Arvovalintoja

Asuminen Suomessa on ”nuorisotermein” ilmaistuna sikakallista. Meillä maksaa niin omistusasuminen kuin vuokralla olokin ja kaikki siltä väliltä.

Yksi edellytys sille, että asumisen hintaa saataisiin hinattua alaspäin, olisivat toimivat vuokra-asuntomarkkinat. Kuitenkin nyt ollaan tilanteessa, jossa vuokra-asuntoja ei ole tarpeeksi ja esimerkiksi aravatuotantoa ei lähde käyntiin sitäkään vähää, mitä aiemmin. Tämä siksi, että aravalainan ehdot ovat huonot ja kannattavampaa on ottaa lainaa vapailta markkinoilta. Tilanne on aika outo ja nurinkurinen jo siksikin, että eräs aravalainan alkuperäisistä tarkoituksista oli tasata vuokria alaspäin.

Aravajärjestelmän ongelmat näkyvät vuokra-asuntojen puutteena ja korkeina vuokrina – eikä tämä tietenkään ole oikein niin vuokra-asunnon tarvitsijaa kuin aravatalossa asujaakaan kohtaan!

Eduskunnan ympäristövaliokunnassa olemmekin jo usean vuoden ajan vaatineet vuokra-asuntotilanteen parantamista. Jo useana vuonna talousarviota laadittaessa ja muissakin yhteyksissä olemme mm. vaatineet aravajärjestelmän uudistamista, koska on kohtuutonta, että aravalainan ehdot ovat niin huonot, ettei sosiaalista asuntotuotantoa synny. Ja meidän mielestämme sosiaalista asuntotuotantoa tarvitaan edelleenkin!

Tämän vuoden budjettia hyväksyessään eduskunta edellytti, että hallitus vielä tällä hallituskaudella tarkistaa aravien lainaehtoja. Nyt vihdoin asuntoministeri on tuomassa esityksiä asiantilan korjaamiseksi. Olisiko tässä vaiheessa sitten todettava, että parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan ja huokaistava syvään.

Sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä ilmaisimme tukemme hankkeelle ja vaadimme sen toteuttamista kiireellisesti. Kuitenkin neuvottelut asiasta ovat junnanneet paikoillaan ja junnaavat edelleen tätä kirjoitettaessa.

Ainakin yksi syy tiedetään: kokoomuksen nikottelu asian suhteen. Jo heti aluksi kokoomuksessa tuomittiin esitykset ”liian kalliina”. Tämä on aika outoa, sillä kalliiksi käy sekin, kun aravalainan ottajat maksavat lainojaan takaisin ja vaihtavat ne edullisimmiksi pankkilainoiksi. Ja jännää on se, että ilmeisesti ongelmia ei nähdä sen suhteen, että alunperin sosiaalisten tarkoitusperien edistämiseksi tarkoitettu järjestelmä toimii parhaillaan niin, että se kiskoo korkoa pienituloisilta ihmisiltä – juuri niiltä, joiden auttamiseksi se alunperin luotiin!

Tietenkin jos jollain taholla on tavoitteena aravajärjestelmän alas ajaminen, niin sitten voidaankin olla tekemättä mitään – järjestelmä romuttuu varmasti! Mutta sanottakoon tämä sitten ääneen. Toistaiseksi kokoomus ei ole tätä tavoitetta ainakaan sanoiksi pukenut, mutta toimet viittaisivat siihen, että näitä tarkoitusperiä, ideologisiakin, tässä voi mukana olla.

Mutta nämähän ovat niitä arvovalintoja. Uskotaanko sokeasti markkinavoimien kaikkivoipaisuuteen asuntopolitiikan hoitajana niin kuin kokoomus näyttää uskovan, vai halutaanko yhteiskunnallisesti vaikuttaa siihen, että kaikilla täällä olisi varaa asua? Minä uskon lujasti jälkimmäiseen tapaan hoitaa asioita ja siksipä on tärkeää, että sosiaalisen asuntotuotannon toimintaedellytykset turvataan myös jatkossa.

On kohtuutonta, että asumisen kustannukset lohkaisevat tänä päivänä suurimman osan lompakkomme täytteestä. Asumisen – kohtuuhintaisen sellaisen – on oltava jokaisen perusoikeus!

(julkaistu kolumnina Asuntomme-lehdessä)

Ei kommentteja.

Vastaa