7-vuotias poika

No niin, nyt sitten koitti kampanjan viimeinen aamu ennen vaalipäivää. Huh, nyt alkaa jo jännittää huominen toden teolla. Kaikki merkit viittaavat siihen, että jokainen ääni voi ratkaista. Tilanne on hyvin tiukka, joissain gallupeissa kaikki 3 suurin puoluetta ovat hyvin lähellä toisiaan, joissain keskustalla on kaulaa.

SDP:n kannatus on gallupeissa notkahdellut, mutta tästä ei ole syytä vielä tehdä johtopäätöksiä. On vaan käärittävä hihat vielä kerran ja lähdettävä vahvasti kampanjaan sen puolesta, että huomenna vaalipäivänä ihmiset lähtisivät äänestämään ja käyttämään äänioikeuttaan. Olemme ennenkin olleet hyviä selättämään gallupit, olemme olleet hyviä loppukirissä, ja tämä kiri on nyt tarpeen.

Tärkeää on huomata, että kyseessä toden totta ovat arvo- ja linjavaalit: halutaanko vahvoja satsauksia palveluihin, vanhustenhoivaan, lasten palveluihin, vammaisten palveluihin sekä sosiaaliturvan vahvistamiseen, vai alennetaanko veroja. Tässä on selkeä linjaero, niin kuin olen aiemminkin kirjoittanut. Ei ole yhdentekevää, laitetaanko näihin asioihin SDP:n esittämä 2.4. miljardia, vai keskustan 1.5 tai Kokoomuksen yksi mrd. Liikkumatilaa puolueet arvioivat olevan kutakuinkin saman verran: erona vaan on, että tuosta ”liikkumatilasta” porvarilliset puolueet laittaisivat veronkevennyksiin isomman osan ja palveluihin pienemmän osan, me taas päin vastoin.

Ja tämä totuus tuppaa lahjakkaasti ”unohtumaan” kokoomuksen ja keskustan vaalikeskustelussa. Kokoomus lapaa paljon menoja vaativia asioita, oikeastaan kaikkea samaa kuin SDP:kin eli lapsilisien, opintotuen, pienten eläkkeiden nostoa. Se, mikä Kokoomuksen lupauksista puuttuu, on reilu satsaus palveluihin, erityisesti vanhusten hoivaan. Tähän SDP esittää 20 000 uutta työntekijää. Samaan aikaan Kokoomus ei valmistaudu oikeasti rahoittamaan lupauksiaan, tuo yksi miljardi kun ei niihin riitä. Mieluummin sitten tehtäisiinkin veronkevennyksiä, joiden vuoksi menopuolelle ei voida luvata tuota miljardia enempää. Aikamoista mielikuvapolitikointia.

Samanlaista mielikuvapolitikointia harrastivat mm. Kimmo Sasi ja Mikko Alatalo Aamulehden vaalipaneelissa torstaina. Pääsanoma tuntui olevan, että ”Heinäluoma antaa katteettomia lupauksia”. Eli jos lupaa palveluja vähän ja veronkevennyksiä paljon, kuten porvarit nyt tekevät, on se ”katteelista”. Jos taas lupaa palveluja paljon ja veronkevennyksiä vähän, kuten demarit, on se ”katteetonta”. Mielenkiintoista oikeistomatematiikkaa tilanteessa, jossa kuitenkin molempien yhtälöjen loppusummana on sama liikkumavara ja kyse on painotuksista sen käytöstä!?!

Aamulehdenkin välityksellä juuri tämä ”sanoma” kantoi paneelista myös lukijakunnalle. Jo etusivulla Alatalon sitaatti ja sisäsivulla Sasin vastaava olivat kuin kaksi marjaa ”Heinäluoma lupaa katteettomia”. Niin, mitäs se Eero jossain tentissä sanoikaan Matista ja Jyrkistä: kuin Matti ja Teppo. Nyt Mikko ja Kimmo olivat sitten tämä samainen duo.

Omaksi sitaatikseni ei valitettavasti ollut laitettu sitä ”vastasanomaa”, jonka kerroin. Eli sitä, että kyse on arvovalinnoista: palvelut vai veronkevennykset. Oma sitaattini olikin sitten ihan toista kaliiperia tyyliin politiikan ydin on hurmata kansa.

Oikeasti tuo sana ”hurmata” tuli vastauksena kysymykseen, jossa minulta kysyttiin, miten demarit aikovat hurmata Keskustan ja kokoomuksen, ettei porvarihallitusta synny. Siihen vastasin, että ydinkysymys on hurmata kansa, koska se on kuningatar ja päättää, mitkä puolueet tulevat valtaa käyttämään. Meillähän hyvin avoimesti on todettu moneen kertaan, että isoin puolue muodostaa hallituksen, emmekä hyväksyneet mitään kassakaappimaisia puheita porvarihallituksesta, ennen kuin vaaleja oli edes vihelletty käyntiin. Näitä puheitahan juuri porvarit itse kovasti ovat viljelleet viimeisen vuoden kahden aikana.

Mutta ei se mitään, noin muuten paneeli on oikein hyvä ja erittäin hyvin vedetty. Eli oli tiiviissä muodossa varmasti saatu aika mielenkiintoiseksi.

Ainoa, mikä jäi kaivelemaan, oli oma superhämäläinen hitauteni. Nimittäin alkukysymyksessä minulta kysyttiin, mitä eläinsuojeluryhmä suojelee, vastasin niin kuin asia on: katsoo sen perään, että alaa koskevassa lainsäädännössä eläinten hyvinvointi tulisi huomioitua ja sitä tulisi parannettua. Myöhemmin tajusin, että tämän lisäksi olisi vähän voinut vähän ”keventää” ja todeta vastaukseni loppuun lisäykseksi, että toisaalta kai me sitten suojelemme myös mm. allekirjoittanutta, sillä nimittihän viime pakinassaan Matti Pitko minut Rantanplaniksi. Heh, tämä oli oikeasti hieno nimitys, olin siitä oikeastaan jopa ylpeä. Nimittäin aina, kun olen Lucky Lukeja lukenut, on tämä ihastuttava hauva ollut ehdoton suosikkini, aivan ehdoton.

Noin muuten on ollut tosi hieno kierrellä ympäri Pirkanmaata. Aivan fantastisia ihmisiä olen tavannut ja paljon kuullut terveisiä niin eduskuntaan kuin Tampereen valtuustoonkin. Olen kuullut hyviä ja teräviä mielipiteitä, tärkeää kritiikkiä ja myös hyvän tsempin toivotuksia. Ehdottamasti tämän kansanedustajan työn parhaita puolia ovat olleet matkan varrella nämä kontaktit ihmisiin – se, että saa olla tekemisissä heidän kanssaan ja että saa kuulla niin paljon elämänviisautta.

Näiden kierrosten aikana, joita kansanedustajan olen koko ajan tehnyt, olen tosi monen kanssa jutellut ja monilta ihmisiltä saanut kuulla heidän tarinoitaan, olemme vaihtaneet yhteystietoja ja olen selvitellyt heidän esiin nostamiaan asioita. Ja näinhän sen tulee ollakin, kontakteja ja vuorovaikutusta. Sitä innostuu itsekin valtavasti, kun juttelee ihmisten kanssa ja kuulee, kuinka fiksuja terveisiä heiltä tulee. Ja sitä tulee vaikka mistä, niin valtakunnallisista kuin omaan kuntaankin liittyvistä asioista, usein myös omaan elämään liittyvistä asioista ja siitä, miten on joskus saattaa jäädä tosi ikävästi lain koukeroiden väliinputoajaksi. Tämä palaute on äärimmäisen tärkeää meille edustajille, näin parhaiten pysyy kärryillä siitä, miten käytännössä systeemimme toimivat.

Minun teki suuren vaikutuksen eräs 7-vuotias poika, jonka tapasin Linnainmaalla. Hän tuli luokseni, koska halusi tavata ”ihan aidon poliitikon”. Siinä sitten käteltiin ja pojan äiti kertoi pojan katselevan suurella mielenkiinnolla poliittisia ohjelmia televisiosta. Ilahtuneena tästä kysyin, mitä hänelle tulee mieleen sanasta ”poliitikko”. Ja myös vastaus teki vaikutuksen: ”ne ovat fiksuja ihmisiä”.

Siis hienoa. Tuli sellainen olo, että se, mitä meidän poliitikkojen on tehtävä, on todellakin kaikessa pyrittävä olemaan tämän 7-vuotiaan pojan luottamuksen arvoisia! Vähempi ei käy.

Noin muuten, kuten sanottu, vaalien läheisyys on alkanut jännittää. Muutama vaalipainajainen on tullut jo uniin ja aina, kun Sunnuntai tulee mieleen, kouraisee mahasta. Jännitän aina vaalipäiviä valtavan paljon, vaaleissa on kaikki muu hyvää – demokratia on iloinen asia – paitsi se itse vaalipäivän sietämätön jännitys. Olen varmaan poikkeuksellisen huono olemaan ”cool” vaalipäivänä. Neljän vuoden taakse eduskuntavaaleihin, viime kunnallisvaaleihin ja vuoden takaisiin presidentinvaaleihinkin muistan hyvin: aina ovat vaalipäivänä kädet hikoilleet niin, etten ole edes kissaa voinut silittää

Mutta nyt, ei muuta kun vaalikentille. Demokratia on tärkeä juttu – toivottavasti kukaan ei ulkoista äänioikeuttaan muiden käyttöön vaan lähtee innolla vaikuttamaan. Vaali-iloa ja tsemppiä!

Ei kommentteja.

Vastaa