Kaikkea ei voi myyrä

Viime aikoina on näyttävästi keskusteltu vanhusten palveluista – se onkin välttämätöntä, sillä nyt on todellakin aika saada ikäihmisten palvelut paremmalle tolalle. Muistammehan muutaman vuoden takaiset raportit, jotka kertoivat karua kieltä siitä, mitä vanhuksemme saattavat joutua kokemaan elämänsä ehtoopuolella laitoshoidossa.

Läheskään kaikkialla asiat eivät ole kunnossa: olemme saaneet tietoja mm. riittämättömästä ravinnosta, ulkoilun puutteesta, ylilääkityksestä tai siitä, että usein aamuisin ikäihminen joutuu makaamaan useita tunteja, ennen kuin hoitaja pääsee paikalle. Syy tähän ei ole arvokasta ja raskasta työtä tekevän hoitohenkilöstön, vaan syynä on se, ettei henkilökuntaa ole tarpeeksi.

Olemme edellä mainittujen esimerkkien valossa nähneet, ettei asiaa ole saatu kuntoon suosituksilla henkilöstömitoituksista. Siksi tilanteen korjaamiseksi tarvitaan sitova henkilöstömitoitus.

Kun puhutaan vanhustenpalvelujen parantamisesta, on kyse arvovalinnasta. Ei voi olla niin, että suomalainen yhteiskunta kiittää rakentajiaan tarjoamalla heille riittämättömät palvelut. Oikeus arvokkaaseen vanhuuteen tulee olla kunnia-asia.

Kaiken kaikkiaan vanhuspalvelulaki on kokonaisuus, jonka painopisteenä on kotiin tuotavien palveluiden vahvistaminen. Kyse ei näin ole ainoastaan henkilöstömitoituksesta laitoshoidossa, vaan laajasta kokonaisuudesta, joka huomioi myös mm. ennaltaehkäisyn ja kuntoutuksen. Laissa edellytetään ikääntyneiden oman tahdon huomioimista sekä laitoksissa että kotona.

Laitoshoitoa ja kotihoitoa ei aseteta vastakkain, toisin kuin julkisuudessa ollaan harhaanjohtavasti annettu ymmärtää.

Kokonaisuudessaan vanhuspalvelulaki tekee historiaa. Samanlaisia historiallisia uudistuksia ovat aikanaan olleet perusopetuslaki tai päivähoitouudistus, joita vastustettiin eri syin niiden synnyinaikana. Mutta tuskin enää kukaan sanoo, että nämä eivät olisi olleet tarpeen. Siksi on todella tärkeää, että vastustuksesta huolimatta saadaan aikaan riittävän tiukka laki sitovine henkilöstömitoituksineen sekä riittävästi resursseja lain toteuttamiseen.

***

Tuleva syksy on täynnä tärkeitä asioita. Budjetin yhteydessä keskustelua riittää työllisyydestä, talousnäkymistä ja varmasti myös kuntalaisten palvelut nousevat näyttävästi esille tulevien kunnallisvaalien myötä.

Haasteet kunnissa ovat samat, kuin valtionkin tasolla. Taloustilanne on tiukka, joten on tehtävä arvovalintoja. Sanat työ ja oikeudenmukaisuus ovat tärkeitä myös kunnissa.

On huolehdittava siitä, että syntyy uusia työpaikkoja ja että esimerkiksi nuoriamme ei jätetä yksin. Valtakunnallisesti ensi vuoden alussa toteutuu ns. nuorisotakuu, jonka myötä kaikille nuorille taataan koulutus-, työ-, tai harjoittelupaikka. Myös kunnissa voidaan panostaa nuorten työllisyyteen ja koulutukseen, joten asia kulkee käsi kädessä sen työn kanssa, mitä nyt tehdään valtakunnallisesti.

Ja kun puhutaan työstä ja kunnista, niin tärkeää on, että kunnan henkilöstön tekemää työtä arvostetaan. Se tarkoittaa, että henkilöstöä kuunnellaan oman työnsä parhaina asiantuntijoina ja että myös työssä jaksamiseen satsataan.

Sana oikeudenmukaisuus kiteytyy kunnissa julkisiin palveluihin.  Ne ovat yksi tasa-arvoisen yhteiskunnan peruskivistä. Siksi silloinkaan, kun rahaa on vähän, ei niitä saa ajaa alas. On laitettava perusasiat ja ihmisten turvallisuus etusijalle. Nykyisin meillä on aivan liikaa esimerkkejä ulkoistuksilla haetusta ”tehokkuudesta”. Kun totuuden päivä on koittanut, huomataan, ettei yksityinen palvelu ole ollut sen tehokkaampaa eli halvempaa, puhumattakaan paremmasta laadusta.

Kaikki ei ole kaupan. Näin tamperelaisittain voisi sanoa, ettei kaikkea saa ”myyrä”.  Ja kun puhutaan arvovalinnoista, niin eikö näinä päivinä kuitenkin vanhusten palvelut ole tärkeämpiä kuin tunneli?

Julkaistu JHL 249:n tiedotteessa syyskuussa 2012

Ei kommentteja.

Vastaa