Kansikuvabudjetti

Eilen olikin jännittävä politiikan superuutispäivä. Susan julkaisi kirjan kannet. Ei ihme, että koko mediaeliitti oli paikalla. Vau. Vapise suomalainen politiikka: Susanin kirjan kannet on julkaistu! Tietenkin näin jälkiviisaasti voisi todeta, että olisi varmaan Susanin kannattanut julkaista nämä kannetkin kahdessa osassa: ensin etu- ja sitten takakansi.

Tämä onkin aika hyvä idea, aletaan laatia vain kansia noin yleisemminkin. Seuraava hallitusohjelma saadaan kokoon ilman isompia riitoja, kun tehdään vaan kannet. Jos Kokoomus on mukana, tehdään vaikka joku kiva piirros, jonka se saa sitten värittää.

Ehkäpä nykyisen maailman syvällisyystasolla myös valtion budjettikin voitaisiin tehdä niin, että laadittaisiin vain kannet. Ensi kaudella sitten valtiovarainministeri Vanhanen esittelee pääministeri Heinäluomalle budjetin kannet. Ja riihi kokoontuu sitten arvioimaan keltaisen eri sävyjä. Ja jos riihi oikein radikaaliksi heittäytyy, saattaapa muuttaa värin vaikka lilaksi.

Vanhasesta puheen ollen: tänään hän kritisoi kovasti SDP:n 2.4. miljardin menonlisäysesityksiä tulevalle kaudelle. Miksi? Niiden avullahan on tarkoitus palkata lisää henkilökuntaa vanhusten huoltoon, nostaa lapsilisiä ja opintotukea, parantaa vammaisten palveluja, köyhimpien ihmisten asemaa, joukkoliikennettä, tutkimusta ja osaamista, työllisyyttä ja niin edelleen.

Nythän on vaan kyse niistä kuuluisista poliittisista valinnoista. Valitaanko mittavat veronkevennykset ja vähän vähemmän mittavat hyvinvointipanostukset vai päinvastoin. Demarit valitsivat tuo jälkimmäisen: palvelujen ja sosiaaliturvan vahvistamisen. Veronkevennysvaraakin on: Tuloveroa ei kiristetä ja veropolitiikkaa katsotaan osana TUPOa, eläkkeensaajien verotusta oikeudenmukaistetaan ja perintöveron kohtuuttomuudet korjataan. Nämä mahtuvat meidän yhtälöömme.

Taisi se Matti kritiikkiä heitellessään lukea ohjelmastamme vain ne kannet!

Aika hullua oikeasti tämä tämän päivän maailma. Jotkut ihmeen kirjankannet saavat koko poliittisen mediahuomion! Joku saattaa kysyä, missä on pihvi? Eikö sisällöillä ole enää mitään väliä tässä tämän päivän kansikuva ja pintaliitomaailmassa? Joskus tämä väsyttää, joskus naurattaa. Joskus vain tekee mieli huokaista syvään.

Ai niin, eilen julkaisimme myös demareiden ympäristö- ja eläinsuojeluteesit – siis muutakin kuin teesien kannet.

Niissä otettiin kantaa mm. energiansäästön edistämiseen, joukkoliikenteen tukemiseen ja lippujen hintojen puolitukseen kasvukeskuksissa, ympäristökasvatuksen lisäämiseen, ympäristö- ja eläinsuojelurikosten kuriin laittamiseen, eläinsuojeluvaltuutetun perustamiseen ja tuotantoeläinten hyvinvoinnin parantamiseen. Samalla sitouduimme käymään säännöllisiä neuvotteluja ympäristö- ja eläinsuojelujärjestöjen kanssa sekä ensimmäisenä puolueena Suomessa sitouduimme siihen, että puoluetoimistostamme tulee ns. Green office. Tähän haastoimme muutkin puolueet mukaan.

Samalla kun nämä teesit teippasin eduskunnan graniittiin (ihan oikeasti, ei voinut naulata, mutta ilmastointiteippi auttoi kovasti kiinnityksessä), perustimme uuden verkoston sos.dem. ympäristöjärjestö Villiruusun yhteyteen: nimittäin Karvademarit. Tiedän, nimi kuulostaa vähän hassulta – mutta aika sympaattiseltakin, ainakin minusta. Idea on, että ihmiset, jotka tuntevat eläinten hyvinvoinnin edistämisen läheiseksi, voivat tämän verkoston kautta toimia ja vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon näissä asioissa.

Tuli heti aika monta ilmoittautumista mukaan. Jos haluaa mukaan, voi ottaa yhteyttä Karvademarien vetäjään Titi Pohjolaan: titi.pohjola@gmail.com.

Hienoa oli, että pakkasesta huolimatta pari aitoa karvakuonoakin oli paikalla ”haukkumassa” meitä. Titi kiteytti loppuun sen, miksi karvademarit perustettiin: ”Ihmisyyteen, sivistykseen ja sosialidemokratiaan kuuluu vastuu heikommista, niin ihmisistä kuin eläimistäkin. Hyvä elämä kuuluu kaikille.”

Kiitos muuten Titille ja Villiruusun puheenjohtaja Juha Beurlingille yhteistyöstä tässä projektissa.

Ei kommentteja.

Vastaa