Nyt unissa enää puhuvia jäniksiä

Ilmeisesti kesäaika ja Heinäkuun rennommat ajat ovat tulleet tarpeeseen. Nimittäin ennen lomaa näin oikeastaan joka ikinen yö poliittisia unia, mutta eräänä aamuna huomasin, että viime aikoina unet eivät ole olleet poliittisia juuri nimeksikään. Hölmöjä ne siitä huolimatta ovat olleet, yhtenä yönä esimerkiksi näin unta, että juttelin puhuvan jäniksen kanssa. Joka sitten yhtäkkiä muutti itsensä hevoseksi! Enpä tiedä, mitä tulkintaa tästä pitäisi lähteä hakemaan. Olisikohan tässä joku linkki siihen ilahduttavaan asiaan, että maatalouden tuista sovittaessa saatiin meidän demareiden toimesta sinne mukaan elementtejä, joiden kautta niin ympäristöasiat kuin eläinsuojelukin paranee. Hyvä.

Harvoinpa sitä varmaan oikeasti Suomen historiassa on nähty aikoja, että valtiovarainministeri iloitsee tiukentuneista ympäristö- ja eläinsuojelunormeista raha-asioista tiedottaessaan. Yleensä valtiovarainministerin näkökulmina puheenvuoroissa ovat talous, talous ja talous. Nyt on hienoa, että rahaministeri puhuu lämpimästi myös eläintensuojelun puolesta: sikatärkeä juttu – ihan oikeasti!

Olen viime aikoina ollut ylpeä valtiovarainministeri-instituution inhimillisyydestä. Se alkoi tällä kaudella, kun Antti Kalliomäki tosi roimasti ryöpytti suuryritysmaailmaa lyhytnäköisyydestä ja vastuuttomuudesta. Tämä silloin, kun isot irtisanomiset olivat sillä kertaa iskeneet Viialan vaneritehtaalle ja Aurekosken sahalle. Antti kävi Toijalassa puhumassa ja antoi tulla, värikkääseen tapaansa. Oikeasti Antti on mielestäni värikäs poliitikko. Kaveri ei voi olla väritön, jos eduskunnan raamikeskustelussa uhkaa, että ”jos ette noudata tiukkaa menokuria, tulee Mambo-Sambo hukka perii!” Mambo-Sambo, voi hyvänen aika! Mutta kertoohan tästä Antin luovuudesta ja värikkyydestä myös ihan lempirunokseni asti yltänyt Antin mestariteos: ”Jaa että muka runo. Mietin ja päätin: en puno. Pysyn vait! Hah, siitässait!” Tämä vastauksena Aino Suholalle, joka kiersi meidän kansanedustjien joukossa ja painosti kirjoittamaan oman hengentuotteen runokirjaan, joka myöhemmin syntyikin nimellä Sydänääniä.

Niin, näissä merkeissä sitä sitten Elokuuta on aloiteltu. Kun olin viime viikolla pari päivää Helsingissä kokouksissa kuulin Backmanin Jounilta, että minun jänisuneni eivät ole vielä mitään. Jouni näkee vielä hullumpia unia. Mutta mitä – kysykää Jounilta itseltään 

Nyt sitten edessä on Elokuun budjettiasiat, jotka ovat framilla kesäkokouksissa. Ihan hyvältä näyttää siinä suhteessa, että työllisyystoimet ja kunnat ovat jo hyvin painotettuina valtiovarainministerin pohjaesityksessä ja vielä tästä jalostuvatkin, jos kolmikannasta työllisyysterveisiä saadaan.

Se, mikä vielä vaatii oman painotuksensa on kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tilanteen helpottaminen, ja pidän selvänä, että tämä elementti tulee jatkossa vahvasti budjettiin mukaan. Tätä olemme edellyttäneet niin SDP:n puoluehallituksessa kuin eduskuntaryhmässäkin.

Noin muuten kesä on vierähtänyt nopeasti. Harrilla alkoi tänään työt ja minulla on käytännössä katsoen melkein jokaisena Elokuun päivänä jo hommia. Toki se on erilaista, kun eduskunta ei ole koolla, eikä työpäivät siten ole normaaleita valiokuntineen, täysistuntoineen ja ryhmäkokouksineen.

Elokuussa rytmi on erilainen, on kokousta Helsingissä, kesäkokouksia tällä kertaa ministeriryhmä Seinäjoella ja eduskuntaryhmä kaikkien tamperelaisten iloksi Turuuuuus. Lisäksi on tilaisuuksia, jossa käyn puhumassa mm. Keski-Suomessa, Satakunnassa, Uudellamaalla ja Helsingissä, Kymessä myös, ihan syyskuun alussa. Ja sitten vielä tänään alkava oma kierrokseni täällä Pirkanmaalla: vierailen Pirkanmaan eri kunnissa ja eri puolella Tamperetta tavatakseni mahdollisimman paljon ihmisiä ja kuullakseni näin terkkuja eduskuntaan tulevalle syksylle.

Tämän tyyppisen kierroksen teen perinteisesti jossain vaiheessa vuotta, joskus kahdestikin, minkä lisäksi eri kunnissa vieraillaan pitkin vuotta. Nämä kierrokset olen aina tehnyt olosuhdesyistä ihan autolla, joten eipä niistä sitten enempää radiot ole tiedotelleet, koska en ole polkenut niitä pyörällä, kuten kollegani Oras Tynkkynen. Hieno idea Orakselta. Minun täytyy sitten varmaan ensi talvena lähteä suksilla. No, leikki leikkinä, mutta tätä vaan tässä pähkäilen, että kyllä näitä laajoja maakuntakierroksia yksi jos toinenkin meistä tekee ja se on mielestäni ihan oleellinen osa kansanedustajan työtä.

Tänä vuonna oli poikkeuksellisen vilkasta tässä suhteessa: presidentinvaalien imussa olin käytännössä koko Tammikuun ”kenttätyössä” eli vaalimökeillä, kauppojen edessä ja vaalitilaisuuksissa. Sekin oli kivaa, tosin mielummin sitä seisoo ulkona näin upean lämpimän kesän Elokuussa kun tammipakkasilla miinus 30 asteessa toppahousut jalassa ja varpaat ja nenä takuuvarmasti jäässä. Ajatella muuten, nyt täällä Tampereella on mittari näyttänyt liki 30:ä plussaa, joten melkein 60 astettakin voi olla ilmojen ero, kun siellä kauppojen edustoilla seistään.

Eli näin se Elokuu vaan täyteen menoa saadaan. Heinäkuu on perinteisesti poliittisesti rauhallisempi eli silloin aina yritän ihan oikeasti pitää kunnon lomaakin. Se, etteikö ollenkaan ajattelisi tuolloin työasioita, on aika mahdotonta toteuttaa. Ei tarvitse kun lukea päivän lehdet niin kummasti vaan ne työasiat sieltä silmille hyppivät. Ja niinhän sitä tässä Heinäkuullakin on laitettu tiedotetta ja kommenttia ja kirjoiteltu tekstejä sekä yritetty pitää sähköposteja ajantasalla. Mutta onneksi se Heinäkuu edellä sanotusta huolimatta on sen verran rauhallinen (Suomi toden totta on lomalla) että kyllä sitä ihan rentoja kesäisiä päiviä saa silloin viettää – ja katsella öisin niitä jänisunia.

Ei kommentteja.

Vastaa