Lupa unelmoida

SDP:ssä on hyvä meininki. On aistittavissa, että olemme valmiina syksyn kunnallisvaaleihin voitto mielessä. Vaikka viime vaaleissa Kokoomus vei ”toivon” – sananmukaisesti – on meidän vuoromme nyt tulla ja palauttaa taas usko politiikkaan. Ja olemme kaiketi ensimmäinen puolue, joka on ottanut myös rakkauden esityslistalleen. Tämä puoluekokoukseen tulevan ”Ei vain leivästä” – asiakirjan vahvojen arvokirjausten myötä. Yhteisvastuu ja välittäminen kunniaan!

Tähän nähden ihmettelen julkisuudessa joskus esitettyjä valitteluja SDP:n kevään ”laimeudesta” tai ”avausten” puutteesta. Olemmehan tehneet viime aikoina tukun erilaisia avauksia. Yllä mainitussa henkistä hyvinvointia koskevassa asiakirjassa on uusia ajatuksia mm. yhteisöllisyyspäivästä, aikapolitiikasta, maksuttomista liikuntapaikoista nuorille tai vaikkapa kulttuuriseteleistä työttömille. Myös ajatus valuutanvaihtomaksusta on ohjelmassa: iso avaus.

Lisäksi olemme esittäneet esimerkiksi hyvän idean irtisanomisia hillitsevästä vakausmaksusta. Eduskunnassa vaihtoehtobudjetissamme on avauksia koskien windfallveroa, maksutonta joukkoliikennettä alle 16 -vuotiaille tai avauksia koskien pörssiveron käyttöönottoa tulevaisuudessa.

Mitähän avauksia muuten hallituspuolueilla on ollut vaalirahoitusilmoitusten avausten ohessa? Ai niin, Vanhanen sanoi, ettei saa keskustella köyhistä ja hyökkäysministeri Häkämies aloitteli jossain vaiheessa liittymisneuvotteluja Natoon jo Ruotsinkin puolesta. Vihreät sen sijaan ovat jättäneet suunsa avaamatta niinkin vahvasti, että Luonto-liiton metsävastaava nimitti istuvan
hallituksen ”Suomen historian ekologisesti edesvastuuttomimmaksi”.

Ilmeisesti kuitenkin on niin, että ainoa puheenvuoro, joka julkisuudessa kelpaisi meiltä avaukseksi, olisi se, että joku SDP:n puheenjohtajakandidaateista esittäisi liittymistä Natoon. Tämä olisi sitten kauhean ”mielenkiintoinen” ja ”edistyksellinen” avaus. Yhtäkkiä olisimmekin ”raikkaita”, emmekä vain ”tylsästi” pohtisi, miten turvata peruspalvelut tulevaisuudessa tai miten estää yhteiskunnan eriarvoistuminen.

Hohhoijaa. Entäpä jos kuitenkin katsottaisiin vielä vähän pidemmälle. Mitäs jos Nato tällaisenaan onkin jo pian menneisyyttä? Emmekö kuitenkin tiedä, että suurin uhka maailmalla on se, että luonto sanoo yhteistyösopimuksensa irti. Ehkä tulevaisuutta olisikin perustaa vaikkapa kansainväliset ilmastonmuutostorjuntajoukot?

Arvion mukaan vuonna 2004 asevarusteluun käytettiin maailmalla 1100 miljardia dollaria. Nyt pitkät valot päälle ja katse tulevaisuuteen: eikö ihmiskunta voisi käyttää rahansa toisinkin? SDP voisi olla aktiivinen mm. asekauppaveron käyttöönotossa. Voisimme olla vähän niin kuin uudenajan uudistuva James Bond: ”007 – lupa unelmoida”.

(julkaistu kolumnina Uutispäivä Demarissa 28.5.2008

Ei kommentteja.

Vastaa