Hävytön Leonia

Viime viikolla uusi uljas Leonia-konserni kertoi äitienpäivälahjastaan yhtiössä työskenteleville sadoille äideille. Tampereen maksupalvelukeskus lakkautetaan ja ulos joutaa nelisensataa työntekijää. Tämä lienee muodikas tapa kiittää henkilöstöä siitä satojen miljoonien tuloksesta, mikä samaan aikaan julkistettiin. Johtajat palkittaneen optioilla lähitulevaisuudessa.

Tapaus on tyrmistyttävä. Se on hävytön esimerkki siitä piittaamattomuudesta, mikä nykyisin on vallalla tässä ”yltiömarkkinakapitalistishenkisessä” maailmassamme. Kilpailun ja tuloksenteon nimissä yritykset saneeraavat kilpaa henkilöstöään pellolle. Voitot jäävät harvojen taskuun ja yhteiskunta kantaa sosiaalisen vastuun uusista työttömistä.

Lienee jonkin verran toivotonta vaatia yrityksiltä sosiaalista vastuuta. Tosin tapaus-Leonian kohdalla sitäkin pitäisi löytyä, onhan kyseessä valtion omistama yhtiö. Toivoa voisi, että edes vähintään imagon, asiakaslähtöisyyden ja hyvän palvelun vuoksi ymmärrettäisiin motivoituneen henkilökunnan merkitys. Puhumattakaan siitä, että pohdittaisiin, paljonko sadat uudet työttömät tulevat valtiolle maksamaan.

Leonian päätöstä voi ihmetellä monesta syystä. Maksupalvelu jos mikä on ala, joka tänä tietotekniikan aikakautena voidaan loistavasti hoitaa mistä päin maata tahansa. Onko mitään järkeä tuupata kaikki toiminnot ja ihmiset pääkaupunkiseudulle, jossa jo muutenkin on ahdasta? Mistä asunnot ja palvelut?

Tampereen alueelle tämä ”Valmet-kakkonen” on kestämätön. Kärsimme jo muutenkin valtakunnan keskiarvoa suuremmasta työttömyydestä. Pirkanmaan kansanedustajat ovat tuominneet jyrkästi aioitut irtisanomiset. Olemme vaatineet, että hallitus ryhtyy toimiin selvittääkseen asian perusteellisesti ja peruttaakseen tehdyt ratkaisut.

Hallitusneuvotteluissa sovittiin kokoomuksen vaatimuksesta, että postipankkiasiat irrotetaan muista pankkiasioista ja pistetään ne Niinistön putiikkiin. Selvityksiä siis odotetaan!

***

Kepun työreformin haukkuminen nousi vappupuheiden pääaiheeksi. Haukkua se pitääkin. Ongelmana on kuitenkin se, että asian nostaminen kärjeksi joka puheessa saattaa saada asiaan perehtymättömän ajattelemaan, että kyseessä olisi jokin merkittäväkin asia. Suomalainen epäilevä luonne alkaa miettiä, että täytyyhän asiassa olla jotakin, kun kaikki sitä visusti vastustavat!

Työreformin voi kuitata kertomalla sen tarkoittavan sitä, että työajastasi, palkastasi, kesälomistasi ja sairastumisestasi päättää työnantaja solidaarisesti yhdessä itsensä kanssa.

Sen jälkeen pitää keskittyä tuomaan esiin demarien omia arvoja ja tavoitteita.

Huomattavaa tässä keskustelussa työelämän kysymyksistä on se, ettei kepu ole reformiensa kanssa yksin. Kokoomuskin on ihan oikeasti porvaripuolue, joka ajaa pääoman ja hyvinvoivien etuja. Siitä muistutti taas viikonvaihteessa tuore oikeusministeri Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus ”ristiretkellään järjestövaltaa vastaan” Aamulehdessä.

Oikeusministeriä harmitti kovin, kun hallitusohjelmassa mainitaan jopa toistakymmentä kertaa ”pohditaan, valmistellaan tai toimitaan yhteistyössä” etujärjestöjen kanssa. Ministeri harmittelee työelämän ”jäykkää sääntelyä” vaatii ”joustavaa” yleissitovuutta. Eli työreformia.

Kokoomus puolueena ei voi julistaa ”työreformistisia” ajatuksiaan olleessaan osana laajapohjaista hallitusta. Toimiiko siis ministeri Järventaus puheenjohtaja Niinistön tai koko kokoomuspuolueen bulvaanina, tehtävänään estää kepun nurkanvaltaus yrittäjäporukoissa?

Ministerin ”ristiretki” muistuttaa meitä siitä tosiasiasta, että porvarillisilla puolueilla on tosiasiassa hyvin yhteneväiset näkemykset sen suhteen, miten nykyisiä sopimusjärjestelmiä tulisi ”joustavuuden” nimissä romuttaa. Tuloksena Ahon jo markkinoima Villi länsi.

Vaikka Aho itse kuvitteleekin olevansa John Wayne, viittaa uho pikemminkin kenraali Custeriin.

Mutta kukapa lähtisi vaihteeksi ristiretkelle rahan- ja pääoman valtaa vastaan? Olisiko Lipposesta Istuvaksi Häräksi…UGH!

Ei kommentteja.

Vastaa