Arvovalintoja

Eduskunta keskusteli hiljan yliopistojen uudistamisesta. Uudistaminen on tärkeää ja sitä valmisteltiin jo edellisellä kaudella. Ongelma on, että nykyhallitus käänsi kurssin väärään suuntaan.

Aiheen välikysymykseen, opposition järeimpään aseeseen, se antoi, koska hallituksen valitsema tie johtaa alueelliseen ja sivistykselliseen eriarvoisuuteen. Välikysymys puuttui kahteen tärkeään asiaan: yliopistojen perusrahoituksen turvaamiseen ja niiden reiluun ja yhdenvertaiseen kohteluun.

Pähkinänkuoressa ongelma on, että hallitus jättää yliopistojen perusrahoituksen rempalleen ja samaan aikaan se suuntaa isot lisäresurssit pääkaupunkiseudulle syntyvään innovaatioyliopistoon. Muut yliopistot eri alueilla ovat olleet tästä huolissaan: niissä raha ei tunnu riittävän edes inflaation kautta nousevien kustannusten kattamiseen, puhumattakaan opetuksen ja tutkimuksen kehittämisestä.

Uudistuksessa yliopistoille tehdään mahdolliseksi muuttua yksityisoikeudelliseksi säätiöksi, jonka pääomaan yliopisto voi hankkia yritysrahaa. Käytännössä siis hallitus luo mallin, jossa yliopistojen rahoitusta yritetään paikata bisnesrahoituksella.

Tähän liittyy ongelmia. Yliopistoilla on erilaiset mahdollisuudet hankkia ulkopuolista rahoitusta eri puolilla Suomea. Myös eri tieteenalojen mahdollisuudet hankkia rahoitusta ovat eriarvoiset. On aivan eri asia hankkia bisnesrahaa teknologisille tai luonnontieteellisille aloille kuin vaikkapa yhteiskunnan perustaa turvaaville yhteiskuntatieteellisille tai humanistisille aloille.

Politiikassa on aina kyse arvovalinnoista – ja olen huolissani tästä arvovalinnasta, jolla sivistysyliopistot ollaan muuttamassa markkinayliopistoiksi.

Myös muita ongelmallisia arvovalintoja on viime aikoina nähty. Hallitus nostaa kunnallisia maksuja samaan aikaan, kun inflaatio laukkaa kovaa ja eläminen on entistä kalliimpaa. Terveyskeskus- ja muut terveydenhuollon maksut nousevat. Päivähoitomaksut nousevat jo alle keskitulon tienaavilla perheillä.

Tässä esimerkki arvovalinnasta: valtio kerää keskituloisten lapsiperheiden lompakoista n. 4 miljoonaa euroa kohoavien päivähoitomaksujen myötä. Heille kerrotaan, että koska rahaa ”ei ole”, on maksuja nostettava. Mahtaa vähän ihmetyttää, kun samaan aikaan rahaa kuitenkin riittää siihen, että isot yritys- ja maatilavarallisuudet vapautetaan käytännössä lähes kokonaan perintöverotuksesta – siihen menee n. 8 miljoonaa.

Taantumusta – sanon minä.

(julkaistu kolumnina Pirkanmaan Sanomissa 29.5.2008)

Ei kommentteja.

Vastaa