Hyvää työtä

Viime aikoina työtehtäviini on kuulunut monia uudenlaisia asioita. SDP:n puoluekokous lähestyy ja sitä varten valmistelemme tulevaisuusohjelmia eri aihealueilta. Kaiken kaikkiaan nämä tulevaisuuden politiikan suuntaa luotsaavat asiakirjat käsittelevät mm. työn tulevaisuutta, ympäristöä ja ilmastoa sekä kuntapalveluja.

Itse vedän henkistä hyvinvointia käsittelevää asiakirjavalmistelua yhdessä Tommy Tabermannin kanssa. Ohjelmassa olemme etsineet keinoja henkisen hyvinvoinnin kasvuun. Joudummehan liiankin usein miettimään, miksi meillä on paljon ihmisiä, jotka voivat pahoin. Miksi työssä uuvutaan, masennutaan? Jääkö tässä tämän päivän kiire- ja hoppumaailmassa aikaa itsensä kehittämiselle ja luovuudelle, kun koko ajan on pakko juosta, suorittaa ja kilpailla – vaikka hampaat irvessä?

Lähdimme uteliaina etsimään vastauksia, mitä politiikan keinoin voimme tehdä lisätäksemme henkistä hyvinvointia. Mitä voimme tehdä, jotta meillä olisi parempi ja mukavampi olla. Tulimme siihen tulokseen, että tämä edellyttää vahvaa arvopohjaista ajattelun muutosta – läheisyyden ja yhteisöllisyyden arvostuksen nostamista. Se merkitsee eheyttävän elinympäristön tarjoamista kansalaisille, työelämän laadullista murrosta ja luovuutta ruokkivaa aitoa vapaa-aikaa.

Vastauksiksi esitämme monia konkreettisia ja vähän uudenlaisiakin esityksiä – isoja ja pieniä asioita liittyen mm. koulumaailman ja työelämän kehittämiseen, kulttuurin edistämiseen ja liikuntamahdollisuuksien parantamiseen sekä mukavan ja viihtyisän elinympäristön aikaansaamiseksi.

Pohdimme myös työelämän laadun kehittämistä. Lähdemme siitä, että hyvässä työilmapiirissä sekä työntekijä että työnantaja saavat mitä haluavat: työnantaja saa luovan ja ahkeran työpanoksen, jotta firma menestyy; työntekijä mahdollisuuden antaa tämä työpanos, motivaation ja innon toimia – ja riittävän palkan! ”Tee työtäs laulellen” on mottomme tässä. Hyvää tulosta ei synny, jos koko ajan on kiire, hoppu, ja suorituspaineet päällä. Hyvä tulos syntyy, kun työnteko on mielekästä ja ihminen tuntee tekemisen iloa. Kun ihminen tuntee, että sitä, mitä hän tekee, arvostetaan!

Yritys tai yhteisö voi menestyä ainoastaan jos työilmapiiri on hyvä. Siksi tämä on koko työpaikan – ja kansantalouden etu.

Nykyisessä työelämässä vanha suomalainen kansansanonta ”tasan ei mene onnen lahjat” toden teolla pitää paikkansa: Toisilla on töitä niin, ettei jää aikaa rentoutumiselle, itsensä kehittämiselle, perheelle, ystäville – tuskin edes työnsä tekemiseen kunnolla. Toisilla taas ei joko ole ollenkaan töitä tai työt ovat yhtä pätkää ja silppua, jolla ei elä.

Luovuus ei kukoista yhä kiireisemmässä työelämässä, luovuus vaatii aikaa. Kaikkia työtehtäviä ei saa alistaa tuloksellisuusmittareiden alle. Luovan työn tappaa myös, jos työtä ei voi tehdä rauhassa muilta ihmisiltä: Jatkuva saavutettavissa oleminen (kommunikaattoreilla luetaan kokouksissakin sähköpostia ja kännykkään pitäisi vastata illallakin) on yhä useamman työntekijän arkea. Ylityöt ilman korvausta ovat myös ongelma. Joillakin työpaikoilla pidetään kuulemma huonona työntekijänä, jos lähtee työpaikalta työajan päättyessä – eihän se näin voi olla! Jos työntekijät normaalin työajan puitteissa pysty töitänsä tekemään, täytyy palkata lisää väkeä.

Kiusallista on myös se, että usein tehokas työntekijä ei saa muuta kiitosta kuin lisää töitä. Ammattiyhdistysliikkeessä tiedetään liiankin hyvin, että joustava työaika tarkoittaa yleensä työntekijän loputonta joustamista, ei työnantajan joustamista siten, että työntekijän elämään mahtuisi työn lisäksi Elämää, isolla E:llä kirjoitettuna.

Hyvinvoinnin edistäminen työelämässä lisäisi paitsi työntekijöiden onnellisuutta, myös tuottavuutta. Tuottavuutta ja työhyvinvointia kehitetään käsi kädessä. Työilmapiiristä on kiinni, ovatko työntekijät sitoutuneita vai välinpitämättömiä, aktiivisia vai passiivisia, uutta luovia vai urautuneita. Hyvinvoiva työntekijä on myös työnantajan etu.

Tähän kaikkeen tarvitaan monenlaisia toimia, konkreettisia ja asenteellisia. Tarvitaan arvomurrosta, jossa nykyisen itseisarvollisen tehokkuus- ja talousajattelun sijaan nostetaan ihminen. On päästävä pois siitä ”nykymaailmanmenohengestä”, jossa ihminen on aina alisteinen lyhytnäköisille taloudellisille voitoille ja pörssikursseille. Karmivimpina esimerkkeinä tästä vääristyneestä arvomaailmasta ovat viime aikaiset Stora-Enson päätökset lakkauttaa kannattavia tehtaita – eikä valtion suurena omistajana katso aiheelliseksi tähän puuttua – huh huh.

Konkreettisia toimenpiteitä parantaa työelämän laatua tarvitaan monia. Eräs uusi, konkreettinen idea tähän löytyy ohjelmastamme: hiljaisten huoneiden rakentaminen työpaikoille taukopaikoiksi ja rauhoittumista varten. Esimerkiksi pehmeät nojatuolit sekä taukohuoneen seinillä olevat taideteokset inspiroivat luovuuteen. Lyhyet, tiiviisti toistuvat tauot rytmittävät työntekoa ja mahdollistavat vapaamuotoiset luovuutta ja uusia ratkaisuja ruokkivat keskustelut työtovereiden kanssa.

Voisi kiteyttää, että tarvitaan tupakkataukoja ilman tupakkaa ja kahvihetkiä ilman kellokorttia. Tarvitaan Viisas työelämä.

(julkaistu SAK Pirkanmaan lehdessä kolumnina 3.4.2008)

Ei kommentteja.

Vastaa