Hyvän imagojohtajan periaatteita

Jälleen kerran oli Tampere rankattu imagoltaan ykköskaupungiksi tätä koskevassa tutkimuksessa, se on hienoa. On todella syytä olla ylpeä omasta kotikaupungista, vaikka kyllähän sitä ilman tutkimuksiakin on tiedossa ollut, kuinka hieno paikka Tampere on. Tsemppiä myös naapurillemme Lempäälälle. Se pärjäsi hyvin ja oli kolmas vähän pienempien kuntien sarjassa.

Vaikka pärjäämmekin hyvin imagotutkimuksissa, on syytä muistaa, että tehtävää meillä silti riittää. Pormestari Nieminen omassa blogissaan hyvin käsittelee niitä asioita, joita olemme valtuustossa saaneet yhteisvoimin eteenpäin. Samalla hän ihan oikein muistaa myös, että huolenaiheitakin riittää. Esimerkeiksi hän mainitsee erikoissairaanhoidon menojen kasvun ja hammashoidon jonot. Aivan.

Ja myös muita asioita on, mitkä meillä pitää saada paremmalle tolalle. Yksi murheenkryyni ovat olleet toimeentulotukijonot. Jo lakikin edellyttää, että viikossa pitäisi asiakkaan saada apua, mutta meillä aina silloin tällöin jonot ovat venyneet viikkojen pituisiksi. Eihän voi olla niin, että toimeentulotukiasiakkaat soittavat hädissään, koska rahaa ruokaan ja laskujen maksuun ei kerta kaikkiaan ole. Pari valtuustoaloitettakin on asian tiimoilta tehty ja väliaikaista apua niiden kautta saatu, mutta selvää on, että tämänkaltaiset tilanteet on vain saatava hallintaan. Nyt asiaa selvitetään. Maaliskuun puoleen väliin mennessä olisi tarkoitus selvityksen valmistua ja sitten tehdä päätöksiä resursseihin liittyen.

Sanon jo etukäteen, että niitä resursseja on vain löydyttävä. Tuntuu hivenen elitistiseltä hehkutella imagokärkikaupunkina, jos kaikkien köyhimmistä ihmisistä ei voida täällä fiksusti huolehtia!

***

Nyt kun Tampereen viime vuoden kehitystä on arvioitu, on näkyvästi puhuttu mm. kaupungin henkilöstömäärän kehityksestä. Henkilöstöä on nyt 500 vähemmän kuin ennen. Oikein on, että nyt nimenomaan vakinaisten määrä on kasvussa, laskussa on ollut määräaikaisten määrä. Mutta sinänsä sillä, että henkilöstön määrä on laskussa, ei pidä missään mielessä ylpeillä.

(julkaistu Aamulehden Moro-nettilehdessä 16.1.2008)

Kun ajattelee tulevaisuuden tarpeita, ei se, että henkilöstön määrä laskee, voi olla mikään onnistuneisuuden mitta. Päinvastoin. Tiedämmehän, että tulevina vuosina esimerkiksi vanhustenhuollossa tulemme tarvitsemaan lisää henkilökuntaa – merkittävästi.

Jo viime vuoden talousarviota tehdessä valtuusto otti kantaa sen puolesta, että kaupungissamme pätkätöiden syyt selvitettäisiin ja työsuhteet muutettaisiin vakinaisiksi. Hyvä imagojohtaja Tampere ei tietenkään teetä turhia pätkätöitä, vaan tarjoaa vakituisia työsuhteita. Ja hyvä imagojohtaja myös huolehtii siitä, että henkilöstöä on riittävästi niin vanhusten palveluissa, päiväkodeissa kuin sosiaalitoimessakin sosiaalityötä tekemässä sekä toimeentulohakemuksia käsittelemässä – etteivät ihmiset joutuisi päätöksiä useita viikkoja odottamaan.

Niinpä nyt on todella syytä kartoittaa tulevaisuuden henkilöstötarpeet. Ja samalla uskoa myös oman kunnallisen työn voimaan. En nimittäin millään voi uskoa, että ulkoistaminen ja yksityistäminen johtaisivat millään lailla parempaan tulevaisuuteen.

Esimerkiksi TKL:n Nysset ovat ehdottoman tärkeä peruspalvelu. Ei ole hyvä tie lähteä merkittävästi siirtämään linjoja yksityisten hoidettavaksi. Äkkiähän tulee tämä maailman kuulu kermankuorinta vastaan: kyllä kannattavista linjoista huolehtii aina innokas yrittäjä – mutta kuka huolehtii kannattamattomista? Veronmaksajatko, samaan aikaan kun hyödyt kerää joku muu? Tässä on tosi tarkan ”markan” paikka tulevaisuudessa. Kyllä useasti kunnan oma työ on laulun arvoinen.

Ei kommentteja.

Vastaa