Joulua

Joulu lähestyy ja aikataulut tiivistyvät. Viime viikkoina olo onkin välillä ollut kuin Tupo-neuvottelijoilla, siinä määrin yökyöpelöintiä on työ eduskunnassa ollut.

Kun me edustajat availemme sanaisia arkkujamme, on selvää, että juttua riittää aina yön tunneille asti. Tietysti siinä vaiheessa, kun kello kaksi yöllä toistetaan kymmenennen kerran jo aiemmin sanottua, tulee mieleen epäillä homman järkevyyttä. Mutta ei tässä vielä mitään. Vanhoina hyvinä aikoina kuulemma oli tavallista äänestellä aina neljän viiden aikaan aamuyöstä. Tapansa kullakin.

***

Näin joulun alla ajattelin, etten tässä kolumnissani valita mistään. Joulumieleen kuuluu etsiä asioista ne hyvät puolet.

Työllisyystilastot ovat koko syksyn parantuneet, TUPO syntyi ja talouslukemat ovat huimasti paremmat kuin muutama vuosi sitten. Nämä ovat hyvin merkittäviä suuren linjan kysymyksiä, joissa edistyminen ei ole tapahtunut automaattisesti, vaan se on vaatinut kovasti työtä.

Ei ole mukava pilata joulumieltä siirtymällä käsittelemään keskustapuoluetta, mutta tässä yhteydessä se on välttämätöntä. Kepua näyttää nimittäin suunnattomasti ärsyttävän se, että näissä asioissa on edistytty. Jokainen edistysaskel tuomitaan kepun eduskuntapuheissa suureksi epäonnistumiseksi.

Kun työllisyystilastot paranevat, pitää kepu huolta siitä, että kaikki huomaavat sen olevan vain ”tilastoharhaa”. Kysyä sopii olisiko sitten parempi, kun ei esimerkiksi oltaisi välitetty panostaa lainkaan työttömän mahdollisuuteen kouluttautua tai ei oltaisi pätkääkään kiinnostuneita räätälöimään pitkäaikaistyöttömille työllistymismahdollisuuksia? Valitettavasti kepun hallituskauden aikana syntyneen hirmutyöttömyyden voittaminen vaatii myös erilaisia työvoimapoliittisia toimenpiteitä kuten koulutusta ja työllistämistä.

Mitä TUPOon tulee, voisiko kukaan uskoa, että vastaavan olisi esimerkiksi keskustapuolue edelliseltä hallituskaudelta tunnetuksi tulleella ”neuvottelutaidollaan” saanut aikaiseksi? Kepun resepti näissä asioissa on ”työreformi”, jonka elementtejä ovat niin ansiosidonnaisen järjestelmän kuin yleissitovuudenkin romuttaminen.

Kun tupossa sovittu veroratkaisu tulee keventämään etenkin pieni- ja keskituloisten palkansaajien verotusta, rientää kepu kuuluttamaan, että ”kokonaisveroaste” on kuitenkin nyt peräti 0,1 prosenttia korkeampi kuin kepun hallituksen parhaina (oliko niitäkin?) vuosina. Samaan aikaan kepu ei kuitenkaan kerro, että tuolloin velkaannuttiin 60 miljardin vuosivauhdilla, joka nyt on taitettu noin 15 miljardiin.

Parantuneista talouslukemista kepu sen sijaan ei virka juuri mitään. Eihän se mitään olekaan, jos velkaantuminen on taittunut, inflaatio ennätysalhaalla ja korot laskeneet roimasti. Meidän demarien pitäisikin opetella puhumaan näistä asioista selkokielisemmin. Meidän on kerrottava, paljonko alentuneet korot ovat auttaneet asuntovelkaisia perheitä tai kuinka monta sataa esim. nyt laskeva vanhojen opintolainojen korko auttaa opintovelkaisia.

Ehkä minun olisi pitänyt päättää ennen kirjoittamiseen ryhtymistä myös siitä, että joulumieleen kuuluu paitsi myönteisten asioiden etsiminen, myös toisten (jopa kepun) haukkumisesta pidättäytyminen. No, kukapa meistä olisi täydellinen….

***

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö herätti paljon julkista närkästystä pohdiskelemalla ääneen kirjastomaksuja. Seurauksena oli laaja tuomio aina Hesarin pääkirjoitusta myöten. Hyvä näin.

Toisaalta ymmärrän Niinistön aivoitukset. Huhu nimittäin kertoo, että taannoin tulipalo tuhosi Saulin oman kirjaston. Molemmat kirjat paloivat. Eikä tässä kaikki. Toinen niistä oli vielä värittämättä!

Ei kommentteja.

Vastaa