Kun minusta tuli ministeri

No niin, nyt sitä sitten meikäläisestä on tullut oikein ministeri. Keskustan verkkolehti Apila on nähnyt tarpeelliseksi kirjoittaa kokonaisen pääkirjoituksen aiheesta nimeltä varapuheenjohtaja Viitanen ja hänen
lausuntonsa.

Vau, sinänsä kovin huomaavaista tulla noteeratuksi näin vaikutusvaltaisella tasolla näin näyttävästi. Viimeksi samanlaiselta tuntui, kun olin esiintynyt itse pääministerin blogissa.

Lehden mukaan olen SDP:n salkuton ministeri, jonka tehtävänä on kommentoida hallituksen tekemisiä ja moittia Keskustaa. Sormeni on lehden mukaan herkkä: tuntuu kuulemma siltä, että meikäläisellä on sormi enterillä 24 tuntia vuorokaudessa jokaisena viikonpäivänä. Tiedote kuulemma lähtee maailmalle,
vaikka vain lehti tippuisi puusta.

Juu. Näinhän se on. Täällä istutaan koneella 24 tuntia vuorokaudessa ainoana tehtävänä haukkana vahtia, jokaisen keskustalaisen jokaista liikettä. Tässä sitä sormi enterillä valmiustilassa päivystän uupumatta aamusta aamuun tietokoneeni ääressä haukan katse silmissä. Vähän niin kuin lonely rider:
yksinäisenä yön varjoissa sormi liipasimella, ei kun siis enterillä. Vapise siis Keskusta! (heh…laitan tämän ”heh” varmuudeksi, ettei vaan Verkkolehti Apilan pääkirjoitustoimittaja luule, että olen tosissani).

Yksi asia kuitenkin ihmetyttää. Apila väittää, että minulta olisi 8.10 lähtenyt kaksi tiedotetta viiden minuutin sisään. Tosiasiassa sinä päivänä minulta ei lähtenyt yhtäkään tiedotetta. Pitäisikö tässä alkaa huolestua, että kuka niitä tiedotteita sinne Apilaan nimissäni lähettää, vai olenko tiedotetulvallani ja enterherkällä sormellani onnistunut saamaan Keskustavaikuttajat näkemään punaista silloinkin, kun sitä ei oikeasti näy. Ne ovat niitä kangastuksia.

Tästä enterherkästä sormesta olen muuten hyvin ylpeä. Tulee mieleen vähän niin kuin ”lännen nopein” kun yleensä tamperelaisena olen tottunut kuulemaan moitteita lähinnä ”Hämeen hitaimmasta”. En muuten nyt tiedä, miksi tämä lännenmies-teema tästä verkkolehti Apilasta näin vahvasti tuli mieleeni, ehkä se johtuu niistä Kepun mainoksista silloin joskus vuosia sitten, kun heillä oli jonkin sortin ”John Wayne ja villi länsi” – teema. Esko Aho oli se pelastaja, joka lännenhattu päässä ratsasti pelastamaan muiden puolueiden rääkkäämät naiset ja lapset.

Vaikka tuo mainos minusta olikin vähän lapsellinen, ovat Keskustalaiset noin muuten olleet aina taitavia mainostajia. Se silakka tunnetusti pysäytti veret. Mutta harva sen sijaan muistaa erästä Keskustan yritystä. Yksissä vaaleissa he yrittivät pelotella sosialismilla ja sosialidemokratialla laittamalla mainoksiin Marxin kuvia ja yhdistämällä tämän vasemmiston äänestämiseen. Kampanja loppui lyhyeen, kun meillä lanseerattiin vastamainos: laitettiin Marxin kuvan viereen silloisen pääministeri Esko Ahon kuva, ja alle teksti: ”Karl Marx vain kehitti kurjistumisteorian, Esko Aho otti sen todesta!”

No joo, takaisin tähän päivään. Täällä eduskunnassa uusi ”salkuton ministeri” tittelini on herättänyt paljon huomiota. Moni on tullut onnittelemaan. Ainoa pettynyt oli Keskustan varapuheenjohtaja Antti antakangas, jonka kerran itse yhdessä niistä miljoonista tiedotteitani nimesin ”salkuttomaksi ministeriksi”, kun hän oli antanut diplomaattisia lausuntoja SDP:stä. Antti tuli kertomaan, ettei hän olisi halunnut tätä ministerin postia minulle luovuttaa ja uhosi reklamoivansa Apilaan.

Kokoomuksen Jyri Häkämies ja Ben Zyskowitczkin onnittelivat käytävällä. Heille kerroin suuren hämmennykseni: nimittäin Kokoomus on aina sanonut, että Viitasen tehtävä on ainoastaan arvostella Kokoomusta. Nyt sitten Keskustan Apila on kaivanut esiin vankan totuuden, että Viitasen missiona onkin arvostella Keskustaa. Eli että ketä tässä nyt sitten jatkossa olisi tarkoitus arvostella, kun molemmat uskovat suureksi tehtäväkseni määritellyn vain heidän toimiensa arvostelun? Ben keksi keinon: siinähän voin istua kahtia jaetun ruudun ääressä sormi enterillä ja aina kulloinkin vaan sitten päättää, kumpaa porvaripuoluetta sillä kerralla huvittaa arvostella.

Apila syytti myös Antti Kalliomäkeä sooloilusta. Antti kun oli räväkkään tapaansa myös viikonloppuna arvostellut Keskustaa kirjoittamalla Hesarin yleisönosastoon. Muutenkin viime viikonlopun ulostuloja, joissa Lipponen, minä, Antti ja Tarja Filatov sanoimme käsityksiämme hallitusyhteistyöstä, pidettiin
lähinnä suunniteltuna operaationa.

Joku minulta kysyikin kahvipöydässä, että miten te Demarit nyt sillä tavalla ”hyökkäsitte” viikonloppuna. Sanoin, että kun minä ja Antti Kalliomäki ollaan kaksi sellaista punatukkaista tulisielua, niin eihän sille mitään voi, että silloin tällöin vähän värikkäästi ryöpsähdellään. Kerroin myös osaltani sen tosiasian,
että oma ulostuloni oli vastaus Matti Vanhasen blogiin. Eli näin kovasti ”suunniteltua” taisi hyökkäyksemme olla, että saimme vieläpä itse Matti Vanhasenkin siihen mukaan houkutelluksi ja kirjoittamaan minusta blogiinsa, johon sitten pääsin osana ennalta puitua suurta juonta vastaamaan ja
arvostelemaan Keskustaa juuri kyseiseen aikaan kyseisenä viikonloppuna. Aika ovela salaliitto. Ja Apilan faksi sen kun vinkui, kun Viitaselta taas tuli tiedotetta.

Niin, olin siis kirjoittamassa siitä, että Apila syytti myös Anttia sooloilusta muistuttamalla, että hän itse valtiovarainministerinä ”vastoin sääntöjä” otti pari liikennehanketta Keskustan vastustuksesta huolimatta budjettiesitykseensä. Siinä muuten oli mukana Tampereen läntinen kehätie, jonka jatkorahoituksen
saamisessa juuri Antti Kalliomäki teki ratkaisevan askeleen. Keskusta vieläkin, yli vuosi tämän jälkeen, muistaa tämän kierona ja vääränä toimintana, jota se vastusti. Toivottavasti Keskustavaikuttajat muistavat myös Tampereella poiketessaan kertoa tästä Antin kataluudesta, jonka seurauksena heidän vastustuksestaan huolimatta Läntinen kehätie sai rahansa ja näin yksi maan pahimmista liikennesumpuista saadaan purettua.

Antin menettelytavat silloin valtiovarainministerinä kyllä poikkesivat kuin yö ja päivä näistä nyt moitituista menettelyistä. Valtiovarainministeri aina avaa pelin omalla esityksellään, josta sitten ministerien kanssa neuvotellaan, ja lopulta yhdessä päätetään asiasta budjettiriihessä. Antti otti esitykseensä Tampereen ja Oulun tiet ja sitten niistä ennen budjettia hallituksen ministerien kanssa neuvoteltiin ja sovittiin. Ei Antti näitä Apilan väittämiä ”välistävetojaan” heittänyt valmistelemattomina neuvottelujen jälkeen pöytään, vaan teki niin kuin kaikki muutkin valtiovarainministerit aina tekevät: tuovat oman pohjaesityksensä.

Antti oli muutenkin sankari tänään. Sairaslomalla jalka paketissa kainalosauvojen kanssa hän saapui istuntoon äänestämään hedelmöityshoitolaista. Puolustamaan naisia. Ja muistettava vielä on, että se jalkakin oli paketissa naisten vuoksi. Anttihan oli sen verran hypähdellyt rappusissa ollessaan esiintymässä eduskunnan naisverkoston edessä, että jalasta naksahti akillesjänne poikki. ”Kaikkien naisten sankari, aikamme legenda: Antti Kalliomäki”.

Tämä vanha Grandi- mainoksen tunnushan voisi sopia seuraavaan SDP:n mainoskampanjaan. Olisi vähän samaa sorttia kun se keskustan lännenmiesmainos. Tässä vaan liikuttaisiin aavikolla. Siellä vaikka se Apilan pääkirjoitustoimittaja olisi nääntymässä janoon ja paikalle saapuisi Antti, ja ojentaisi hänelle lohdun: Viitasen tiedotteen…joka ei pääkirjoitustoimittajan pahaksi onneksi olisi tällä kertaa edes kangastusta.

Ei kommentteja.

Vastaa