Elämää kivun kanssa

Yllättävän moni suomalainen joutuu elämään jatkuvan kroonisen kivun kanssa. Jatkuva kipu voi olla esimerkiksi reuman tai onnettomuuden seuraus. Vanha suomalainen sanonta kuuluu, että jollei viina, sauna ja terva auta niin se on kuolemaksi. Mutta miten jatkaa elämäänsä, jos tauti ei ole kuolemaksi, mutta kipu ei myöskään mene ikinä ohi?

Krooninen kipu aiheuttaa monelle kipupotilaalle masennusta ja ihmissuhdevaikeuksia. Lääketiede ja käytännön hoitokin alkaa tätä nykyä vihdoin olla ajan tasalla neuropatisen kivun lievittämisessä. Yliopistollisiin sairaaloihin ympäri maan on perustettu kipuklinikoita, joihin on kyllä resurssipulan takia hävyttömän pitkät jonot. Kivun hoidossa on oivallettu, että monelle kipupotilaalle masennuslääkkeet yhdessä kipulääkityksen kanssa saattavat olla suuri helpotus – vaikka kipupotilas ei varsinaisesti olisikaan masentunut. Keskosia, kroonikoita ja saattohoidossa olevia kovasta kivusta kärsiviä lääkitään vihdoinkin tarpeeksi. Ei ole kauaa niistä ajoista kun keskosilla ei tiedetty kipuja olevankaan. Ja aivan lähimenneisyydessä ovat nekin ajat, jolloin kuolemansairaat saivat pelätä suuren tuntemattoman lisäksi myös loppuvaiheen sietämättömiä tuskia.

Nämä ajat alkavat nyt olla takanapäin. Riittävästi ei kuitenkaan ole tehty kipupotilaiden vaikean arjen helpottamiseksi. Liian usein masentunut ja tuskainen kipupotilas saa vielä kärsiä pitkittyneestä taistelusta vakuutusyhtiön kanssa. Tämä johtuu siitä, että tapaturmavakuutuslain nojalla annettu sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen haittaluokitus on jäänyt aivan jälkeen. Tämä haittaluokitus ei tunne neuropatista kipua laisinkaan – jollei röntgenkuvissa tai suorastaan paljaalla silmällä mitään selkeää kivunlähdettä näy, ei kipua tämän haittaluokituksen mukaan olekaan. Annetaan ymmärtää, että koko kivun täytyy olla luulosairautta.

Nyt kuitenkin lääketieteellinen tutkimus on yksiselitteisesti todennut, että kipupotilaiden krooninen, mutta röntgenkuvissa näkymätön, kipu on todellista kipua. Oikeuskanslerikin on Kivuntutkimusyhdistyksen valituksesta todennut haittaluokituksen vanhanaikaisuuden. Siksi teinkin viime vuoden viime hetkillä hallitukselle kirjallisen kysymyksen siitä koska haittaluokitus vihdoin uudistetaan – ja kipupotilaiden arjesta poistuu se huoli joka poliitikkovoimin voidaan poistaa – taloudellinen huoli.

(julkaistu Hämeenkyrön Sanomissa tammikuussa 2005)

Ei kommentteja.

Vastaa