Kultaisia perhosia

On hienoa, kun kesä tekee tuloaan. Ehkä tänä keväänä kesän tulo tuntuu tavanomaistakin hienommalta, sillä kiireisenä vaalitalvena talven kääntymistä kevääksi tuskin huomasin.

Nyttemminkin olen ennättänyt ulkoilla liian vähän. Töistä ja aika sitkeästä kevätflunssasta johtuen jopa kevään ensimmäinen perhonen on minulta jäänyt bongaamatta (sinänsä se on täysin käsittämätöntä, miehenikin on nähnyt kuulemma jo ainakin sata). Tämä perhosjuttu on tärkeää, sillä jo pikkutyttönä Muumipeikosta opin, että ei ole yhdentekevää, minkä värinen on kevään ensimmäinen perhonen: valkoinen tarkoittaa rauhallista kesää, keltainen jännittävää, kultainen jotain aivan erityistä…

Kesästä ja perhosista huolimatta eduskunnalla riittää töitä ennen kesälomia. Kauden aluksi muodostettiin uusi porvarihallitus. Minua totta kai harmittaa puolueeni SDP:n joutuminen oppositioon, mutta tälläistä elämä on. Kansa puhui tällä kertaa tähän sävyyn, ja nyt on tehtävä työtä sen pohjalta uusista asetelmista.

Itse jatkan edelleen valtiovarainvaliokunnassa, joka käsittelee mm. valtion budjetin. Aloitin nyt myös ko. valiokunnan Sivistys- ja tiedejaoston puheenjohtajana, mikä on mieluisa uusi tehtävä.

Jotain muutakin entisestä poikkeavaa uuden kauden aluksi tapahtui: Juha Mieto oli ”vallannut” ala-aulan kaappini. Omani oli siirretty käytävän toiselle puolelle. Eikä ”vanha koira” noin vain opi uusia temppuja. Niinpä olen vähän väliä käynyt vahingossa kolkuttelemassa Mietaan kaapin ovella!

***

Alkava kausi on haasteellinen. Yksi iso asia on kunnallisten palvelujen rahoitus. Hallitusohjelmassa on palveluille varattu lisärahaa vain 250 miljoonaa. Viime kaudella lisärahaa käytettiin 400 miljoonaa ja tiedämme, ettei sekään ollut kylliksi, vaan korjattavaa piisaa jatkossakin.

Käytännössä lisäraha ei riitä olemassa olevan palvelutason säilyttämiseen, saati että se riittäisi sen parantamiseen. Tämä tuo ogelmia, sillä tiedämmehän esimerkiksi jo Tampereelta, ettei vanhusten hoivan tai lasten palvelujen taso vielä ole sellainen, kuin sen pitäisi olla: varoja näihin tarvitaan välttämättä lisää.

Samoin lisää rahaa tarvitaan, jotta kunnat voisivat maksaa matalapalkkaisille naisvaltaisille aloille ansaitusti lisää palkkaa. Tässä tarvitaan valtion lisätukea. Palkkatasa-arvon edistäminen on hyvin tärkeää ja niinpä ei voi kun toivoa, että hallitus löytää tähän rahaa sekä keinot, joilla asia edistyy työmarkkinoilla. Jo nyt tiedämme, ettei Tupoa tule, mutta työtä sen eteen pitää tehdä, että tulisi edes vähän sitä mainittua tasa-arvoa!

Paljon ihmetystä on herättänyt myös hallituksen aikeet perintöveron suhteen. Moni professori on arvostellut poikkeuksellisen kovin sanoin perintöveron poistoa yritys-, maa- ja metsävarallisuudesta sukupolvenvaihdoksissa. Ja onhan niin, ettei ehkä tavallinen palkansaaja tai eläkeläinen ihan heti ymmärrä, miksi hänen on edelleen perinnöstään maksettava, kun samaan aikaan varakkaaseen sukuun kuuluva perillinen ei maksa osakevarallisuudesta tai peritystä metsästä senttiäkään.

Professori Heikki Niskakangas mm. totesi, ettei hänen professorinjärkeensä mene, miksi varakkaaseen sukuun syntyminen oikeuttaa verottomuuteen. Saman kiteytti kuvaavasti Iltalehden kolumnisti Kalle Isokallio: nyt mennään 200 vuotta taaksepäin, kun luodaan uusi verovapaa ”aatelisto” – jonka veroedun maksavat muut veronmaksajat.

***

Tästä sitä sitten lähdetään uudelle kaudelle. Pidetään edelleen tiiviisti yhteyttä. Kivaa kesän alkua ja kultaisia perhosia kaikille Hervannan Sanomien lukijoille.

Pia Viitanen

(julkaistu kolumnina Hervannan Sanomissa 25.5.2007)

Ei kommentteja.

Vastaa