Meillähän suvaitaan

Minusta on tärkeää, että ihmiset osaisivat olla suvaitsevaisia. Niin, että erilaisuus (olisi muuten mielenkiintoista joskus ajatella, kuka oikeastaan on ”erilainen”) hyväksyttäisiin ja sallittaisiin sekä kunnioitettaisiin kaikkien ihmisten ihmisoikeuksia.

Niinhän meillä tehdäänkin, eikö vain? Kaikkihan me olemme suvaitsevaisia. Malliesimerkkejä suvaitsevaisuudesta kuulimme viime viikolla eduskunnassa parisuhdelain lähetekeskustelussa. Kaikki toki olivat suvaitsevaisia. Se vaan ilmeni niin kovin monella tavalla puhujasta riippuen.

”Amerikassa on jopa hoitomuotoja, jolla homo parannetaan taas heteroksi”, ”homoavioliittojen hyväksyminen vie maaltamme siunauksen”, ”homoliitot eivät ole normaaleja, kun niissä ei synnytetä lapsia ja täytetä näin maata”, ”vaikka tämä laki tähtää vain suhteen virallistamiseen, ei avioliittoon, pareille jää silti mahdollisuus pitää kutsut virallistamisen juhlistamiseksi ja siksi tätä ei pidä hyväksyä”, ”ei pidä Ilmarin ja Jalmarin pitää häitä”…

Nämä kirjoittajan vapaasti lainaamat sitaatit päättyivät usein kuitenkin sen toteamiseen, että ”ei minulla silti ole mitään homoja vastaan, ja olen suvaitsevainen, olkaa tekin suvaitsevaisia minun mielipidettäni kohtaan”.

En tiedä, olenko ymmärtänyt väärin, mutta mielestäni suvaitsevaisuudella on kutakuinkin alussa mainitsemani ”määrite”: erilaisuuden salliminen, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja se, ettei kukaan joudu syrjityksi ihonvärinsä, vakaumuksensa, seksuaalisen suuntautuneisuutensa, mielipiteensä, vammansa jne. vuoksi.

Silloin se ei voi tarkoittaa sitä, että olisi suvaittava ihan mitä mielipiteitä tahansa vain suvaitsevaisuuden vuoksi. Eräs edustaja kertoi käyneensä keskustelua lehtien palstoilla ja puolustaneensa parisuhdelakia. Seurauksena hänet oli toivotettu roviolla poltettavaksi….niinpä niin, kai jonkin logiikan mukaan tämäkin toivotus olisi vain suvaittava.

Toinen esimerkki joidenkin ihmisten ”yltiösuvaitsevaisuudesta” sattui kohdalleni muutama vuosi sitten. Kävin täällä eduskunnassa sananvaihtoa pakolaisasioista erään nimeltä mainitsemattoman edustajan kanssa, joka silloin ei vielä ollut puhelakossa. Hän julisti puheenvuorossaan olevansa ainoa, joka uskaltaa sanoa totuuden pakolaisten työn vieroksumisesta ja niin edelleen. Hänen mielestään Suomessa ei ollut rasismia, vaan kaikki ”totuudenpuhujat” vain syyttä suotta leimataan rasisteiksi.

Kun paheksuin näitä näkemyksiä, sain tänne eduskuntaan joukon postikortteja hirttouhkauksin varustettuina. Näiden suvaitsevaisten lähettäjien mielestä kun olin nuoleskellut ”neekerien”…no jaa. Mutta pääasiahan on, ettei meillä ole rasismia ja meillä suvaitaan.

Kaiken kaikkiaan on hyvä, että suvaitsevaisuuden puolesta käydään kampanjoita ja pyritään vaikuttamaan ihmisten asenteisiin erilaisuuden hyväksymiseksi tai vaikkapa eri kulttuurien ymmärtämiseksi. Asenteissamme on usein vielä korjaamisen varaa. Ehkä parasta olisi, jos kukin meistä aina silloin tällöin yrittäisi asettua toisen asemaan: ajatella, miltä josta kusta toisesta, ehkä jossakin suhteessa vähän erilaisemmasta, ihmisestä tuntuu silloin, kun julistamme eri asteisia ”suvaitsevaisia” näkemyksiä hänen elämästään.

Ei kommentteja.

Vastaa