Nuorten asunnottomuuden poistaminen vaatii monia toimia

Tiistai- iltana vierailin Ylen Kioski-ohjelmassa. Siellä puhuimme asunnottomuudesta ja mukana oli myös nuori Miska, asunnoton, jonka tie vei yön kylmiltä asemilta aamulla koulun penkille. Miskan tarina kosketti syvältä. Apua täytyy saada.

Ensiapu löytyi, siitä kiitos Ylen Kioskille, joka huolehti siitä, että Miska pääsee turvallisesti majoitukseen. Sovimme, että seuraavana päivänä yhteyttä otetaan myös asianomaisiin viranomaisiin, jotta Miska saisi jatkoapua ja kodin. Nyt tätä kirjoittaessani tiedän, että Miskan asiat on otettu monen henkilön ja tahon yhteisvoimin hoidettavaksi. Tämä on hienoa.

Miskan tilanne ei valitettavasti ole ainoa tässä maassa. Vetää nöyräksi ajatella sitä julmaa tosiasiaa, että kaikilla ei tänä päivänä ole kotia. Sivistyneen yhteiskunnan mitta on, miten se huolehtii heikoimmistaan ja kun puhumme asunnottomuudesta, olemme peruskysymysten äärellä. Levätä ei saa, ennen kuin nämä asiat saadaan paremmalle tolalle.

Jotta nuorten asunnottomuus voidaan poistaa, tarvitaan monia toimia: lisää kohtuuhintaisia koteja, palveluja, neuvonta- ja tukijärjestelmiä. Ja yleisesti toimia syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Olemme viime vuosina lisänneet valtion tukia vuokra-asuntotuotantoon, parantaneet nuoriso- ja opiskelija- asuntojen rakentamisen tukiehtoja ja nostaneet ns. erityisryhmien asuntorakentamisen investointiavustuksia.

Tämän vuoden alusta lisäsimme asumisneuvonnan resursseja ja tukiprosenttia, jotta ongelmiin voitaisiin puuttua aiemmin ja ennaltaehkäistä niitä.

Meillä on käynnissä pitkäaikaisasunnottomuuden torjuntaohjelma, PAAVO 2, johon parhaillaan suunnitellaan jatkoa. Kaiken kaikkiaan PAAVO- ohjelmien kautta on saatu pitkäaikaisasunnottomille asuntoja n. 3000 ja palkattu n. 350 uutta sosiaali- ja lähityöntekijää.

Varmasti näiden toimien seurauksena on käynyt niin, että asunnnottomuusluvut ovat hieman parantuneet. Euroopan unionissa tehty tuore selvitys kertoo, että asunnottomuus on kasvussa kaikissa muissa unionin jäsenmaissa paitsi Suomessa. Selitys tähän löytyy juuri siitä, että maamme kunnat ja valtio ovat ottaneet asian vakavasti ja tehneet pitkäjänteistä työtä asian korjaamiseksi.

Mutta selvää on, että tämä ei riitä. Toimista huolimatta meillä on n 7100 asunnotonta ja siinä on 7100 liikaa. Vaikein tilanne on Helsingissä, jonne on parin viime vuoden aikana muuttanut lähes 18  000 ihmistä.

Edellä mainittujen toimien lisäksi on mietittävä lisätoimia, joilla voimme helpottaa tilannetta.

Olen sitä mieltä, että asuminen on liitettävä kiinteämmäksi osaksi nuorisotakuuta. Olisi myös tärkeää, että asunnottomalle tai asunnottomuuden uhkaamalle nuorelle nimettäisiin niin kutsuttu omatyöntekijä.

Monen nuoren kohdalla asunnon saamista estää esim. korkeat vuokratakuut. Olisi siis toimittava niin, että nämä olisivat osa asumistukea tai toimeentulotukea. Tarvitaan myös lisää matalan kynnyksen neuvonta- ja tukipisteitä ja monia muita toimia.

Pidimme seuraavana päivänä palaverin näistä aiheista ministeriössä. Päädyimme perustamaan työryhmän pikaisella aikataululla selvittämään miten nuorten asunnottomuutta voidaan ehkäistä ja torjua edellä kuivatuilla ja kaikilla muilla mahdollisilla toimilla. Kaikki ideat ja ajatukset asiaan liittyen ovat tervetulleita.

Työryhmään nimetään asiantuntijat ympäristö-, työ-ja elinkeino-, opetus – ja kulttuuri- ja  sosiaali-ja terveysministeriöstä sekä Kuntaliitosta. Sen tulee kuulla suurimpia kaupunkeja ja asian parissa työtä tekeviä järjestöjä. Aikaa sillä on maaliskuun loppuun 2015.

Kiitän  Miskaa siitä, että hän rohkeni tulla julkisuuteen omassa hätätilanteessaan ja raivasi niin tietä paitsi omalle, myös muiden vastaavassa tilanteessa olevien avun saannille.

Toivon, että hän voi nyt jatkaa opiskelujaan ja että tulevaisuudessa löydämme tämänkaltaisissa tilanteissa olevat nopeasti sellaisen avun piiriin, jota he tarvitsevat.

Nuorten asunnottomuuden poistaminen vaatii monia toimia

Yksi kommentti

  1. Hei,

    Ensinnäkin olen kanssasi samaa mieltä siitä, että apua todella tarvitsevia pitää auttaa.

    Olen yksityinen vuokranantaja ja näkemyksistäni puuttuu todellinen asunnottomuuteen liittyvä kokemus. Olen vuokrannut asuntoja esim. luottohäiriöitä omaaville henkilöille ja saanut heistä erinomaisia vuokralaisia. Jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden.

    Nyt periaatteeni on koetuksella, kun 11-vuotisen vuokranantajaurani ensimmäinen häätö on käynnissä. Valtaosa vuokranantajista ja vuokralaisista on kunnon ihmisiä ja lakia tarvitaan suojaamaan vuokralaista huonolta vuokranantajalta. Lain vuokralaiselle tarjoama suoja on kuitenki sama, vaikka kohdalle sattuu huono vuokralainen. Prosessissa on ollut mukana valvova eläinlääkäri suojelemassa vuokralaisen kissan etuja, terveystarkastaja, palotarkastaja ja isännöitsijä. Vaikka kaikki ovat turvallisuudesta ja terveellisyydestä huolissaan, kaikkien kädet on sidottu. Kela ja sosiaalitoimi ovat vaitiolovelvollisia ”asiakkaansa” asioiden osalta. Varattoman vuokralaisen jäljiltä kaikki kustannukset jäävät vuokranantajan maksettavaksi.

    Tästä syystä jo rakennettuja asuntoja seisoo tyhjillään vuokranantajien odottaessa kelvollisen vuokralaisen ilmaantumista. Tilannetta huonontaa myös se, että vuokranantaja ei voi ottaa omistamalleen asunnolle kotivakuutusta ja vakuutusyhtiöt ovat tiukentaneet kriteerejään kotivakuutusten myöntämisessä luottohäiriöisille henkilöille.

    Voisiko asunnottomien asuntopulaa helpottaa nykyistä asuntokantaa hyödyntämällä luomalla käytännön, jossa vuokranantaja on mukana ongelman ratkaisussa eikä vain lain huonosti suojaama osapuoli, jonka omaisuutta voidaan pitää hallussa ja hajottaa kuukausia vuokralaisen niin halutessa? Tätä kautta voisi löytyä nopeampi ja kustannustehokkaampi lisäkeino tilanteen helpottamiseksi.

    Harri Huru 23.1.2015 klo 11:07 #

Vastaa