Godfather

No sainpas vihdoin aikaa istahtaa koneen ääreen ja palata tähän blogiin. Tästedes otan tavakseni laittaa tekstiä useammin, vaikka sitten vähän lyhempää, mutta ajankohtaista kommenttia. Nyt on ollut pitkiä työpäiviä ja viikonloppuhommia. Siksi nämä kirjoituspuuhat ovat jääneet vähemmälle.

Keskiviikon valtuustossa kuultiin ison sortin paljastus, kun Vihreiden ryhmyri Pauli Välimäki kertoi, että sitoutumattomille olisi valtuuston puheenjohtajaksi kelvannut edelleen Hanna Tainio, mutta hän ja sitä kautta koko Vihreä ryhmä esittivät, että Paavola ryhtyisi tähän toimeen.

Eli Paavolan kuninkaantekijänä olivat Vihreät. Sinänsä varmaan monelle yllättävä juttu, koska useinhan Vihreät markkinoivat itseään äänestäjilleen tasa-arvopuolueena. Ei kelvannut hyvin tointaan hoitanut, rehdin pormestarikisan käynyt Hanna tähänkään tehtävään Vihreille, pormestarikisassahan he olivat toisen miehen, Timo P. Niemisen takana. Nyt on sitten Vihreiden arvovalintojen jälkeen Tampereen kahtena keulakuvana ja kasvona kaksi miestä.

Pauli Välimäki halusi valtuustossa näyttävästi alleviivata, että nimenomaan hän on Paavolan valinnan kummisetä. Hän suorastaan intoa puhkuen kertoi tehneensä Paavolalle ko. tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä.

Tätä minä sinänsä vähän ihmettelen, sillä luulisi, että moni Vihreitä äänestävä saattaisi ajatella, että kyllä kahdesta johtokasvosta toinen voisi nainenkin olla. Mutta toisaalta ei tietenkään ole minun tehtäväni arvioida äänestäjien kantoja, joten eipä kannata tämän enempää spekuloida.

Olin minä kyllä aika harmissani siitä, että enää Hanna Tainio ei uudelle pormestaripuolueiden ryhmittymälle kelvannut. Tämän ryhmittymänhän muodostavat Kokoomus, Keskusta, Kristilliset, Vihreät ja sitoutumattomat…ai niin, yksi kommunistikin vielä sinne Kokoomuksen kainaloon on liimautuneena – kommunisteillehan tuntuu historiallisesti aina Sosialidemokraatti olevan paljon pahempi vihollinen kuin aatteellisesti täysin vastalaidalla oleva patamusta porvari.

Hyvin hommansa hoitanut, demokraattiset kuntalaisten kuulemiskierrokset aloittanut, edustava, kielitaitoinen ja monien kiittämä uuden ajan johtaja, fiksu ja kokenut nuorehko nainen ei vain käynyt. Ikävintä tässä on, että valtapelihän se tietenkin oli, joka asian ratkaisi. Puhuttiin valtakuvioista, paikoista ynnä muusta sellaisesta – ei arvoista ja asioista. Esimerkiksi Vihreäthän ovat ainakin ennen maininneet pikaratikan kärkihankkeekseen ja niin Timo P. Nieminen kuin Pekka Paavolakin ovat tunnettuja ratikan vastustajia. Nämä herrat Vihreät nostivat valtaan Tampereella.

Samalla tämä valtapeli yritetään peittää haukkua rätkättämällä demareiden suuntaan ja toistamalla mantraa kuinka hurjan huonoja häviäjiä demarit ovat ja niin edelleen. Kyllä tässä hävitä osataan, aina politiikassa valitettavasti sitäkin joutuu silloin tällöin opettelemaan. Mutta eri asia on, että pormestaripuolueiden mielestä ilmeisesti olisimme hyviä häviäjiä vasta siinä vaiheessa, kun nöyrästi vielä heidän vaatimuksestaan vaihtaisimme oman johtomme.

Siitähän tässä nyt näyttää olevan kyse. Ensin petetään sopimukset, sitten viedään paikat ja sitten vielä ollaan ihmettelevinään, että mikseivät demarit nöyrästi tee yhteistyötä. Sitähän tässä muuten ollaan tehty – yhteistyötä. Budjetti viimeksi tehtiin kaikkien yhteisvoimin, mukana oltiin.

Mutta tämä asiayhteistyö ei tunnu kelpaavan tälle uudelle uljaalle valtaapitävälle sakille. Seppo Kovalakin sellaiseen kokoomuslaiseen ”nöyrään” tyyliin kertoi Tamperelaisessa, että ”Kaupunki on meidän” ja hymyili komeasti kirjoituspöydän reunalla. Sama Kovala muuten kertoi Aamulehdessä, että uusi pormestarityhmittymä (oho, tuli ihan oikeasti tahaton kirjoitusvirhe, piti olla ”ryhmittymä” tietenkin, mutta taidan jättää juuri nyt ko. kirjoitusvirheen korjaamatta) käy uusiinkin pormestarivaaleihin yhteisellä porukalla. Vai niin. Onkohan tämäkin jo kaikkien Vihreiden kanssa sovittu?

Minä vaan mietin, että olikohan niin, että me Demarit olemme huonoja häviäjiä? Vai olisiko ehkä niin, että nämä pormestaripuolueet olisivatkin huonoja voittajia? Hehän ovat voittajia, jotka kisan päätteeksi syrjäyttävät reilusti itsensä kisassa likoon pistäneen fiksun ja edustavan naisen. Erityisen pahan makuista tämä on siksikin, että Hanna Tainio ja Timo P. Nieminen kisaa käydessään puhuivat, että häviäjä saisi sitten valtuuston puheenjohtajan paikan. Näin piti miehen sana tässä.

Mutta en minä tätä tässä nyt sen vuoksi kirjoita, että olisin kauhean katkera…tosin niinhän eräässä vanhassa laulussa lauletaan, että ”en ole katkera, mutta kuitenkin…”

Nyt ei ole muuta suuntaa kuin eteenpäin. Ja asioiden pohjalta. Uskon, että tamperelaiset haluavat, että hoidamme kuntoon vanhustenhuoltomme, vakinaistamme pätkätöitämme, pidämme hyvää huolta lapsistamme ja parannamme joukkoliikennettä. Nyt asiaan. Kääritään hihat ja aletaan tehdä tätä työtä.

Vaalitkin tässä lähestyvät. Pari päivää sitten muutaman toverin kanssa hymyilimme, että tässähän se nähdään, tasan eivät mene onnen lahjat. Me tässä kierrämme tukka putkella soppatykeillä ja samaan aikaan meidän Tuomiojan Ekimme tekee vaalityötä ratkaisemalla ensin pikku Libanonin kriisin ja voittamalla sitten tieto-Finlandian, vau! Onnea muuten Ekille hienosta saavutuksesta.

Ei kommentteja.

Vastaa