Hervanta kohta maailmankartalla – kolmekymppinen on voimissaan

Kolmekymppinen Hervantamme näytti: se valittiin Helsingin Sanomien vertailussa maan parhaaksi lähiöksi. Uutisointi kesällä sattui samaan ajankohtaan, kun SDP:n eduskuntaryhmä piti kesäkokoustaan – ja siinäpä sain vastailla uteliaisiin kysymyksiin Hervannan salaisuudesta.

Hervannan monipuolisen palvelutarjonnan, hyvien joukkoliikenneyhteyksien, mukavien asukkaiden ja vihreän luonnon ohella innostuksissani ylpeilin jopa sillä, että henkilökohtaisesti tunnen Hervannan puskatkin, opiskeluaikoina puisto-osastolla työskennellessäni kun tuli suurin osa niistä kuokittua. Mukavaa hommaa, paitsi että Vaparin puskissa oli hirveän isoja koppakuoriaisia, joita pelkäsin hurjasti!

Tunsin itseni varsin ylpeäksi huomatessani, että edustajat ympäri Suomea olivat varsin kiinnostuneita Hervannasta. Ja lisää hyviä uutisia oli tulossa: uuden hallituksen ensimmäinen alueellistamispäätös koski Hervantaa: saimme poliisien ammattikorkeakoulun. Juuri äsken täällä eduskunnan käytävillä törmäsin sisäministeri Kari Rajamäkeen, ja kiittelin fiksusta alueellistamispäätöksestä. Ministeri lähetteli terveisiä hervantalaisille ja kertoi, että halusi nimenomaan tätä ratkaisua kiirehtiä.

Eräällä tavalla huomattavaa on sekin, että nyt Hervannan juhlaviikolla puhemies Paavo Lipponen suuntaa Hervantaan maakuntamatkalleen. Se on järjestyksessä toinen uuden puhemiehen maakuntamatkoista, mutta kun ensimmäinen oli Kontulaan Helsinkiin, puhemiehen kotikaupunkiin, voitaneen tätä hyvällä syyllä pitää tosiasiallisesti ensimmäisenä MAAKUNTAmatkana. Ja ainakin yksi hervantalainen odottaa kovasti Paavoa. Nelivuotias kummityttöni Elisa on nimennyt koko Itsevaltiaat – sarjan ”paavolipposeksi”. Paavon iso hassu hahmo sarjassa on kai tehnyt häneen lähtemättömän vaikutuksen.

Tämän kaiken nojalla voisi melkeinpä tehdä sen johtopäätöksen, että Hervanta on jo nyt visusti Suomen kartalla. Ja tätä vauhtia Hervannan lukiolaisten minulle teettämän paidan vaatimus: ”Hervanta maailmankartalle”, ei ole kaukana! Iloiset onnittelut siis kolmekymppiselle!

MUUTTO ON INSINÖÖRITIEDETTÄ

Nyt loppukesästä meillä kotona on alkanut aikamoinen hössötys: olemme muuttamassa ja sen sitten tietää. On raivattu kaappeihin kertyneitä paperipinoja, muistilistoja tehty – ja sitten kuitenkin unohdettu -, ”kutistuneita” vaatteita kummasteltu, pakattu, mitattu ja ihmetelty, miten antennijohtoa saataisiin vedettyä huoneesta toiseen (80-luvun alussa kun ei kai vielä tullut kuuloonkaan, että ihmisillä saattaisi olla televisio muussakin huoneessa kuin vain olohuoneessa).

Kauheinta on purkaa nykyajan tee se itse huonekalut osiin ja sitten taas koota ne uudestaan, kun ohjeetkin on jo kerran ehditty hukata. Meidän mies tosin aina kokeilee ensin ilman ohjeita vaikka ne olemassa olisivatkin – ja vasta useiden erehdysten ja murahdusten jälkeen tutkii ohjeet. Mutta se on sanottava, että vaikeaa se nykyään on ohjeidenkin kanssa. Aika insinööri pitää olla, että niistä selvää saa!

Muuton jälkeenkin asumme – tietenkin – edelleen Hervannassa. Ensimmäinen kriteerini asuntoa etsiessä olikin se, että sen on oltava Hervannassa!

PALVELUT ESILLÄ: JONOT POIS TERVEYSASEMILTA MEILLÄKIN

Eduskunnassa syksy alkoi EU-asioiden merkeissä. EU:n kehityksessä on todella tärkeää varmistaa, että mailla säilyy itsenäinen mahdollisuus päättää palvelujensa tuotannosta. Eli niin, että myös jatkossa Suomessa sosiaali-, terveys ja koulutuspalvelut voidaan järjestää haluamallamme tavalla. Niitä ei tule alistaa kauppapoliittisille tavoitteille. Vanha viisaus: kaikki ei saa olla kaupan, pätee myös tässä.

Myös valtion budjetissa korostuvat palvelut. Valtionosuudet kuntien sosiaali- ja terveyspalveluihin lisääntyvät ja rahaa tulee lisää myös koulupuolelle esim. lasten iltapäiväkerhoihin. Valtio on jo useana vuonna lisännyt rahaa terveyspalveluihin ns. terveysprojektin myötä. Nyt on kunnissakin edettävä ripeästi. Varsin usein kuulen terveisiä edelleen pitkistä jonoista terveyskeskuksiin ja esim. mielenterveyspalveluiden puutteista.

Vaikka tämän kesän ikävät terveysasemien sulut eivät esimerkiksi Hervantaa koskeneetkaan, muodostuivat jonot tosiasiassa kohtuuttoman pitkiksi, koska lääkäreitä ei ole tarpeeksi. Olen sitä mieltä, ettei enää ensi kesänä sulkuihin tule mennä, sillä näyttää vahvasti siltä, että järjestelyn säästöt ovat varsin kyseenalaisia, varsinkin niiden aiheuttamaan haittaan nähden.

Terveysasemilla tarvitaan lisää työvoimaa. Kaiken kaikkiaan esimerkiksi Hervannassa ja Kaukajärvellä jonotetaan palveluja pitempään kuin monella muulla alueella. Tämä ei ole tasavertaista ja asia on paikattava mahdollisimman nopeasti. Tässä valtuustolle tehtävää!

(julkaistu kolumnina Hervannan Sanomissa)

Ei kommentteja.

Vastaa