Aikaa ja tietoa

Eduskunnassa on ollut kiireinen syksy. On ollut kova hoppu saada hallituskauden viimeiset lakiesitykset käsiteltyä ja viimeisetkin lupaukset lunastettua.

Politiikassa tulisi aina luvata vain mahdollisia asioita. Kukaan meistä ei pysty muuttamaan koko maailmaa kerralla, siksi tyylilajiin kuuluu useimmiten edetä pienin askelin. Mutta sitkeästi ja oikeaan suuntaan – se on hyvin tärkeää. Tärkeintä ei ole suuret puheet ja leveä suu vaan se, että asioiden eteen tehdään töitä tosissaan ja saadaan myös tuloksia aikaan.

Yksi tällainen nyt saavutettu odotettu ja tärkeä uudistus on kunnallinen yhteistoimintalaki, joka tulee eduskuntaan joulukuussa. Kuntatyönantaja
vastusti ankarasti lakia, mutta siitä huolimatta se eteni, hyvä. Vaikka tästä vastarinnasta johtuen laki ei ole kaikilta osin sataprosenttisesti JHL:n
toivoma, se silti parantaa kuntatyöntekijöiden asemaa monilta osin.

Uuden lain mukaan kuntatyönantajan on esimerkiksi tiedotettava työntekijöille ajoissa ja monipuolisesti kaikista heitä koskevista asioista. Tässähän on kunnissa – jos sitten yksityisissäkin yrityksissä – ollut ongelmaa: saa lehdestä lukea mitä omalla työpaikalla tapahtuu tulevaisuudessa!

Lain käsittelyvaiheessa tulee olla tarkkana sen suhteen, että tämä työnantajan tiedottamis- ja ilmoittamisvastuu käsitetään tarpeeksi laajana. Kunta-alalla käy kova myllerrys paraikaa: on kunta- ja palvelurakenneuudistusta, kuntaliitoksia, tilaaja-tuottajamallia ja hankintalakia. Kuntatyönantajan täytyy tiedottaa eri yksiköiden työnantajille kaikista heidän työpaikallaan vaikuttavista asioista, ei vain loppuvaiheista. Loppuvaiheessahan ei enää ole tosiasiassa mitään vaikutusmahdollisuuksia.

Uuden kunnallisen yt-lain tulee varmistaa paitsi se, että kuntatyöntekijät saavat tiedon työsuhteeseensa tai työhönsä vaikuttavista asioista, myös se että tieto tulee tarpeeksi ajoissa.

Muutenhan on kyse mukademokratiasta.

Vaikka politiikassa ei kannata luvata liian suuria, niin minusta kuitenkin on lupa miettiä suuria. Joulu on jo aivan ovella. Jouluhan saa ikään kuin
palaamaan juurille, tajuamaan mikä elämässä oikeasti on tärkeätä. Ei se taida olla uusi auto tai maine ja kunnia vaan perhe, ystävät, arvostus ja se että saa tehdä elämässään sitä mitä pitää tärkeänä.

Myös poliitikon sopii hieman ylevöityä näin joulun kynnyksellä. Vaikka puuhaa päivästä päivään pienten parannusten parissa, on välillä hyväksi miettiä miksi sitä eduskunnassa oikein on. Millaista on hyvä ja onnellinen elämä ja miten me siellä eduskunnassa voimme asiaa edistää?

Nykyihmisillä on aina kova kiire, se on selvä. Länsimaissa on kehitetty toinen toistaan upeampia teknisiä vempeleitä, joiden tarkoitus on säästää aikaa. Mutta säästää aikaa mille? Television katsomiselle? Sipsien syömiselle? Ylitöille?

Kenties jouluna kannattaa puhaltaa pölyt Monopolin kannesta, viedä mies taidenäyttelyyn tai käpertyä shaaliinsa lukemaan kirjaa. Ja siinä samalla voi hiljakseltaan pohtia sitä, etteikö elämä voisi sentään olla vähän jouluisampaa myös silloin, kun eletään arkea. Hyvää tahtoa ja enemmän aikaa.

Siihen kiireettömän elämän tavoitteeseen voi kukin meistä pyrkiä henkilökohtaisessa elämässään. Mutta meidän poliitikkojen tulee pyrkiä siihen myös yleisemmällä tasolla: työelämä on nykyään liian uuvuttava ja epävarma. Yksi työväenliikkeen vanhimmista tavoitteista on löysätä työn iettä. Se työ on yhä kesken.

Hyvää joulua!

(julkaistu kolumnina JHL249:n jäsenlehdessä joulukuussa 2006)

Ei kommentteja.

Vastaa