Oikeus mielekkääseen työhön

Aloitin edellisen kirjoitukseni tässä lehdessä päivittelemällä, kuinka nopeasti talvi hurahti ohi. No, samaapa täytyy sanoa kesästä. Se oli kiva ja rentouttava, mutta meni nopeasti. Mutta onneksi ehkä meidän rikkautemme Suomessa onkin se, että meillä todellakin on neljä vuodenaikaa: ja kaikissa niissä omat hyvät puolensa. Syksy tuo muun muassa hyvät ja makoisat sieniruuat ja ihan oikeasti aika romanttiset pimeät syysillat.

Ja ihan mukavalta tuntuu erilaisten kesäkokousten jälkeen jatkaa taas arkisempaa työ eduskunnassa. Olen muuten joskus miettinyt, kuinka tärkeää on, että ihminen voisi pitää työstään. Työ on kuitenkin meille iso osa arkea, ja siksipä siinä viihtyminen, siitä ammentaminen, joskus jopa nauttiminenkin ovat tärkeitä juttuja.

Ja siksipä olemme aika isojen kysymysten edessä, kun tänä päivänä valitettavan usein törmäämme siihen julmaan tosiasiaan, että ihmiset väsyvät työelämässä. Se polttaa loppuun ja ihminen ei jaksa. Meidän täytyy entistä enemmän kiinnittää huomiota henkiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen työelämässä. Ja siinä vaikuttaa moni seikka: arvostus, kohtuullinen palkka, se, että tulee kuulluksi oman työnsä kehittämisessä ja niin edelleen.

Vaikka viime vuosina on paljon yritetty kehittää työelämää ja siinä jaksamista, on meillä vielä paljon tehtävää. Hyvin voiva ja hyvin jaksava ihminen on mitä tärkein iso yhteiskunnallinen päämäärä. Ja sitähän varten varmaan politiikkakin on viime kädessä keksitty, että sen kautta luotaisiin edellytyksiä ihmisten hyvään elämään ja onneen.

***

Eduskunnassa on taas edessä kiireinen syksy. Kärkeen nousee tietenkin keväällä aloittaneen hallituksen ensimmäinen budjettiesitys.

Kuten jo viime kolumnissa arvelin, on kunnallisten palvelujen riittämätön rahoitus budjetin suurin ongelma. Rahaa tarvittaisiin kuntiin lisää palveluihin ja palkkoihin, mutta tätä ei budjetissa näy. Tämä nousee varmasti syksyn isoksi kysymykseksi eduskunnassa ja saattaa hyvin olla opposition välikysymyksen ensimmäinen aihe.

Pelkään myöskin pahoin, että tietyt linjavedot budjetissa suosivat parempiosaisia. Ongelmia on mm. lapsiperheiden ja eläkkeensaajien kohdalla. Lapsiperheille on budjetissa annettu minimaalisia korotuksia, joista suurin osa lapsiperheistä ei hyödy laisinkaan. 80 prosenttia lapsiperheistä jää esim. lapsilisäkorotuksen ulkopuolelle.

Eläkkeensaajista väliin tulevat putoamaan pientä työeläkettä saavat. Kansaneläkkeen tasokorotus ei myöskään saajiaan juuri lohduta, kun samaan aikaan nostetaan poliklinikka- ja terveyskeskusmaksuja. Toinen käsi siis antaa ja toinen ottaa. Tämä on harmi.

Kannan huolta myös joukkoliikenteen tulevaisuudesta. Pelkään, että budjetissa esitetty dieselveron korotus, suurten kaupunkien joukkoliikennetukien lykkääminen ja rautateiden rahoitusvaje tulevat johtamaan joukkoliikenteen heikkenemiseen. Tämä on todella huolestuttavaa. Joukkoliikenteen toimintamahdollisuuksien toimintaedellytysten heikentäminen on kummallista politiikkaa aikoina, jolloin ilmastomuutoksen uhan pitäisi rohkaista meitä kaikkia pikemminkin tukemaan joukkoliikennettä.

Tampereellakin tulisi bussien lippujen hintoja alentaa ja parantaa vuorotiheyttä – pistää ihan kerta kaikkiaan uusi vaihde päälle tässä. Nyssen tulee olla hyvä, helppo ja halpa vaihtoehto työmatkojenkin kulkemiseen.

***

No, budjettihan ei tietenkään vielä ole voimassaolevaa lainsäädäntöä vaan vasta kansanedustajille annettu esitys. Toivon, että joitakin osia budjetista saadaan eduskunnassa parannettua. Aiomme tehdä hartiavoimin työtä, jotta budjetista saataisiin sosiaalisempi, oikeudenmukaisempi ja kaukonäköisempi.

(julkaistu kolumnina JHL249:n jäsenlehdessä syyskuussa 2007)

Ei kommentteja.

Vastaa