Jos olisit eläin

Jos olisit eläin, mikä eläin olisit? Tämä osuva ja ehkä ihmisluonnetta jollain psykologisella tavalla luotaava kysymys on nykyisin esitetty joissakin työhönottohaastatteluissa. Tiedän sen, koska itse toimin muutamia vuosia sitten eduskuntaryhmäni työvaliokunnassa, ja tehtäväksemme muutamaan kertaan tuli
valita henkilöitä ryhmäkansliaamme.

Haastatelluille esitettävän viimeisen kysymyksen ryhmämme puheenjohtaja Jouni Backman antoi aina minulle. Ja se kysymys oli joka kerta edellä mainittu.

Itse tietenkin vastaisin, että olisin kissa. Syynä tähän itsestään selvään vastaukseen lienee, että kissa on aina ollut minulle läheinen eläin, olenhan elänyt miltei koko elämäni kissakavereiden kanssa. Tähän läheisyyteen kuuluu myös kissaluonteen tuntemus ja – pakko sanoa – iso arvostus. Ja sitten sitä itsekin varmaan toiveunissaan ajattelee, että jos eläin olisi, niin totta kai olisi se kissa. Eli itsekin haluaisi olla sellainen, josta kovasti pitää.

Mutta kyllä tässä joka tapauksessa jotakin hengenheimolaisuutta täytyy olla. Ymmärrän paremmin kuin hyvin sen itsepäisyyden, jota kissa osoittaa istumalla vankasti sanomalehden päällä ja pitämällä itseoikeutettuna sitä, että lehtien kääntäminen on alisteista kissan halulle siirtyä ja antaa tilaa. Ymmärrän hyvin myös kissaluonteen vaativuuden ja tietynlaisen komentelunkin…tai ainakin mieheni Harri yrittää väittää, että on joskus helisemässä meidän naisten – minun oinasluonteeni ja Tähti-kissamme – kanssa.

Monista kissoja kovin hyvin tuntemattomien ihmisten ennakkokäsityksistä huolimatta tiedämme, että kissa on rakastava ja välittävä ystävä – ja sitähän me kaikki haluaisimme läheisillemme olla. Juuri nytkin tätä kirjoittaessani Tähti tuli syliini, ja tässä sitä sitten yritän naputella koneella karvamöykky sylissä ja mustanenäinen kissanpää toisen kirjoituskäteni päällä. Kehräys on kovaa, vaikka Tähti ei kunnolla sitä osaakaan. Tähti tuli meille Kissojen katastrofiyhdistyksen kautta ja oli aluksi kovin arka. Nyttemmin arkuus on poispyyhkäisty: vieraita tullaan katsomaan heti arastelematta ja kehräämäänkin on opittu omalla persoonallisella tavalla, joka muistuttaa enemmänkin pulun purputusta kuin normaalia hyrisyä.

Tähti muistuttaa minua aina siitä mahdottoman tärkeästä työstä, jota eläinsuojeluyhdistyksissä tehdään. On upeaa, että löytyy ihmisiä, jotka konkreettisesti ovat valmiita tekemään työtä sen periaatteen hyväksi, josta niin usein puhutaan: sivistyneen yhteiskunnan mittari on, kuinka se kohtelee kaikkein heikoimpiaan. Ja eläimet ovat yksi tästä porukasta, joka ei itse voi puolestansa puhua. Tarvitaan hyväsydämisiä ihmisiä välittämään.

Viime vuosina on tapahtunut edistystä. Iloinen asia oli, että kuluvan kauden hallitusohjelmaan ensi kertaa kirjoitettiin myös eläinsuojelutavoitteita. Yksi niistä oli, että eläinsuojelujärjestöjä alettiin tukea myös valtion budjetista. Muutamassa muussakin asiassa on tapahtunut edistystä: esimerkiksi keväällä, kun päätettiin maatalouden ympäristötuen jatkosta, tiukennettiin tässä yhteydessä eläinsuojeluvaatimuksia. Ja tuore tieto Euroopan parlamentista kertoo, että on saatu aikaan ensimmäistä kertaa koko EU:n yhteinen toimintasuunnitelma eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi.

Mutta tehtävää eläinsuojeluasioissa riittää. Meillä Suomessa liian usein kuulemme uutisia vaikkapa laittomista koirien pentutehtailuista tai järkyttävistä laiminlyönneistä tuotantotiloilla. Löytöeläinpuolella kaikki käytännöt eivät ole vielä kunnossa. On keskusteltu mm. siitä, miten lakisääteisen 15 vuorokauden jälkeen toimitaan, jos omistajaa tai uutta kotia ei ole löytynyt. On hyvin tärkeää, että kunnissa valittaisiin ne yhteistyökumppanit, jotka etsivät uuden kodin, eivät lopeta löytöeläimiä. Tähän on voitava tätä päivää enemmän kuntia ohjata.

Lisäksi tiedämme, että syytekynnys eläinsuojelurikoksissa on liian korkealla, rangaistukset liian vaatimattomia, eikä valvontaresursseja ole riittävästi. Samoin viranomaisten, syyttäjien ja poliisin, tietämystä eläinsuojeluasioissa tulee vahvistaa.

Tässä työtä jatkoon. Ja jatkoa ajatellen seuraava tavoite pitääkin olla eläinsuojeluvaltuutetun viran perustaminen. Tätä ovat eläinsuojelujärjestöt toivoneet jo pitkään. Valtuutettu pitäisi huolta siitä, että eläinten hyvinvointi huomioitaisiin päätöksenteossa ja voisi myös tehdä aloitteita epäkohtien korjaamiseksi.

Valtuutetun viran perustaminen tulee saada seuraavaan hallitusohjelmaan yhtenä eläinsuojeluasiana. On jatkettava periaatetta, että myös eläinsuojelutavoitteet kirjataan näihin politiikan keskeisiin toimintaohjeisiin.

(julkaistu Kissojen Katastrofiyhdistyksen lehdessä 1.11.2006)

Ei kommentteja.

Vastaa