Autoverouudistus

Hallitus antoi eduskunnalle autoverouudistuksen. Uudistuksen valmistelu aloitettiin jo edellisen hallituksen aikana ja siihen kohdistui paljon odotuksia.

Sinänsä autoverotusta on aihetta uudistaa. Ongelma hallituksen uudistuksessa on, että kun ko. esitystä katsoo pintaa syvemmälle, huomaa helposti, ettei sillä ole käytännössä oikeastaan ollenkaan ympäristöohjaavuutta. Siitäkään huolimatta, että hallitus suureen äänen markkinoi sitä suurena ympäristötekona.

Autoverouudistuksella ei siis ole ympäristöulottuvuutta – sen ainoa vaikutus ja tarkoitus on autoveron laskeminen. Tämä on ongelma, sillä viidennes Suomen hiilidioksidipäästöistä tulee juuri liikenteestä. Siksi olisi todella tärkeää, että verotus myös tosiasiallisesti ohjaisi vähäpäästöisten autojen suuntaan.

Ja mitä tekee hallitus? Laskee kaupunkimaasturien autoveroa; jopa yli yhdeksän litraa kuluttavat autot pääsevät nauttimaan tästä ”ympäristöteosta”. Hallitus ei siis suinkaan ohjaa ihmisiä ympäristöystävällisempään liikkumiseen vaan päinvastoin lisää vauhtia autoistumiseen.

Mutta varmastikin hallitus sitten samaan aikaan tukee vahvasti joukkoliikennettä? Valitettavasti vastaus tähän kysymykseen kuuluu: ei suinkaan. Hallitus ei edistä työsuhdematkalipun käyttöönottamista, ei anna tarpeeksi rahaa radanpitoon eikä tue suurten kaupunkien joukkoliikennettä vielä ensi vuonna. Linja-autoliitto on jo kertonut, että jollei luvattua suurempaa tukea saada, johtaa se matkustajamäärien laskuun.

Tämä on todella surullista, hälyttävää ja täysin nurinkurista. Ihmettelen, miten esimerkiksi hallituksessa olevat Vihreät voivat tätä perustella. Eivät he kai voikaan, nimittäin heti kohta lain antamisen jälkeen muutamat Vihreät edustajat eduskunnan salissa esittivät samaa kritiikkiä, kun tässä edellä ja kovasti toivoivat esim. suurten kaupunkien joukkoliikennetukea jo ensi vuodelle.

Niinpä niin: vähän tuntuu myöhäiseltä, kun juuri ko. puolue on hallituksessa mennyt lain hyväksymään ja myös sen periaatteen, ettei samaan aikaan tueta millään lisävoimavaroilla joukkoliikennettä. Miksi nämä toiveet ilmaistaan vasta sitten, kun ensin itse ollaan oltu esitykset hyväksymässä!?

Kaiken kaikkiaan minun mielestäni nyt olisi oiva paikka joukkoliikennevisiolle, jossa linjattaisiin sitä, miten Suomi liikkuu vuonna 2030. On tehtävä aikataulu ja rahoitussuunnitelma, joka saa suomalaiset sankoin joukoin siirtymään joukkoliikenteen käyttäjiksi. Raideliikennettä tulee tukea vahvasti tässä.

Joukkoliikenteestä on saatava nopeampaa, sujuvampaa ja halvempaa. Ei ole mitään järkeä siinä, että usein reissu Helsinkiin tulee edullisemmaksi omalla autolla kuin VR:n kyydissä.

Myös Nysselippujen hintoja on laskettava ennen pitkää. Tavoitteena tulee olla, että viiden vuoden päästä lippujen hinnat ovat paljon alhaisemmat kuin nyt, kenties joskus tulevaisuudessa keskustellaan tätä päivää enemmän jopa joukkoliikenteen maksuttomuudesta.

Maailma elää nyt aikoja, jolloin tarvitaan vastuunkantoa. Muuten ihmiskunta saa kymmenen, kahden kymmenen ja viidenkymmenen vuoden päästä katsoa taaksepäin tähän päivään ja ihmetellä saamattomuuttaan. Miksi ei tartuttu toimeen silloin kun kaikki oli vielä mahdollista? Pahimmassa tapauksessa silliin kysytään miksi me nyt saamme kärsiä eroosiosta, juomaveden puutteesta, epäpuhtaudesta ja huonosta ilmanlaadusta?

Ympäristöteko ei ole sama kuin ympäristöpuhe. Ympäristöä voi suojella vain konkreettisilla teoilla.

(julkaistu kolumina Kansan Lehdessä 14.11.2007)

Ei kommentteja.

Vastaa