Lasten ja nuorten harrastaminen on kasvun tukemista

Olen viime aikoina puhunut paljon lasten ja nuorten harrastamisesta. Erityisesti siitä, että jokaisella lapsella ja nuorella pitäisi olla mahdollisuus harrastukseen ilman, että se vaatii vanhemmilta paksua lompakkoa.

 

Harrastaminen ei ole ”vain” harrastamista. Harrastusryhmissä lapsella on mahdollisuus paitsi toteuttaa itseään, oppia erilaisia asioita myös olla osana vertaisryhmää. Oikeastaan on tärkeää, että lapsella olisi useampiakin ryhmiä, joissa hän voi olla hyväksytty ja merkityksellinen.

 

Suurimmalla osalla nuoria menee hyvin, mutta esimerkiksi tuorein kouluterveyskysely toteaa, että meillä on joukko nuoria, joilla menee yhä huonommin. Kouluterveyskyselyn mukaan 7 prosenttia eli noin 7000 kyselyyn vastanneista peruskoulun 8.-9. luokkalaisista kokee jatkuvaa kiusaamista. Ammattikoulun 1.-2. luokalla opiskelevista kiusatuksi joutuu noin 1400 nuorta ja lukion 1.-2. luokalla noin 500 nuorta. Tämä tarkoittaa yli 10 000 yläkoulun ja toisen asteen oppilasta, jotka tulevat kiusatuksi viikoittain. Johtopäätöksissä todetaan, että jatkuvan kiusaamisen uhriksi joutuminen nostaa merkittävästi mielenterveysongelmien ja syrjäytymisen riskiä. Luku ei ole mairitteleva. Se on huolestuttava.

Lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksien turvaaminen nähdään yhtenä merkittävänä syrjäytymisen ehkäisykeinona. Siksi vaatimus jokaisen oikeudesta harrastamiseen on tärkeä toteuttaa myös käytännössä.

Onneksi saimme tämän vuoden budjettiin lisää Veikkauksen jakamattomia voittovaroja, jotka kohdennettiin juuri lasten ja nuorten harrastuksien tukemiseen ja mm. lähiliikuntapaikkojen rakentamiseen. Pari viikkoa sitten saimme kaksi uutta toimijaa hienosti toimivaan lastenkulttuurikeskusten verkostoon. Kulttuuripassia halusin pilotoida juuri siksi, että osallistuminen mahdollistuisi kaikille.

Ollessani liikunta-asioista vastaavana ministerinä asetin työryhmän pohtimaan mm. lasten ja nuorten yhdenvertaista harrastamista ja osallistumista. Työryhmä esittää ehdotuksensa maaliskuun aikana. Myös selvitysmies Lea Pulkkisen esittää maaliskuussa ehdotuksensa Joustavasta koulupäivästä.

 

Harrastus-, järjestö- ja kansalaistoiminnan pitääkin tapahtua nykyistä enemmän siellä, missä lapset ja nuoret ovat jo valmiiksi eli koulussa. Harrastustoimintaa rahoitetaan jo nyt hyvin monesta eri lähteestä. Minusta meidän olisi laadittava uudet avustuskriteerit nykyisin hyvinkin sirpaleiseen rahoitukseen ja katsottava niitä kokonaisuutena. Näin pääsisimme kymmenien erilaisten hankerahoitusten viidakosta mm. kouluissa tapahtuvan toiminnan tukemiseen.

Tiedämme, että liian monet lapset joutuvat viettämään pitkiä aikoja yksin. Illalla vanhempien saapuessa kotiin alkaakin sitten kuljetusrumba erilaisten harrastusten piiriin.

Pidetään yhdessä huolta, että harrastusmahdollisuuksien lisäämisessä mennään oikeaan suuntaan.

 

Pia Viitanen

Ei kommentteja.

Vastaa