Onko ajattelevia aivoja ja tekeviä käsiä liikaa?

Millähän matematiikalla eräät puoluejohtajat ovat laskeneet löytäneensä kymmenien tuhansien ihmisten vähentämismahdollisuuden julkiselta sektorilta. Puheet siitä, että Suomen julkinen sektori olisi prosentuaalisesti BKT:hen nähden liian suuri, on harhaa.  Kun talous alkaa nousta, julkisen sektorin osuus BKT:stä pienenee ja päinvastoin, vaikka julkinen sektori itsessään olisi koko ajan samankokoinen.

Paljonko ihmisiä sitten tekee töitä julkisella puolella: KT Kuntatyönantajien ja Valtion työmarkkinalaitoksen tietojen mukaan vuonna 2013 kunnissa ja valtiolla oli yhteensä reilut 510 000 työntekijää (valtiolla noin 80 000 ja kunnissa 430 000 henkeä). Keskustan Sipillä arvioi taannoin, että julkisen sektorin työntekijöitä olisi noin 530 000, joista kymmeniä tuhansia pitäisi vähentää.  Eli jo oikeita lukuja käyttämällä vähennys olisi 20 000 henkeä!

Suomalaisten keskuudessa on tehty monia kyselyitä siitä, hyväksyvätkö he mieluummin alemmat verot ja huonommat palvelut vai päinvastoin. Ja aina kansalaiset ovat asettuneet palvelujen kannalle veronalennusten sijaan. Opetus, terveydenhuolto, vanhusten palvelut, sisäinen ja ulkoinen turvallisuus saadaan parhaiten aikaan julkisen palveluiden työntekijöiden tekevien käsien ja ajattelevien aivojen kautta. Ja paljonko BKT:stä menetettäisiinkään, jos suuri osa pienten lasten vanhemmista joutuisi luopumaan työurasta päivähoidon puuttumisen vuoksi.

Otsikkoa kirjoittaessani mielessäni oli ajatus myös asuntoasioiden esille tuomisesta. Tärkeää on, että kaikille ja erityisesti palvelualojen työntekijöille on tarjolla riittävästi järkevänhintaisia vuokra- ja omistusasuntoja. Kun sote-uudistus johtaa meitä kohti parempaa terveyttä, niin asuntoja ja lähiöitä korjaamalla voimme asua omassa kodissamme pidempään. Ja kun asuinalueita pidetään kunnossa ja korjataan energiaa säästäviksi, myös ympäristö kiittää!

(julkaistu JHL:n osaston 249 lehdessä 4/2014)

Ei kommentteja.

Vastaa