Eihän tehdä omiin?

Kerran eräs kangasalalainen toveri totesi minulle, ettei hän lottoa, ennen kuin jakoperusteet muuttuvat. Siinäpä todellista sosialidemokratiaa!

 

Tarkemmin ajateltuna tässä lausahduksessa on paljon syvällistä filosofiaa: useiden miljoonien potti on jaettava tasaisemmin. Siitä huolimatta, että jotakin toista onni potkii enemmän kuin jotakuta toista.

 

Tässä ajattelussa on paljon sitä solidaarisuutta, jota tämän päivän kovasta maailmanlaajuisesta yltiömarkkinakapitalistisesta ajattelusta usein puuttuu. Kaiken ja kaikkien pitäisi kilpailla kilpailemistaan, pärjätä omillaan ja yrittää yltiöpäisesti vaippaiästä vanhuuteen asti.

 

Täytyisikö koko maailman lopulta jakautua menestyjiin ja luusereihin? Tai pitäisikö pääomien vain jatkaa ja jatkaa keskittymistään entistä harvempien käsiin?

 

Ei pitäisi. On selvää, että jos tahdomme nähdä edes hitusenkin inhimillisemmän tulevaisuuden tai ylipäätään välittää maapallomme kohtalosta, on rajattomalle talouden vallalle pikkuhiljaa etsittävä tiettyjä sääntöjä. Politiikan on mentävä talouden edelle. On löydettävä keinoja, joilla estetään työvoimaan tai ympäristöön liittyvien normien dumppaaminen. Samoin on kyettävä jakamaan kakkua tasaisemmin ja oikeudenmukaisemmin.

 

On selvää, että joku markkinaliberaali jossakin oitis tyrmää nämä ajatukset lapsellisina, toivottomina ja hurjan vanhanaikaisina. No, jo 1890-luvulla nämä ideologit vastustivat työturvallisuuden parantamista väittäen sitä kilpailun esteeksi! Historia toistaa itseään.

 

Keinoja kyllä löytyy, jos niin vaan halutaan. Jo pelkästään talousnobelisti James Tobinin esittämällä 0,5 %:n valuuttakauppaan liittyvällä maailmanlaajuisella verolla saataisiin kerättyä 8250 miljardia vuosittain!

 

Eikö juuri sosialidemokratia ole se kansainvälinen voima, joka näitä keinoja haluaa ja kykenee etsimään ja edistämään? Varmaa on ainakin se, että oikeistovoimat eivät koskaan sitä tule tekemään!

 

***

 

Maapallosta jalkapalloon. En ole paljoakaan kerinnyt seuraamaan käynnissä olevia MM-kisoja. Toisaalta en ole muutenkaan varma, jaksaisinko tuijottaa niitä peräti kuukauden yhteen putkeen, vaikka jalkapallosta pidänkin. Sen olen kuitenkin pannut merkille, että ”päivän sana” matseissa on ollut omiin tekeminen.

Vähintään ”omiin” teki valtiosihteeri Sailaskin laukoessaan taas julkisuuteen näkemyksiään siitä, ettei työttömällä pidä olla subjektiivista päivähoito-oikeutta. En jälleen kerran voi ymmärtää, miksi demarina tunnetun virkamiehen on pakko näin toimia. Päätökset näistä asioista joka tapauksessa kuuluvat poliittisille päättäjille.

Taas kerran demarien piikkiin on menossa asia, jota esimerkiksi kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowitcz ja ylipäätään kokoomuslaiset ovat vähintään kerran kuussa eduskunnassa vaatineet.

Olisiko ollut järkevää antaa kokoomuksen meuhkata tästä asiasta, joka heille tuntuu olevan kovin läheinen. Demareina olisimme sen sijaan voineet korostaa, että pätkätöiden maailmassa työsuhteiden vastaanottaminen lyhyelläkin varoitusajalla edellyttää, että ihmisellä on mahdollisuus saada nopeasti lapsensa päivähoitoon. On vaikeaa kannustaa työntekoon, jos se ei käytännössä onnistu!

***

Minulta kyseltiin junassa, eikö jo tänä päivänä edustajienkin työ sujuisi etätyönä tietokoneiden ja internettien kautta. Voi olla, että joskus tulevaisuudessa näin tapahtuukin, nykyisin tosin järjestelmät välillä tilttaavat jo talon sisälläkin.

Mukavaahan tuo olisi: kone päälle ja hommiin. Vai olisiko sittenkään? Tulevaisuuden skenaario voisi silloin olla se, että aina pistäessäsi tietokoneen päälle törmäisit Virtuaali-Sutiin!

Ei kommentteja.

Vastaa