Dynaaminen aikakone

Ja taas paluu blogiaikaan. Olemme juuri saaneet uuden pääministerin ja porvarihallitus on viittä vaille valmis. Nyt on sitten oppositio edessä. No, tällaista tämä on, ei muuta kun eteenpäin vahvasti asioihin tarttuen

Ja niitä asioita tulee kyllä riittämään. Yksi uuden hallitusohjelman pahin pettymys oli, että palveluihin oli varattu vain 250 miljoonaa euroa lisää. Mihinköhän se nyt riittää? Nimittäin on laskettu, että Kokoomuksen vaalien alla lupaama tasa-arvotupo maksaisi n. 700 miljoonaa jo yksistään ja sen lisäksi varmasti tarvitaan muitakin lisäsatsauksia esim. lisää hoitajia vanhuksille tai lisää rahaa, jotta terveydenhuolto ja vaikkapa lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut pelaisivat paremmin.

Mutta nähtäväksi tämä nyt sitten jää, ja tässä tulemme olemaan valppaina. Minusta hoitajat ja muu pienipalkkainen palvelujen tekijäporukka kyllä korotuksen palkkaansa ansaitsee.

Hallitusohjelma ja retoriikka ovat pullollaan ”uudistusmielisyyttä”, ”dynaamisuutta” ja ”innovatiivisuutta”, mutta toistaiseksi työelämän osalta on jäänyt käteen vain työministeriön pistäminen pakettiin ja muut hallinnolliset laatikkoleikit.

Palkat eivät pelkillä puheilla nouse, vaikka retoriikka kuinka dynaamista olisikin.

On muuten jännä juttu, että kaiken pitää nykykielellä olla ”dynaamista” ja ”innovatiivista”…tällä lienee syynsä, vaikka tietty suoremminkin voisi sanoa, että virtaa pitää töpselissä olla ja luovuutta ja kekseliäisyyttä kehiin.

Henkilökohtaisesti en vakuutu tästä terminologiasta. Vai pitäisikö minun hyppiä innostuksesta Hervannan raitilla, jos joku tulee kertomaan, että nyt sitten ollaan ”dynaamisia” ja ”innovatiivisia” – vai niin. Tärkeitä asioita, mutta kyllä kuvan politiikasta täytyy olla muutakin kuin ”resurssien allokointia” tai ”substanssien analyysiä”.

Nyt parhaillaan ihan oikeasti jännitän, tuleeko Paavo Väyrysestä ministeri. Se voisi olla piristävää ja näin oppositioedustajan näkökulmasta toivon sitä paljon. Väyrynen onnistuisi varmasti olemaan eri mieltä koko muun hallituksen paitsi itsensä kanssa niin usein, että pari välikysymystäkin saattaisi käydä tarpeettomaksi. Ja keskustapuoluekin saisi uudet kasvot päivänpolitiikkaan. Sillä näistä ”kasvoistahan” puhutaan nykyään ihan yhtä innokkaasti kuin siitä ”dynaamisuudestakin”. Kohta täällä ei varmaan muita olekaan kun ”kasvoja” ja ”puhuvia päitä”, jos tätä ammattiterminologiaa on uskominen.

Kohta siis nähdään, tarkistaako Paavo valtakirjansa, vai ei. Ollako vai eikö olla?

Me demarit sentään valtakirjamme heti alkuun tarkastutimme, vaikka saatoimme jo tuolloin olla miltei varmoja, ettei meistä ministereitä tulekaan.

No, miksi se kännykkä ei vielä piippaa? Nämä ministerivalinnathan tulevat meille STT:ltä aika pian valintojen jälkeen tekstiviesteinä.

Eilen, kun piippasi tekstiviesti Kokoomuksen ministerivalinnoista, huomasimme, ettei Pirkanmaa edelleenkään valitettavasti saanut ministeriä…hei, nyt piippasi kännykkä: Paavo Väyrynen on kuin onkin valittu ministeriksi. On voittanut äänestyksessä Antti Kaikkosen. Eli noista kasvoista: nyt sitten se Väyrynen on uusi Keskustan tulevaisuuskasvo.

Me todellakin nyt elämme aikaa, että ministereinä on Ilkka Kanerva ja Paavo Väyrynen. Olenko joutunut aikakoneeseen, kun jotenkin tämä tuntuu tutulta jo jonkin ajan takaa?!

No, hallitus on dynaaminen, kuten tiedämme.

En muuten kirjoita näitä ihmettelyjä mitenkään aliarvioidakseni näiden konkareiden osaamista, päin vastoin, kyllä aina myös sellaista tarvitaan. Jotenkin vaan ihan oikeasti tuntuu tosi hassulta istua tässä, ja todeta, että uudessa hallituksessa ovat ministereinä kyseiset miehet.

En varmasti olisi 80-luvun puolessa välissä uskonut, että itse milloinkaan olen eduskunnassa kansanedustajana. Jos joku ennustaja olisi tullut minulle sellaista kertomaan, olisin varmasti väittänyt hänen huijaavan. Minähän olin vain tavallinen tyttö Hervannasta. Mutta vielä vähemmän olisin kyseistä tarinaa uskonut, jos tämä sama ennustaja olisi kertonut, että joo, siellä Sinä Pia istut vuonna 2007, ja ministereinä ovat muuten Ilkka Kanerva ja Paavo Väyrynen!!!

Nyt Keskusta sitten äänestelee muista ministereistä. Voin siis palata tähän eiliseen Kokoomuksen valintaan. Eli ei tullut sitten Pirkanmaalle ministeriä sieltä. En olisi uskonut, sillä niin usein Kokoomusedustajat ovat viimeisen neljän vuoden aikana antaneet lausuntoja, ”että tässä sitä nähdään, kun hallituspuolueet eivät arvosta Pirkanmaata sen vertaa, että olisivat valinneet sieltä ministerin”. Niinpä olisin jotenkin näiden lukuisien lausuntojen vuoksi odottanut ja toivonutkin jotakin muuta.

Montakohan uutta ministerinsalkkua hallitukseen pitää perustaa, että sinne Pirkanmaaltakin jonkun saisimme?

Ei kommentteja.

Vastaa