Olemme viiden päivän lomalla Pariisissa – upea kaupunki: kaunis ja romanttinen, vakipaikkamme nykyään, kun lomille lähdetään.

Myös Pariisin lomaan näinä aikoina oli pakko kuulua jalkapallo. Olimme ranskalaisessa hotellihuoneessa Saint Michelin ja Saint Germainin risteyksessä Latinalaisessa korttelissa, kun Ranska pelasi Brasiliaa vastaan. Ja voi sitä riemua, kun Ranska voitti.

Ranskan voiton jälkeen meiltä lähti heti tekstiviesti SDP:n puoluesihteerille Maarit Feldt-Rannalle: ”Terkut Pariisista, ollaan täällä tatuoimassa Ranskan lippua takapuoleen!!!! Jeeeeeeeeeeeee!” Tämä siksi, että Maarithan tunnetusti on luvannut tatuoida Saksan lipun omaansa, jos Saksa voittaa. (Näin jälkeen päin todeten: harmi, ettei näin nyt voi käydä, se oli ainoa syy, miksi vähän kannustin Saksaa, kun se pelasi Italiaa vastaan myöhemmin)

Oikeasti olen kannattanut koko ajan Ranskaa. Ihan siksi, kun pidän Ranskan maasta kovasti, sen hengestä ja ilmapiiristä. Ja Pariisi on kaunis. Niin yksinkertaista se on, siksi myös jalkapallossa kannatan Ranskaa: aina ja ehdoitta. Itse jalkapallosta en kauheasti ymmärrä, paitsiokin siinä on huomattavasti vaikeampi erottaa kun jääkiekossa, jossa on ne viivatJ

Periaatteessa minun pitäisi kyllä ymmärtää kaikki jalkapallosta. Isäni oli nuorena palloveikkojen jonkun osaston valmentaja ja koko lapsuuteni olen kuullut viestiä siitä, että jalkapallo on ”maailman peli”. Samoin mieheni ja koko kaveriporukkani miehet ovat aina olleet jalkapallofaneja ja siitä muuten sitten puhutaan ja paljon. Ja aina, kun on EM tai MM kisat, lyödään vetoa, kuka voittaa.

Nytkin lyötiin. Ja kun taas kerran veikkasin Ranskaa voittajaksi, leukailivat Harri ja ystäväni Kustaa Koivumäki minulle, että taidan olla ainoa suomalainen, joka uskoo enää Ranskaan. Tähän mennessä minulla on ollut helppoa: koska pidän Ranskasta noin yleisesti, veikkaan aina sitä voittajaksi, ja muuten usein onkin osunut oikeaan. MM-kisoissa 8 vuotta sitten ja heti perään EM-kissoissa. Siinä on sitten voitu tuuletella leikillisesti, että jalkapallon ”supertietäjä Viitanen” taas tiesi paremmin, kun antaumuksella jokaisen potkun seuraavat ukot!

Takaisin Ranskaan ja Pariisin. Oli hieno kokemus olla läsnä Pariisissa, kun Ranska löi Brasilian. Siellä jengi ”sekosi”. Kun peli oli kesken, oli muuten niin vilkas Saint Michelin katu lauantai-iltana lähes autio ja hiljainen. Kun voitto oli selvä, alkoivat huudot voimistua kaduilla ja ei kauaakaan, kun porukkaa oli kadut täynnä ja auton torvet soivat.

Lähdimme vielä yhdentoista jälkeen katsomaan tätä menoa Saint Michelin aukiolle. Liikenne jumittui lähestulkoon heti voiton jälkeen, ja poliisi katkaisi liikenteen. Väen sekaan oli jumittunut muutama bussi, ja niiden katoille hyppi väkeä. Samoin ruuhkaan juuttuneiden taksien etupeltejä rummuteltiin iloisina (en tiedä, miten iloisia asiakkaat olivat, jos heillä oli kiire esim. lentokentälle…). Saint Michelin suihkulähteessä ui porukkaa. Aikamoista menoa, mutta ei väkivaltaista onneksi – ihan puhdasta riemua.

Uutisista näimme, että myös Champs Elysee oli tukkeutunut, väki oli Ranskassa liikkeellä jalkapallovoiton seurauksena samalla lailla, kun jokin aika sitten, kun protestoitiin nuorten irtisanomissuojan heikennystä vastaan.

Ei kommentteja.

Vastaa