Kaukaa viisasta

Tutun suomalaisen sanonnan mukaan kannattaa olla ”kaukaa viisas”. Tätä viisauden lajia kannattaa edistää politiikassakin – sen termistössä sitä kutsutaan ennaltaehkäisyksi.

Usein niin omassa elämässä kuin yleisemminkin kannattaa katsoa asioita vähän pidemmällä tähtäimellä. Omassa elämässä joskus voi olla viisasta esim. jättää se omastakin mielestä huonohko tv-sarja väliin ja painella kävelylenkille syksyiseen luontoon.

Myös kunnissa voidaan tehdä kaukaa viisasta politiikkaa. Moni asia saattaa näyttää lyhytnäköisesti katsottuna ”liian kalliilta” tai ”taloudellisesti tehottomalta”, mutta pitkällä tähtäimellä nämä satsaukset maksavat itsensä monin verroin takaisin.

Kaukaa viisasta on esimerkiksi huolehtia siitä, että kouluissa ja päiväkodeissa on tarpeeksi pienet ryhmäkoot. Ne tuovat laatua pikkupirpanoidemme ja vähän isompienkin lasten ja nuorten elämään. Kaukaa viisasta on myös, että kouluissa edistetään yhteisöllisyyttä. Sijoittaminen siihen, että opetus on laadukasta, ettei ketään kiusata, että ruoka on hyvää ja että terveydenhoitajalle pääsee, maksaa itsensä takaisin.

Kaukonäköistä on myös tehdä liikkuminen ja kulttuurista nauttiminen helpoksi ja hauskaksi. Tämä tarkoittaa miellyttäviä lenkkipolkuja, nykyistä edullisempia uimahallikäyntejä ikäihmisille, sunnuntaisinkin auki olevia kirjastoja ja maksuttomien liikuntatilojen tarjoamista lapsille ja nuorille.

Kaukaa viisasta on huolehtia myös siitä, että puhdasta ilmaa, vettä ja ruokaa riittää myös lapsenlapsillemme. Ympäristö yskii, ja yksi lääke on joukkoliikenteen edistäminen. Viisasta on siis laskea Nysselipun hintaa ja huolehtia reitit kuntoon.

Nyt tarvitaan siis kaukaa viisasta politiikkaa. Ennaltaehkäisevässä politiikassa ei oikeastaan joudu luopumaan mistään – ei edes pitkällä tähtäimellä rahasta! Kaikkea mukavaa tulee lisää ja vain ikävistä ennaltaehkäisevien toimien puutteen seurauksista – henkisestä ja fyysisestä pahoinvoinnista – päästään eroon.

Näin samalla pikkuhiljaa vähenee yksinäisyys, osattomuus, syrjäytyneisyys ja paha olo. Sillä yksinkertaisella konstilla, että sijoitetaan rahaa ajoissa, eikä vasta kun jo on hätä. Tämä vaatii taitoa olla kaukaa viisas – käyttökelpoinen viisauden laji myös talousarvioita laadittaessa.

Viime kädessä tietenkin kyse on isosti myös asenteista: siitä, että jokainen välittäisi toisista enemmän, eikä ketään jätettäisi yksin. Palautettaisiin yhteisöllisyyden ja välittämisen kulttuuri myös jokapäiväisen elämämme johtotähdeksi. Tämä viisauden laji ei maksa mitään.

(julkaistu Pirkanmaan Sanomissa kolumnina syyskuussa 2008)

Ei kommentteja.

Vastaa