Kansanedustaja voi olla ihminen tai eläin

Syksyn alku on ollut työssäni monessa suhteessa varsin mielenkiintoista ja, sanoisinko, hieman jopa epätavallista aikaa. Normaalien työasioiden ohella olen kulkenut eri puolella Suomea yhdessä demariryhmän kuuden naiskansanedustajan kanssa kuulemassa terveisiä Arkadianmäelle toreilla, vierailemassa erilaisilla työpaikoilla tehtaista ja ammattikorkeakouluista päiväkoteihin sekä (tämä on se ”erikoisempi” osuus) esiintymässä työväentalojen lavoilla näyttämötaiteen merkeissä – Paavo Lipposeksi pukeutuneena ja asiaan kuuluvasti möristen..

On nimittäin niin, että vuonna 2000 presidentinvaalien käydessä kuumimmillaan, me kuusi demariryhmän nuorinta naiskansanedustajaa päätimme ”pistää itsemme likoon” Tarjan puolesta. Syntyi ”kansanedustajakuusikko” ja lavashow, jossa me teatteritaiteen amatöörit kerroimme Tarja Halosen tarinaa näytellen teatterilavoilla pilke silmäkulmassa.

Kansan sanelemat työehdot kunniaan!

Onhan niin, että vaikka politiikka varsinaisesti onkin vakavaa puurtamista tärkeiden asioiden parissa, täytyy joskus myös ”hellittää”. Täytyy hellittää niin, että me politiikan toimijat osaisimme myös nauraa itsellemme. Ja täytyisi hellittää niin, että ihmiset voisivat tuntea, että me kansanedustajat, ministerit ja muut kummajaiset olemme sitä, mitä meidän kaikkien kansan sanelemien työehtojen mukaan pitää ollakin – kansan edustajia: tavallisia ihmisiä, jotka tekevät kaikkensa kuullakseen arjen palautetta eduskunnan muurien sisäpuolelle ja jotka tekevät kaikkensa edistääkseen vuorovaikutusta.

Tätä halusimme yhdessä ”kansanedustajakuusikon” kanssa tehdä niin perinteisten ”kenttä- ja työpaikkakierrosten” kuin sitten vähän epätavallisemman lavashow:n merkeissä. Jo muutaman vuoden ajan olemme säännöllisesti valmistelleet monien kiireiden keskellä erilaisia pikkuparodioita politiikan arjesta.

Eduskuntaryhmämme iltamiin ja SDP.n puoluekokoukseen olemme tehneet pikkunäytelmiä, joissa huumoria on tehty niin ”vihollisleirin” Niinistöjen ja eskoahojen kuin sitten meidän omien ”paavojemme” ja ”ekiemme” kustannuksella (ja tähän mennessä poikien huumorintaju on tämän jopa kestänyt).

Tältä pohjalta on tänä syksynä toteutettu ”kuusikon” kiertue eri puolilla Suomea. Sen anti on ollut todella hyvää ja varsin opettavaista. Olemme nähneet eri puolilla Suomea eri alueiden valtteja -olemme kuulleet niin suurien työllistäjien hyviä kokemuksia, kuin myös törmänneet niihin arjen ongelmiin, joita esim. pitkäaikaistyöttömällä on, kun hän työllistyäkseen kohtaa usein tuloloukkujen viidakon.

Totuuksia lasten suusta

Omassa kotimaakunnassani Pirkanmaalla ”kansanedustajakuusikkomme” kävi tämän viikon tiistaina. Ennen perinteisiä työväentalon iltamia halusin emäntänä tutustuttaa ”kuusikkoa” päivähoidon arkeen Tampereella. Tämä siksi, että mielestäni on tärkeää saada terveisiä eduskuntaan tulevaisuuden näkövinkkelistä katsottuna parhailta asiantuntijoilta: lapsilta. Saimme kunnian tutustua Vellamon vuoropäiväkotiin Tampereella.

Heti alkuun saimme maan mainiota palautetta. Kuulimme nimittäin totuuksia lasten suusta. Vellamon päiväkodin lapset olivat koonneet ajatuksia siitä, mitä on ”hallitus”, ”ministeri”, eduskunta” tai ”kansanedustaja”. Näiden varsin mielenkiintoisten arvioiden tuloksena kuulimme mm., että kansanedustaja ”puhuu jossakin pitkällä pöydällä” ja että hallitus on ”on semmoinen halli, jossa voi jumpata”.

Ehdottomasti syvällisin ja vaikuttavin arvio kuitenkin oli arvio kansanedustajasta: ”se voi olla ihminen tai eläin”. On pakko myöntää, että vaikka minulla kymppi aikoinaan biologiassa olikin, ei minusta tätä arviota ole kyllä kieltämäänkään…

Parasta tässä vierailussa oli kuulla siitä, että Tampereella kunnan järjestämää päivähoitoa arvostetaan kovasti. Se on saanut hyvää palautetta ja toiminta on järjestetty laadukkaasti. Kunnan ylläpitämä tarjonta koetaan hyväksi ja monipuoliseksi ja moniin muihin kaupunkeihin nähden Tampereella ollaan jo etuajassa valmistauduttu aikanaan siihen velvollisuuteen, että päikkypaikka on jokaiselle halukkaalle perheelle tarjottava.

Toki ongelmia meillä niin kuin muuallakin on: päiväkotipaikkaa ei aina löydy läheltä perheen asuinaluetta ja matkat venähtävät näin pitkiksi, ryhmäkoot ovat liian isoja ja erityisopetuksen ammattitaitoista henkilökuntaa tarvittaisiin paljon enemmän. Onneksi myös näihin ongelmiin on viime aikoina yritetty puuttua mm. tukemalla henkilöstön kouluttautumista erityisopetuksen tehtäviin. Tästä olen itsekin valtuustoaloitteen tehnyt.

Lasten vuoro myös käytännössä

Maailmaa pitäisi katsoa lasten näkövinkkelistä paljon enemmän kuin tänä päivänä katsotaan – olisikohan politiikassa nyt lasten vuoro myös käytännössä, ei vain puheissa!

Kaiken kaikkiaan ”kuusikon” vierailun aikana kävi selväksi, että Tampereella perheet arvostavat kunnallista päivähoitoa. Tästä näkövinkkelistä katsottuna tuntuukin kovin huolestuttavalta, että joissain nykypäivän porvarillisissa puheenvuoroissa ollaan keskitetty vain ja ainoastaan siihen, että ”valinnanmahdollisuuksien” nimissä tosiasiallisesti halutaan romuttaa kunnallinen päivähoitojärjestelmä.

Valinnanmahdollisuuksia perheillä on toden totta oltava; mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koko päivähoitojärjestelmämme tarvitsisi leimata kalliiksi ja tehottomaksi ja sitä kautta alas ajaa. Jo naisten tasa-arvo edellyttää sitä, että yhteiskunta – ihan oikeasti- huolehtii siitä, että lapsilla on mahdollisuus hyvään, laadukkaaseen ja lasta sosiaalisiin valmiuksiin harjoittavaan päivähoitoon silloin, kun vanhemmat ovat työssä!

Kivaa vierailussamme Tampereella oli myös se, että eri alueilta kotoisin olevat kollegani löysivät Tampereelta monin paikoin esimerkinarvoista toimintaa. Työministeri Tarja Filatov arvosti erityisesti sitä, että kaupunki on pyrkinyt vakinaistamaan henkilökuntaansa esim. koulunkäyntiavustajia. ”Työministeri” on muuten lasten suulla ”semmonen ihminen, joka tekee taloja…kai”.

”Ystävyyskaupunkimme” Turun edustaja Heli Paasiokin myönsi monessa suhteessa Tampereen olevan esimerkillinen (ja se on jo paljon se). Monen muun seikan lisäksi erityiskiitoksen Tampere sai uuden lapsiasiamiehen viran perustamisesta, mitä missään muussa kuusikon kotikaupungeista ei vielä ole tehty – tässä suhteessa -hyvä me!!!

Ei kommentteja.

Vastaa