Gösta Serlachiuksen taidesäätiö, Göstan paviljongin avajaiset

Arvoisat juhlavieraat, hyvä museoväki.

On etuoikeus ja ilo olla juhlistamassa uutta taidemuseokokonaisuutta, hienoa uutta paviljonkia, jossa monipuolinen taide tulee pääsemään arvoiseensa ympäristöön. Göstan paviljonki on monella tavalla ainutlaatuinen hanke ja Suomen oloissa erittäin merkittävä museoinvestointi. Kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun voittajatyö edustaa puurakentamista hienoimmillaan. Uuden rakennuksen sijoittaminen Joenniemen arvokkaaseen kulttuurimaisemaan on ollut vaativa ja ainutlaatuinen tehtävä.

Voimme olla juuri nyt erityisen tyytyväisiä siitä, että Vuonna 1898 Gösta Serlachius saapui harjoittelijaksi setänsä G. A. Serlachiuksen paperitehtaaseen. Samana vuonna hän hankki ensimmäisen taideteoksen, tuntemattoman maalarin tekemän nuoren naisen muotokuvan 1700-luvulta. Gösta Serlachiuksen suuri unelma oli oman taidemuseon rakennuttaminen Mänttään. Hanke jäi kuitenkin kesken, kun hän kuoli vuonna 1942. Museon historia alkaa vuodesta 1945, jolloin Serlachiuksen taidemuseo aloitti toimintansa kartanon alasaleissa, seitsemäntenä taidemuseona Suomessa. Mäntän paperipatruunoita ja heidän taideharrastustaan pitää kiittää siitä, että Mänttä on nykyään kokoaan suurempi, aktiivinen taidekaupunki.

Taiteella oli kaiken muun aktiivisuuden rinnalla tärkeä merkitys Gösta Serlachiukselle. Hän oli mm. keskeisenä toimijana vuoden 1938 vetoomuksessa, joka osoitettiin talouselämän johtohenkilöille, jotta nämä antaisivat taiteilijoiden koristaa julkiset rakennukset. Taide tulisi näin entistä useampien ulottuville. Ajatushan on läheistä sukua nykyisin prosenttiperiaatteeksi kutsutulle ajatukselle.

Suomalaiset museot ovat viimeisen parinkymmenen vuoden aikana muuttuneet esine- ja kokoelmakeskeisistä laitoksista laaja-alaisiksi kulttuurihistorian, taiteen ja luonnon ilmiöitä sekä ympäristöä säilyttäviksi, tutkiviksi ja esitteleviksi instituutioiksi. Museot kantavat kulttuurin muistia ja varsinkin taidemuseot tallentavat ja välittävät inhimillisten elämyksien varastoa.

Suomessa on yksi maailman tiheimmistä museoverkostoista. Niiden suhde yleisöön on jatkuva haaste. Erityisesti nuoret ja koululaiset nähdään tärkeänä kohderyhmänä, ja Opetus- ja kulttuuriministeriö tukeekin edellytyksiä pitkäjänteiselle työskentelylle koulujen ja museoiden välillä.

Yksi keskeisistä viesteistäni kulttuuriministerinä on ollut ja on kulttuurin ja taiteen saavutettavuus. Museoiden saavutettavuus suurelle yleisölle on hyvin tärkeää, museoiden on palveltava monenlaisia kävijäryhmiä – saavutettavuuden on oltava sekä fyysistä että tiedollista, henkistä ja taloudellista.

Keskusteluyhteyden luominen kulttuuri- ja luonnonperinnön sekä katsojan välille on yhä painokkaammin museon tehtävä yhteiskunnassa. Museot toteuttavat sivistystehtäväänsä nykyajassa moninaisilla elämyksellisillä ja vuorovaikutteisilla tavoilla. Onkin ollut ilo seurata Serlachius-museon tiedotusta myös virtuaalimaailmassa. Uudistuksesta kertovilla tarinoilla museo on onnistunut tarjoamaan draamaa ja elämyksiä suuren yleisön saataville. Uskon, että suuri yleisö ja tulevat kävijät tulevat kokemaan nykytaiteen elämyksellisyyden. Ennakkoluulottomilla ja ajassa olevilla näyttelykokonaisuuksilla Serlachius-museot vakiinnuttavat paikkansa tärkeiden ajankohtaisten kulttuuri- ja taidepoliittisten keskustelujen herättäjänä.

Museot ovat merkittäviä matkailukohteita. Niiden taloudellinen vaikutus kohdistuu niin museoihin itseensä kuin niitä ympäröiviin alueisiin. Uuden laajennuksen ja monipuolisuutensa ansioista Serlachius-museoista tulee entistä tärkeämpi taloudellinen toimija myös Mäntän alueelle.

Museot toimivat pääosin julkisen rahoituksen turvin. Myös Serlachius-museot ovat valtionosuuden piirissä. Säätiöllä on kuitenkin poikkeuksellisen merkittävä oma rahoitusvastuu toiminnasta. Nyt toteutettu museon laajennusinvestointi on katettu säätiön omalla rahoituksella.

Julkisen talouden tilanne on hyvin tiukka. Niukkuutta jaettaessa pidämme opetus- ja kulttuuriministeriössä erittäin tärkeänä, että monipuolinen ja moniarvoinen kulttuuri pysyy elinvoimaisena. Se tarkoittaa kulttuurin perusrahoituksen turvaamista myös tulevaisuudessa. Valtionosuusjärjestelmä on perusta koko maan kattavan ja alueellisesti korkealaatuisen museoverkoston toiminnalle myös tulevaisuudessa.

Taidemuseot ovat myös taiteilijoille ja luovan alan ammattilaisille työpaikka ja elintärkeä yhteistyökumppani. Tapasin pari päivää sitten Forum Artisin järjestämässä tilaisuudessa taiteilijoita ja heidän edustamiaan järjestöjä. Pidän erityisen tärkeänä sitä, että asianosaiset eli kulttuurin kenttä on jatkuvassa vuorovaikutuksessa päättäjien ja valmistelutyötä tekevien virkamiesten kanssa. Keskustelussamme nousi voimakkaasti esiin taiteilijoiden toimeentuloon ja sosiaaliturvaan liittyvät kysymykset. On tärkeää tunnustaa luovan työn erityisluonne. Taiteilijan työskentelyprosessia, työn tulosta ja sen merkitystä ei voi arvioida ennalta. Taiteilijat eivät toimi samalla tavalla markkinatalouden piirissä kuin yrittäjät, vaan heidän tilannettaan voidaan verrata esimerkiksi perustutkimukseen tai maanviljelijöihin.

Olemme parasta aikaa valmistelemassa ja edistämässä toimia, joilla taiteilijoiden elintasoa ja sosiaaliturvaa voitaisiin parantaa. Tässä ikuisuusprojektissa olisi jo syytä löytää ratkaisuja.

 

Myös taiteilijoiden saama korvaus näyttelyihin osallistumisesta on aihe, joka puhuttaa. Olen keskustellut asiasta Taideneuvostossa, jossa esillä oli mm. Ruotsissa kehitetty näyttelypalkkiomalli (tunnetaan MU -mallina). Samankaltaista mallia pilotoidaan meillä Teollisuustaiteen liitto Ornamo toimesta tänä vuonna. Kokeilun kokemukset hyödynnetään ja syksyllä katsomme, mitä näyttelypalkkiomallille voimme tehdä.

Gösta Serlachiuksen taidesäätiön molemmat museot ovat kuuluisia korkeatasoisista näyttelyistään. Gösta Serlachiuksen taidemuseo sai vuonna 2003 rinnalleen paperiteollisuuden historiasta ja elämästä Mäntässä kertovan museon. Mänttä on paperiteollisuuden ja sen työntekijöiden kaupunki, ja siksikin on hienoa, että näiden paperiteollisuuden työntekijöiden työ tulee tätä kautta esille ja arvostettavaksi. Gustafiksi ristitty museo sijaitsee yhtiön entisessä, funktionalismia edustavassa pääkonttorissa. Taidemuseo sai puolestaan nimekseen Gösta. Museossa on esillä taidehistoriamme kultakauden teoksia säätiön kokoelmasta, joka kuuluu Suomen merkittävimpiin. Museo on ollut täydentämässä Mäntän kulttuuritarjontaa ja nyt uuden laajennuksen valmistuttua siitä tulee erittäin merkittävä toimija taiteen kentälle.

Uuden museorakennuksen myötä näyttelytilan määrä kolminkertaistuu ja tarjoaa mahdollisuuden museolle laajentua myös merkittäväksi nykytaiteen esittelijäksi. Näin museo vahvistaa Mäntän jo entuudestaan vahvaa, kuvataideviikkojen kautta syntynyttä profiilia nykytaiteen esittäjänä ja keskustelun avaajana. Museossa nykytaide on esillä jatkossa ympäri vuoden.

Haluan vielä kiittää Gösta Serlachiuksen taidesäätiötä, arkkitehteja ja kaikkia niitä tahoja, jotka ovat mahdollistaneet tämän valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriteon.

Toivotan uudistetulle Serlachius-museolle ja hienolle Göstan paviljongille mitä parhainta menestystä nyt ja tulevaisuudessa!

Ei kommentteja.

Vastaa