Kaikki pelaavat

Kesä on ollut kaunis. Lämmintä ja yleiskivoja ilmoja on riittänyt ja saatiinpa kokea aika historiallinen raekuurokin mm. täällä Hervannan alueella. Muistona siitä ovat parin sentin möhkäleiden tykittämät isot reiät pihakasvien lehdissä.

Oma loma-aikani on kulunut pitkälti ihan kotimaisemissa. Kesäisin kaiken a ja o onkin, että saa olla kotona työhön kuuluvan päivittäisen junamatkailun vastapainoksi. On tullut luettua, olla möllöteltyä ja vähän opiskeltuakin. Ja uusin Harry Potter piti nenän kiinni kirjassa hyvinkin tiiviiseen tahtiin.
Loppuvaiheessa se valvotti aamuneljään; hyvän kirjan merkki on, ettei sitä voi kerta kaikkiaan jättää kesken.

Kulttuuristakin on tullut nautittua. Valkeakoskella työväen musiikkijuhlilla seurasin mm. Työväen sivistysliiton TSL:n järjestämää kulttuurikatselmusta, jossa harrastajataitelijat ympäri Suomea esittivät laulua, tanssia, lausuntaa ja revyytä. Katselmuksen ehdoton huipennus oli 10 -, 7 – ja vain 3 – vuotiaan veljesten hanuristikolmikko. Isot veljet soittivat uskomattoman komeasti ja pienin hanuristi toimi solistina. Ja hyvänen aika, kyllä siinä sydän suli, kun kolmivuotias lauleli reippaasti ”Satumaata”. Ja välillä käytiin sitten äidin sylissä vetämässä henkeä.

Kulttuuri totisesti on hengen ravintoa. Siitä on rentouttavaa nauttia ja myös itse tehdä. Vanhan viisauden mukaan jokaisella on oltava oikeus toteuttaa itseään ja olla luova. Myös kulttuuripuolelle sopii mielestäni hyvin junnujalkapallosta tuttu ajatus: kaikki pelaavat. Kaikki saavat osallistua ja kaikki tehdä – ja tuntea riemua oman luovuuden pääsemisestä valloilleen. Harrastajataide on tätä parhaimmillaan. Ja tätähän löytyy meiltä Hervannastakin hyvinkin paljon: on lähiöteatteria, harrastajakuvataidetta ja kaikkea siltä väliltä.

Ja kyllähän sen itsekin tietää, kuinka riemastuttavaa on, jos välillä on mahdollisuus olla luova ja tehdä jotakin aivan muuta, kun mitä normaaliin rutiiniin kuuluu. Esimerkiksi eduskunnassa demariryhmän näyttelijäporukassa saadut kokemukset lämmittävät vieläkin. Tietty voi tuntua hivenen omituiselta, kun tässä vaahtoan, kuinka hienoa on ollut, kun olen mörissyt Paavo Lipposeksi pukeutuneena. Tai se, kun olen uskaltautunut vihdoin pitkän empimisen jälkeen laulamaan karaokea nuotin vierestä. Mutta voi sitä riemua, mitä nämä jokamiehen kulttuurioikeudet ovat saaneet aikaan. Tulee hyvä mieli, kun on saanut olla omien lahjojensa puitteissa luova.

***

Kansanedustajan työ tuo toki mukanaan sen tosiseikan, että ihan kokonaan irrallaan politiikasta ei ns. loma-aikakaan kulu. Viimeistään joka aamuinen lehdenlukutuokio normaalisti saa meidän perheessä aikaan muutaman poliittisen keskustelun. Tosin meidän perhe on siinä suhteessa ehkä hieman omituinen, että meillä ulkomaan matkallakin pohditaan, miten pariisilaiset voisivat parantaa postipalvelujaan. No, onneksi emme kuitenkaan osaa lukea ranskalaisia lehtiä.

Tämä elokuu on jo muutenkin enemmän ”poliittista aikaa”, kun heinäkuu, joka on enemmänkin sellaista ”ihan oikean loman” aikaa. Nyt palavereja ja muutakin tohinaa alkaa olla lähes päivittäin. Valtion budjettia aletaan valmistella ja siihen liittyykin jo paljon lobbausta, yhteydenottoja ja kokoustelua.

Tälläkin kertaa pelissä on monen monta tärkeää asiaa. Yksi tärkeimmistä ovat panostukset kaikkein pienituloisimpien ihmisten tilanteen parantamiseksi. Hallitus on luvannut täksi syksyksi esittää erilaisia toimia tämän suhteen ja eduskunnan näkökulmasta nyt ovat käsillä ne ajat, että on varmistettava, että näin myös käy. Esimerkiksi asumisen omavastuun poistaminen toimeentulotuesta auttaisi monia pienituloisia perheitä ja tämä onkin nyt saatava toteutettua.

Tähänkin sopii tämä mainio ”kaikki pelaavat” – periaate. Ketään ei saa jättää oman onnensa nojaan tässä yhteiskunnassa. Tähän ”kaikki pelaavat” – henkeen kuuluu, että pidämme kunnia-asiana, että esimerkiksi lasten ja ikäihmisten palvelut ovat kunnossa ja että meillä on riittävä tukiverkosto olemassa elämän vaikeita hetkiä varten. Ketään ei saa pudottaa kelkasta.

Meille päättäjille on tärkeää tietää, miten palvelut toimivat käytännössä. Siksipä on äärimmäisen arvokasta, että ihmiset ottavat yhteyttä ja kertovat kokemuksistaan. Viimeksi kuulin terveiset Valkeakosken kesätapahtumassa Tampereen vammaispalvelun asioista.

Tietoa saa myös käymällä paikan päällä tutustumassa erilaisissa kohteissa. Tätä olen tehnyt jo pitkään, ja sen kautta on tullut moni toiminta tutuksi. Mutta miten vielä saisimme lisää tietoa? Itse päätin hyödyntää kesäaikaa ja mennä konkreettisesti töihin muutamaksi päiväksi lasten ja ikäihmisten palveluiden pariin Ja näin saada sitten sitä ihan oikeimman oikeinta tuntumaa.

Tämä jännittävä vaihe on vielä edessä, mutta elokuussa työt odottavat niin Koukkuniemessä kuin Turtolan päiväkodissakin, joissa työskentelen kummassakin pari päivää. Uskon, että tämä tulee olemaan yksi tärkeimmistä ja hyödyllisimmistä kesäkokemuksista.

(julkaistu Hervannan Sanomissa elokuussa 2005)

Ei kommentteja.

Vastaa