Asuntopolitiikan uudet tuulet

Kuluneella viikolla minulle luovutettiin reilun vuoden työskennelleen työryhmän työ asumisen tuki- ja verojärjestelmien vaikuttavuudesta. Tulen kutsumaan tässä kuussa joukon keskeisiä tahoja jatkokeskusteluun ehdotuksista. Raportti on tarkoitus lähettää myös laajemmin lausuntokierrokselle.

Työryhmän ehdotus omistusasuntojen korkovähennysten poistamisesta kokonaan ensi vaalikaudella aiheutti paljon keskustelua. En kannata tätä. Ehdotus ei ole mielestäni realistinen. Erityisesti lapsiperheiden asuminen tarvitsee jatkossakin tukea, eikä tätä pidä mennä heikentämään. Moni suomalainen, etenkin lapsiperhe, on mitoittanut omistusasumisensa sen varaan, että lainan pituus ja ehdot pysyvät tietyissä rajoissa. Tähän pitää voida luottaa.

Suuri ongelma tällä hetkellä on, että kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ei ole riittävästi. Erityisesti pääkaupunkiseudulla tämä on ollut jo vuosikymmenten mittainen ongelma. Nyt käydään keskustelua, mitä asialle on tehty ja onko tehty kyllin paljon. Hyvä, toivottavasti myös vahvasti keskustelemme siitä, mitä seuraavaksi pitää tehdä. Kaikki konkreettiset esitykset siitä, miten valtion tukea ja tukimuotoja voisi jatkossa kehittää, ovat hyvin tervetulleita.

Kuluneella kaudella korkotuen ehtoja parannettiin niin, että kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja rakennuttaville on nyt ollut tarjolla ennätyksellisen hyvät rahoitusehdot. Käyttöön on otettu myös uusia suhdannetilanteeseen vastaavia tukia kuten täytetakaukseen liitetty käynnistysavustus tai avustus teollisuus- ja toimistotilojen muuttamiseen vuokra-asunnoiksi.

Olemme tehneet työtä monella rintamalla ja toteuttaneet nopealla aikataululla lähes kaikki kauden alussa ja kuluessa aiotut toimet.

Vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja syntyy nytkin hyvää vauhtia, ongelma on, että kaikilla ei ole varaa asua niissä. Jos markkinoiden määräämät vuokrat aina poikkeuksetta korvattaisiin asumistuella, nousisivat asumistukimenot hallitsemattomiin mittasuhteisiin. Jo nyt asumistuet ovat lähes 1,5 mrd. euroa ja lisäksi arviolta 300 milj. euroa käytetään asumisen tukemiseen myös toimeentulotukea. Siksi kestävä tapa on lisätä kaikin keinoin valtion tukemien kohtuuhintaisten kotien rakentamista.

Käytännössä liki kaikkien asiantuntijoiden mainitsema suurin syy siihen, ettei kohtuuhintaisia asuntoja nyt rakenneta riittävästi pääkaupunkiseudulla, on valmiiden rakennuskelpoisten tonttien puute. Esimerkiksi Y-Säätiö ilmoitti hiljan, että se olisi valmis käynnistämään jopa parin tuhannen asunnon rakentamisen Helsinkiin, jos vain tontteja olisi. Myös juuri toimintansa aloittanut A-Kruunu pitää tonttien saamista suurimpana haasteenaan.

Kunnilta tarvitaan maata ja tontteja. Tämän vuoksi on tärkeää, että myös niissä sitoudutaan yhteiseen tehtävään kohtuuhintaisten vuokra- asuntojen tarjonnan lisäämiseksi.

Kuluneella viikolla puhuttiin paljon Pisara-radasta. Se on osa valtakunnallista raideliikennejärjestelmää ja hyödyttää lopulta koko Suomea ja sen kansainvälisiä yhteyksiä. Suuret liikennehankkeet, jos mitkä, ovat jo luonteeltaan yli hallituskausien ulottuvia. Valtio on osana maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-sopimusta seudun kuntien kanssa allekirjoittanut sopimuksen Pisarasta. Asuntoministerin näkökulmasta palaamme jälleen tontteihin: suurin pullonkaula on tonttipula. Nyt Helsingin seudun kunnat sitoutuivat lisäämään sitä neljänneksellä aiemmin aiottuun nähden, kunhan tietyt suuret liikennehankkeet toteutetaan. Siksi särö luottamuksessa ei saa revetä railoksi. MAL-sopimuksia tarvitaan myös jatkossa.

Mitä sitten seuraavaksi tulee tehdä? Tällä kaudella voimassa olevia valtion parannettuja tukia kohtuuhintaisten kotien rakentamiseksi tulee jatkaa.

Ara-rahastoa tarvitaan tulevaisuudessakin ja on huolehdittava, että sen varoja käytetään uusien kotien rakentamiseksi. On torjuttava aikeet pyyhkiä ara-rahasto pois maan kartalta valtion budjetin yleiskatteeksi.

Alussa mainitsemani työryhmä esittää, että valtion asuntorahastoa tulisi hyödyntää myös kaupunkikehittämistä tukevissa investoinneissa. Rahastosta voitaisiin myöntää lainoja tai sijoituksia, joista voitaisiin periä kohtuullinen tuotto ja jotka maksettaisiin takaisin rahastoon. Tällä voitaisiin edistää investointeja, jotka tukevat asuntorakentamista, kaupunkikehittämistä ja eheää yhdyskuntarakennetta. Esitys on mielenkiintoinen ja sitä kannattaa jatkoajatella, vaikka se jättää vielä monia kysymyksiä lisäselvitettäviksi.

Toivon vilkasta keskustelua ja toivotan tervetulleeksi kaikki esitykset, joilla asuntoja ja asuinrakentamista tukevia infrahankkeita saadaan liikkeelle!

 

Ympäristöministeriön sivuilla tiedote työryhmän mietinnöstä:

Arvio: asumisen tuissa isot linjat kohdallaan, yksityiskohdissa hiomista

 

Asuntopolitiikan uudet tuulet

2 kommenttia

  1. Kuules pia hki kaupunki omistaa esim viikkin pellot jonne mahtuu n.20000ihmistä asuu ja sit on sipoonkorpi minne mahtuu mut se alue on jo varattu paremmat ihmiset sinne menee ja kyl täällä tilaa on kysymys on vaa kuka haluu rakentaa halpoja asuntoja ne tuotaa rakenusfirmalle tappioita ja liikaa on rakennettu omistus tai yms kovan rahan asuntoja et pk-seudulla on tilaa vaikka kuinka paljon et kuka haluu hoitaa tämän

    jukkis 2.3.2015 klo 14:04 #
  2. Kaikkia tukia pois asumisen alueelta pikkuhiljaa. Loppujen lopuksi tuet ovat tulonsiirtoa sijoittajille nostaen markkinahintoja. Omatoimisuus ja omaehtoisella energialla toimeentulemista tulisi tukea eikä rakentaa keinotekoisia business-malleja asumisen ympärille.

    Jussi 11.3.2015 klo 07:30 #

Vastaa