Keskustelua EMUsta

On ollut taas elämä ”auvoisaa” täällä eduskunnassa viime aikoina. On ollut niin helikopteria kuin EMUakin. Paavo tosin oli ainakin vielä vähän aikaa sitten oikein hyvällä tuulella. Heti kohta häittensä jälkeen hän naureskeli iloisena kahvipöydässä ja siivosi syötyään jopa meidän muidenkin edustajien astiat. Tunsin siinä vaiheessa hieman katkeruutta, sillä itse en ole vielä toistaiseksi saanut kasvatettua ukkoani noin hyvin, vaikka naimisissakin olen ehtinyt olla melkein puoli vuotta pidempään!

Saa nähdä kauanko iloisuus kestää. Pian nimittäin pitäisi päättää helikoptereista. Olen ollut aistivinani, että eduskuntaryhmässämme on tällä hetkellä varsin paljon kritiikkiä asiaa kohtaan. Itse pitäisin parhaana, että koko päätös siirrettäisiin muutamalla vuodella eteenpäin.

Pääasiallinen perustelu tälle lähtee taloudenpidosta. Jos kerran kaikkialla muualla eletään vyö kireällä, onko hyväksyttävää samaan aikaan sitoutua miljardiluokan menoihin puolustusvoimain hallinnonalalla? Pitääkö puolustusvoimain saada aina muita hallinnonaloja helpommin haluamansa? Ollaanko taas jonkin ajan päässä Hornet-tyyppisessä kierteessä kohoavien kustannusten vuoksi? Kysymyksiä tältä saralta riittää. Ja voimme olla varmoja siitä, että aikamoinen ”näytelmä” tästä asiasta tänä keväänä eduskunnassa vielä muodostuu.

EMUsta täällä eduskunnassa keskustellaan nyt jo neljättä päivää. Keskustelun taso vaihtelee. Osa puheenvuoroista on ihan asiallista pohdintaa. Toisaalta EMU aiheena on sen luonteinen, että aikasmoisia ylilyöntejä asiasta myös kuullaan – varsinkin vastustajien suusta. Tämä onkin luonnollista, sillä isolla vieraalla asialla on aina helpompi pelotella kun käsitellä sitä hieman analyyttisemmin. ”Itsenäisyys menee”, ”Markasta en luovu!” tai jopa ”ihmisarvon dumppaus” mainittakoon esimerkkeinä EMUun liittyvistä ”uhkatekijöistä” keskustelussa.

Itse olen sitä mieltä, ettei EMU ole taivas eikä helvetti. Siinä on omat hyötynsä ja uhkansa samalla tavalla kuin myös tilanteella, jossa jäisimme EMUn ulkopuolelle. Kun rahaliitto tulee, tulee Eurooppaan myös uusi tilanne. Eli vaikka jäisimme ulkopuolelle, emme eläisi sitä samanlaista aikaa kuin elämme juuri nyt. Tämänhetkistä tilannetta ei enää ole olemassa.

EMUn ulkopuolellakin olisimme tosiasiassa sidottuja noudattamaan tiukkaa talouspolitiikkaa ja olisimme samanlailla riippuvaisia myös kansainvälisistä suhdanteista. Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus olisi edelleen omista päätöksistämme kiinni.

Miksi sitten emme voisi mennä mukaan ja samalla hyödyntämään niitä etuja, joita EMUn kautta tulee. Vakaa ja matala korko- ja inflaatiotaso ja ylipäätään talouden uskottavuus ovat näitä etuja. Devalvaa-tiomahdollisuuden menettämistä tuskin moni ikävöi, ovathan sen aina maksaneet palkansaajat ja pienyrittä-jät.

EMUn myötä saavutetaan myös tiettyä vakautta, onhan euroa huomattavasti vaikeampi valuuttakeinotteli-joiden spekuloida kuin markkaa. Ja lopuksi, tiedämmehän me jo nyt, kuinka ns. ”markkinavoimat” meitä päättäjiä nimenomaan nykyisin ohjailevat. Tarkoitan tällä niitä lukemattomia uhkauksia siitä, että ”jos päätätte näin tai näin, niin markkinavoimat suuttuvat ja korko nousee”. EMUssa ei korko ihan yhtä helposti nousisikaan kansallisten päätösten seurauksena.

Tältä pohjalta olen oman kantani ratkaissut. EMUssa- tai sen ulkopuolella- pääasiana on joka tapauksessa politiikassamme oltava työllisyys ja hyvinvointiyhteiskunnan säilyttäminen. Ei EMU näiden tavoitteiden edistämistä estä. EMU ei ole alistumista markkinavoimille. Se voi olla jopa päinvastoin. Loppujen lopuksi tämä kaikki on kiinni poliittisesta tahdosta!!!!

Suorastaan häkellyttävää EMU-keskustelussa on ollut kepun suuri huoli hyvinvointiyhteiskunnasta, duuna-reista ja jopa AY-liikkeen tulevaisuudesta. Aika hyvin porukalta, joka olisi tuota pikaa valmis murentamaan nämä kaikki jo pelkästään kansallisilla ratkaisuillaan, mikäli vallassa olisivat! Kepun työreformi olisi yksi hyvä esimerkki tästä. Täytyypä todeta Lipposta siteeraten, että en ymmärrä työreformia sitäkään vähää kuin Väyrynen! Hyvä Paavot! (onpas todella harvinainen toteamus meikäläisen suusta…)

Ei kommentteja.

Vastaa