Mitä nielemme purematta?

Taas kuulimme valtiovarainministeriön synkät lukemat kestävyysvajeesta. On sen keskustelun paikka, millä eväin tästä eteenpäin – ehdottomasti.

Mutta hei, eikö tämän keskustelun olisi pitänyt alkaa jo vuosi takaperin? Jo silloin olisi vastuuntuntoiselta hallitukselta odottanut toimia, eikä jokaisen päätöksen lykkäämistä seuraavalle hallitukselle. Tässä on nyt vuosi pari rallateltu verbaalisesti: milloin Mauri Pekkarinen milloin Timo Kalli vaatii ”hyvätuloisia lamatalkoisiin”, mutta edes päätöstä pääomaveron nostosta ei ole saatu tehtyä, vaikka sitä hallitus itse itseltään koko ajan vaatiikin.

Jonkinmoinen analyysin paikka lienee myös tällä hallituskaudella tehtyjen arvovalintojen osalta. Ne nimittäin eivät ole yhdentekeviä sen suhteen, missä jamassa olemme tulevina vuosina.

Tällä kaudella hallitus söi veropohjaa liki yhdeksän miljardin edestä – se on sitä ihan itse tehtyä, ei ”maailmansuhdanteiden” aiheuttamaa aukkoa. Varaa tuntui olevan niin työnantajien kelamaksun poistoon kuin moniin veronkevennyksiinkin ja samaan aikaan kunnissa vihellettiin käyntiin veronkorotus- ja palvelujenleikkauskomento, kun niille tukea ei näiden veronkevennysten jälkeen riittänyt.

Nyt sitten näemme taulukoista, kuinka veronkevennykset ovat isontaneet kestävyysvajetta. Ja kuinka ollakaan: vaje tulee tietenkin paikata leikkauksin – sanovat ”viralliset talousoppineet totuudet”!

Kysymys kuuluu, nielemmekö purematta sen, että ensin höllästi ripotellaan veronkevennyksiä ja syödään veropohjaa yhdeksällä miljardilla. Ja sitten kerrotaan, että anteeksi nyt vain, mutta valtiontalouden vajeen paikkaamiseksi on lähdettävä leikkaamaan lapsilta, vanhuksilta ja ihmisten perusturvallisuudesta. Ei käy.

Muutama muukin kysymys on tässä herännyt viime aikoina.

Miten ihmeessä pääministeri, joka puhuu perusturvasta, toteuttaa leikkauksen nuorten toimeentulotukeen? Siitä äänestettiin juuri viime viikolla eduskunnassa. Miten hallitus, joka kertoo, ”ettei se leikkaa”, toimii sataprosenttisesti toisinpäin: leikkaa nuorten toimeentulotukea?

Ihan oikein, että nuorisojärjestöt olivat tässä barrikadeilla ja ilmaisivat pettymystään tähän tosi surulliseen päätökseen. Taitaa olla niin, että hallitukselta loppuu solidaarisuus aina silloin, kun kyse on nuorista. Nimittäin tällä viikolla tulemme äänestämään myös opintotuen sitomisesta indeksiin. SDP esittää tätä, mutta hallitus jättää opiskelijat nyt ainoaksi ryhmäksi, joiden tukea ei sidota indeksiin. Reilua?

Kyse on arvovalinnoista. Myös vaikeina taloudellisina aikoina vaihtoehtoja on. SDP on esittänyt oman vaihtoehtonsa ensi vuoden talousarvioon. Työ ja reilumpi meininki ovat avainsanat. Vaihtoehtomme on paitsi inhimillisesti myös taloudellisesti vastuullinen ja tasapainotettu, velkaa ottaisimme puoli miljardia vähemmän, kuin hallitus nyt ottaa.

Hassuinta oli lukea taas viikonloppuna Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kallin tiedote, jossa hän kertoo, ettei ole ”vielä nähnyt oppositiopuolueilta omaa, uskottavaa vaihtoehtoa”…

No, toivottavasti pääministeripuolue suvaitsee nyt kuitenkin tällä viikolla laskeutua norsunluutornistaan ja ”nähdä” SDP:n vaihtoehdon, joka on kyllä ollut tiedossa ja julkisuudessa jo pitkään. Se olisi kohteliasta ja auttaisi rakentavampaan keskusteluun sitten salissa, kun toisten esittämiä vaihtoehtoja suostuttaisiin edes silmäilemään.

Ei kommentteja.

Vastaa