NUORISOLAIN UUDISTAMINEN

(Nuorisolain uudistamisen aluekierroksen avaustilaisuus 12.1. 2015, Tampereen teatteri, Tampere)

Hyvät osallistujat, on hienoa nähdä näin paljon nuorisolain uudistamisesta kiinnostuneita henkilöitä täällä Tampereella. Olen iloinen, että nuorisolain uudistamisen aluekierros käynnistyy kotikapupungistani. Kun nuorisolakia päätettiin uudistaa, pidin tärkeänä, että valmistelu olisi mahdollisimman avointa ja läpinäkyvää ja että siihen voisi osallistua mahdollisimman monet alan toimijat. Poliittisessa päätöksenteossa on tärkeää, että kuulemme asianosaisia. Täytyy siis elää niin, kuin opettaa.

Kiitos myös Lasten parlamentin puheenjohtajille ja nuorisofoorumin edustajille minulle etukäteen lähetetyistä hyvistä ja aika vaikeistakin kysymyksistä. Palataan niihin hieman myöhemmin.

Nuorisolakia on uudistettu noin kymmenen vuoden välein. Ensimmäinen nuorisolaki, silloin kuitenkin nimeltään nuorisolautakuntalaki tuli voimaan vuonna 1972. Nykyinen nuorisolaki on vuodelta 2006 ja sitä on täydennetty vuonna 2010. Silloin lain 7 pykälään lisättiin monialainen yhteistyö ja etsivään nuorisotyöhön liittyvät asiat. Etsivän nuorisotyön tehtävänä on tavoittaa tuen tarpeessa oleva nuori ja auttaa hänet sellaisten palvelujen ja muun tuen piiriin, joilla edistetään hänen kasvuaan ja itsenäistymistään sekä pääsyään koulutukseen ja työmarkkinoille. Etsiviä nuorisotyöntekijöitä työskenteli vuonna 2013 yhteensä 488 eri puolilla maata.

Opetus- ja kulttuuriministeriö toteuttaa yhdessä aluehallintovirastojen kanssa nuorisolain uudistamisen aluekierroksen. Tilaisuudet on tarkoitettu alueen ja kuntien luottamushenkilöille ja johtajille, nuorisotoimen, etsivän nuorisotyön, nuorten työpajojen sekä opetus- ja sosiaalitoimen henkilöstölle, järjestöjen edustajille, nuorille ja nuorten asioita kiinnostuneille.  Lain uudistamisen valmistelu alkoi keväällä 2014, jolloin avattiin kaksi ensimmäistä webropol –kyselyä. Kyselyjen aiheina olivat tulevan nuorisolain ikämääritelmät ja nykyisen nuorisolain pykälien muutostarpeet.
Nuorisotyön yksi keskeinen käsite ja työotekin on osallisuus. Osallisuuden olemassaoloon havahtuu kunnolla vasta sitten kun sitä ei ole! Tarve kuulua joukkoon, tarve tulla hyväksytyksi on meille jokaiselle tärkeä. Me haluamme osallistua ja olla osallisia samoista asioista muiden lajitovereidemme kanssa. Yksin- tai ainakaan yksinäisenä – ei ole hyvä olla. Yhteenkuuluvuuden tunne on tärkeää. Itse asiassa se onkin keskeinen sisäiseen motivaatioon vaikuttava tekijä (muita: pystyvyyden tunne ja autonomia). Ja sisäinen motivaatio kaikkea tekemistä – koulua, harrastuksia, elämää – kohtaan on asia, joka vie eteenpäin. Sitä meidän on pystyttävä edistämään.

Osallisuus rakentuu sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta, yhteisöihin kuulumisesta, auttamisesta ja samassa veneessä mukana olemisen tunteesta. Juuri näitä välineitä ja keinoja osallisuuspolitiikassa tulisi korostaa ja edistää, jotta osattomuuteen ajautunut pääsisi omin voimin jaloilleen ja osalliseksi yhteiskuntaan. Ja näitä asioita meidän on pystyttävä edistämään, jotta itse asiassa pystyisimme ennalta ehkäisemään osattomuutta ja syrjäytymistä.

Sosiaalityön professori Kati Närhen mukaan osallisuus voidaan jakaa kolmeen osaan: osallisuus, osallistuminen ja osallistaminen. Osallisuus tarkoittaa ihmisen kuulumista johonkin esim. työyhteisö, luokka tai tietty kaveriporukka. Osallistumisella tarkoitetaan esim. ihmisen vapaaehtoista osallistumista hänen tärkeäksi katsomaansa toimintaan yhteiskunnassa, kuten vaikka äänestäminen. Osallistamisessa on sen sijaan kysymys siitä, kun ihmiset voivat osallistua vain tietyllä, palvelujärjestelmän päättämällä tavalla esim. erilaiset asiakasraadit.

Närhen mukaan jos halutaan oikeasti luoda osallisuutta, tarvitaan matalan kynnyksen palveluja ja kasvokkain kohtaamisia. Esim. nuorten kanssa toimiessa, luottamuksen rakentaminen ei ole yksinkertaista ja se vaatii jalkautumista nuorten arkiympäristöön. Tämä puolestaan vaatii aikaa, resursseja ja osaamista.

Onneksi tällaista osaamista löytyy nuorisotyön ammattilaisten keskuudessa. Tämä osaaminen on turvattava jatkossakin korjaavan nuorisotyön osalta, mutta ennen kaikkea meidän on jatkossa huolehdittava siitä, että pystymme ennaltaehkäisevällä työllä edistämään nuorten osallisuutta. Sen työn avulla pystymme rakentamaan siltoja, joita nuoret tarvitsevat päästäkseen osaksi yhteiskuntaa. Ja loppujen lopuksi tämän työn tuloksena meille taas syntyy vastuullisia ikäpolvia, jotka ovat jälleen kykeneviä ja halukkaita rakentamaan yhteiskuntaamme.

Tällä hetkellä on meneillään nuorisolain uudistaminen ja meillä kaikilla on haasteena pohtia, mitä entisessä laissa on hyvää ja mitä pitäisi muuttaa ja päivittää. Edellisen lain aikana on saatu aikaiseksi paljon hyvää kuten etsivän nuorisotyön kehittäminen. Vuodesta 2008 Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama etsivä nuorisotyö on ollut menestystarina; suuri joukko nuoria on löytynyt etsivien toimesta ja nuoret ovat päässeet eteenpäin, opiskelemaan, töihin, työpajoille tai mahdolliseen kuntoutukseen. Etsivällä nuorisotyöllä ja työpajatoiminnalla on myös säästetty euroja, sillä syrjäytyminen on sekä inhimillisesti väärin, että taloudellisesti kallista. Etsivät nuorisotyöntekijät tekevät työtään moniammatillisesti eri toimijoiden kanssa ja rinnalla. Nyt onkin mietittävä, kuinka luodaan parhaat mahdolliset edellytykset tehdä etsivää työtä ja kuinka pystytään jo aiemmin vastaamaan ja puuttumaan nuorten arjen hallintaan. Keskeistä olisi voida keskittyä siihen, että nuori saa tukea silloin, kun hän sitä tarvitsee. Mitä varhemmin, sen parempi

Lain uudistamisessa olisi tärkeä ottaa huomioon turvaverkkojen rakentaminen vielä huomattavasti nykyistä aiemmin. Syrjäytymisvaara on nähtävissä jo varhaiskasvatuksen aikana ja silloin asiaan voidaan tutkimusten mukaan vaikuttaa parhaiten. Kouluiässä – 7- 12 vuoden välillä – syrjäytyminen lisääntyy ja jo silloin toimenpiteet ovat haastavampia kuin varhaiskasvatuksen aikaan. Kaikella tasolla meidän onkin jatkossa keskitettävä entistä enemmän huomiota ennaltaehkäisevään työhön.

Tulevaisuudessa resursseja tulisi pystyä suuntaamaan entistä enemmän ennalta ehkäisevään, ennalta estävään työhön, mitä se sitten olisikaan. Auttaisiko tehostettava perhetyö kokonaisten perheiden tukemiseen tai vanhemmuuden tukemiseen? Tai suurempien resurssien suuntaamiseen esim. lasten ja nuorten harrastustoimintaan? Entä kuinka voisimme vähentää lasten ja nuorten yksinäisyyttä? Miten laitamme kiusaamiselle stopin ?

Nuorisotyössä on kysymys yhteisestä haasteesta. Kunnat ovat omalta osaltaan avainasemassa vastatessaan eniten ns. perusnuorisotyöstä, jonka resurssit ovat koko ajan pienentyneet. Palveluita tuotetaan ja on tuotettava entistä enemmän yhteistyössä. Tärkeitä toimijoita ovat tällöin erilaiset järjestöt, urheiluseurat, seurakunnat ja muut yhteisöt, joiden toiminta on ollut tärkeää, arvokasta ja myös laadukasta. Yhtenä huolena tämän kehityksen myötä on kuitenkin se, kuinka turvataan lapsiin ja nuoriin kohdistuvien palveluiden saatavuuden yhdenvertaisuus ja tasapuolisuus koko maassa.

Yksi iso haaste on lisääntynyt hankerahoitus, jossa monet toimijat joutuvat tosiasiallisesti rahoittamaan perustoimintaansa erilaisilla kehittämisrahoituksilla eli keksimään polkupyörää jatkuvasti uudestaan. Tästäkin olisi hyvä keskustella ja vaihtaa mielipiteitä.

Olen viime aikoina halunnut nostaa esiin myös kansalaisjärjestötoiminnan toimintaedellytykset. On selvää, että Suomalaisessa yhteiskunnassa sen yksi koossa pitävä voima on järjestöjen moninaisessa työssä. Miten järjestöjä sitten pitäisi resursoida ja millaisilla kriteereillä ? Mikä on julkisen ja kansalaistoiminnan välinen suhde? Miten varmistamme, että kansalaisjärjestöjen toimintaedellytykset paranevat jatkossa ? Näitäkin asioita pohditaan lain uudistamisen yhteydessä.

Lapsi- ja nuorisopoliittinen kehittämisohjelma on vakiinnuttanut asemansa nuorisopolitiikan suuntaviivojen luojana. Nykyisen ohjelma keskeiset teemat: osallisuus, yhdenvertaisuus ja arjen hallinta ovat entistä ajankohtaisempia nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa mm. nuorisotyöttömyys ja syrjäytyminen ovat merkittäviä haasteita koko Suomessa. Uutta lapsi- ja nuorisopoliittista ohjelmaa valmistellaan samanaikaisesti uudistettavan nuorisolain kanssa, jolloin se saa entistä suuremman painoarvon

Hyvät nuorisotyön toimijat,

Meillä on tärkeä tulevaisuustyön urakka edessämme. Tässä vaiheessa on oleellista, että emme rajoita keskustelunaiheita vaan kuuntelemme herkällä korvalla moninaisia ajatuksia siitä, miten lainsäädännön keinoin voimme varmistaa nuorisotyön menestymisen myös jatkossa.

Kiitoksia!

 

Ei kommentteja.

Vastaa