Ei piikkilankamaailmaa

Jo kolmannen kerran – valitettavasti – joudun aloittamaan kolumnini tässä lehdessä puhumalla irtisanomisista. Tällä kertaa tuskastuttavat uutiset tulivat täältä Ylöjärveltä Perlokselta.

Kaiken kaikkiaan tämä nykyajan meno on kestämätön. Lyhytnäköisten voittojen kahmimiseksi harvojen taskuun väkeä saneerataan pihalle lähes kilpaa. Maailmalla on vallallaan hurlumheimeno, jossa ylikansalliset markkinavoimat ovat päässeet rengin paikalta isännäksi.

Suomalaisen tossuntallaajan on varmaan jo pitkään tehnyt mieli sanoa: ”Jo riittää” tämän lyhytnäköiseen voitontavoitteluun perustuvan ja ahneuden arvoista ammentavan kvartaalikapitalismin edessä.

On hyvä, että näitä kannanottaja alkaa tulla nyt ns. ”koviltakin” tahoilta. Muun muassa valtiovarainministeri Antti Kalliomäki tuomitsi selkein sanoin tämän päivän menon kultapossukerholaisineen. Suomessa kerätään voittoja ja investoidaan ulkomaille – ja sitten aletaankin passittaa työntekijöitä kilometritehtaalle.

On rohkaisevaa, että nyt arvostelua alkaa kuulua myös perinteisistä oikeistovoimista. Nimittäin Raimo Ilaskivi kritisoi tätä nykyajan menoa hiljan Kanava-lehden artikkelissaan. Hänen mukaansa kvartaalikapitalismin ahneus johtaa kahden kerroksen väkeen, kun toisaalla ovat tavalliset ihmiset ja toisaalla ylimitoitetuista optiojärjestelyistä rikastunut kerma: johto, joka palkitaan superbonuksin, kun on onnistunut irtisanomaan tarpeeksi väkeä.

Ilaskivi toteaa vahvasti ääneen sen viisauden, jota poliittinen vasemmisto on kautta aikain painottanut: mitä tasaisempi tulonjako, sitä turvallisempi yhteiskunta. Ja turvattomuus maksaa, kun kouluihin hommataan metallinpaljastimia, asuinalueita ympäröidään piikkilanka-aidoin ja asemenoja kasvatetaan.

***

Mikä sitten eteen? Nyt on kyse siitä, että markkinavoimat ovat käyttökelpoinen renki mutta kelvoton isäntä. Ihmiskunnan on yhteisvoimin löydettävä sääntöjä markkinavoimille niin, etteivät esim. suuryritykset heittele tuotantoaan aina sinne, missä työehdot ovat kehnoimmat, palkat olemattomimmat ja ympäristönormit heikoimmat.

Konkreettisesti tämä tarkoittaa mm., että luodaan yhteisiä minimiverokantoja, joilla estetään niin työvoiman kuin ympäristöarvojenkin polkumyynti, harjoitetaan oikeudenmukaista kauppapolitiikkaa, ja luodaan vaikkapa valuuttakauppaan kohdistuva Tobinvero.

Ja meillä Suomessa voitaisiin suoraan sanoen todeta, että massairtisanomiset ovat edelleen liian helppoja. Eduskunnassa on käsiteltävänä muutosturvaa parantava laki, joka on hyvä asia. Mutta sen lisäksi soisin, että jos voittoa tuottava iso yritys irtisanoo väkeään, se saisi maksaa siitä jotakin.

Sanon tämän silläkin uhalla, että joku väittää sen jälkeen, että näin vain vaikeutettaisiin työllistämistä. Minä en suostu tätä yksioikoisesti allekirjoittamaan. Kalliimpaa se irtisanominen on monessa muussakin perinteisessä Euroopan unionin jäsenmaassa. Malleja on monia ja ihmiset ovat luotuja keksimään ratkaisuja.

Noin muutenkin tämä kvartaalitalouslogiikka estää meitä näkemästä taloutta kokonaisvaltaisesti. Liian usein esimerkiksi ennaltaehkäisyn vaikutusta ei onnistuta näkemään pitkällä tähtäimellä, kun tuijotetaan vain sen päivän talouslukemiin. Kuitenkin tiedämme, että ennaltaehkäisy on myös taloudellisesti, ei vain inhimillisesti järkevää: kuinka paljon säästääkään tulevaisuudessa nyt esimerkiksi perusterveydenhoitoon, nuorisotyöhön, liikuntaan tai vaikkapa kirjastoon sijoitettu euro tai kuinka paljon euroja tuottaakaan tulevaisuudessa, kun nyt satsaamme hyvään koulutukseen.

Toki meillä tästä aavistuksia on ollut, satsauksia on tehty ja ne ovat osaltaan versoneet myös tulosta. Suomi rankataan jatkuvasti maailman kärkeen kilpailukyvyltään ja lapsemme sijoittuvat maailman kärkeen mm. luku- ja matematiikantaidossaan. Tämä hyvinvointiyhteiskuntamme turvallisuuden ja hyvän koulutuksemme vuoksi.

***

Iloisen uutisen saimme jokin aika sitten, kun presidentti Tarja Halonen ilmoitti lähtevänsä tavoittelemaan jatkokautta presidenttinä! Hienoa, Tarjalla on paljon osaamista ja saavutuksia. Ja mitä tulee globalisaation hallintaan – sen saamiseen ihmisen kokoisiin raameihin – on Tarja Halonen tehnyt siihen liittyen paljon uraa uurtavaa työtä.

Tästähän ne ”tarkat” ja ”penttilät” Tarjaa moittivatkin. Puhuivat liiasta ”maailmanparantamisesta” ikään kuin jokaisen poliittisessa tehtävässä toimivan ihmisen suoranainen velvollisuus ei olisi parantaa maailmaa. Tämä on kovaa realismia, ei mitään haihattelua. No, onneksi nämä heput itsekin sen verran ovat onnistuneet maailmaa parantamaan, että ainakin onnistuivat poistamaan oman puolueensa nuorsuomalaiset maailmankartalta!

(julkaistu kolumnina Ylöjärven Uutisissa 31.5.2005)

Ei kommentteja.

Vastaa