Opetus- ja kulttuuriministeriön kirjastopäivät 2014

Arvoisa IFLA:n puheenjohtaja, hyvät kirjastoasiantuntijat,

Kirjastot ovat yksi kirkkaimmista kulttuurimme jalokivistä.

 

Kirjastojen toimintaympäristö on muuttunut merkittävästi ja muuttuu edelleen nopealla vauhdilla. Kunta- ja aluerakenteen muutokset sekä heikkenevä kuntatalous tulevat lähivuosina vaikuttamaan kuntien kykyyn järjestää riittävän laadukkaat peruspalvelut, joihin myös kirjastopalvelut asukkaiden lähipalveluina kuuluvat.

Muutokset ikärakenteessa, maan sisäisen muuttoliike ja maahanmuutto vaikuttavat myös kirjastopalvelujen järjestämiseen tulevaisuudessa.

Digitalisoitumiskehityksellä on monihaaraisia ja osin vaikeasti ennakoitavia vaikutuksia yleisten kirjastojen toimintaan. Digitaaliset palvelut ja sovellukset monimuotoistuvat. Sähköisten aineistojen saatavuus, tietojen yhdisteltävyys sekä palveluiden ja järjestelmien yhteentoimivuus käyvät entistä tärkeämmiksi. Digitaaliset ympäristöt mahdollistavat uusia toimintamalleja ja yhteisöllisyyden muotoja, joilla on vaikutuksia kirjastojen käyttöön.

Digitalisoitumisen rinnalla tulevaisuuden kirjastossa korostuu erilaisten tilojen tarve. Kirjastot ovat yhteisöllisiä kohtaamisen, oppimisen ja työskentelyn paikkoja. Kirjastoilla on tärkeä rooli alueiden elinvoimaisuuden, toimeliaisuuden ja sosiaalisen koheesion edistäjinä.

Valtion vuoden 2015 talousarvioon tullaan varamaan määrärahat yleisten kirjastojen voimassa olevan perustamishankkeiden rahoitussuunnitelman 2014–2017 toteuttamiseksi myös vuosien 2015–2017 osalta. Täten turvataan rahoitussuunnitelmassa olevien kuntien tasavertaisen kohtelu. Pidän tätä erittäin tärkeänä onnistumisenamme tiukoissa budjettiriihi kamppailuissa.

 

Meillä on haaste myös lainauskorvausten osalta.

Pidän tärkeänä, että lainakorvausasiaan löydetään yhdessä kestävä ratkaisu. Kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanasto on tehnyt erinomaista työtä pitäessään lainauskorvausasiaa voimakkaasti esillä. NYT on aika siirtyä sanoista tekoihin. Päätöksenteko edellyttää poliittisilta päättäjiltä yhteistä sopimista ja sitoutumista. Olemme Sanaston kanssa sopineet, että kutsumme koolle yhden asian liikkeen, työryhmän, johon ministeriön ja asiantuntijajäsenten lisäksi kaikki puolueet voisivat nimetä edustajansa. Työryhmän tehtävänä on löytää ratkaisu, jolla Suomen lainauskorvaukset nostetaan pikaisesti seuraavan hallituskauden aikana eduskunnan tahdon mukaisesti muiden Pohjoismaiden tasolle.

 

Arvoisa kirjastoväki,

Sivistykselliset oikeudet eli kulttuurin saatavuus on yhä ajankohtainen sivistys- ja kulttuuripoliittinen tavoite, jota emme voi pitää vieläkään itsestäänselvyytenä.

 

Joskus tähän sivistyksellisten oikeuksien toteuttamiseen on tarvittu kovaakin kättä. 1920-luvulta alkaen valtion kirjastotarkastajat ovat paimentaneet kirjastoja valtionavustuksen ehtojen täyttämiseksi. Paimentamisen ajat ovat onneksi jo takanapäin. Kunnilla on kirjastopalvelujen järjestämisvastuu ja kunnissa tiedetään parhaiten paikalliset palvelutarpeet sekä olosuhteet. Vuoden 1961 kirjastolaki, jossa kirjastojen rahoitus turvattiin valtionosuuksilla, mahdollisti myös pienten kuntien kirjastojen kehittymisen asukkaiden tärkeäksi ja arvostetuksi palveluksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö onkin linjannut, että kirjastopalvelut ovat asukkaiden perus- ja lähipalvelua.

 

Jo ensimmäisessä kirjastolaissa vuodelta 1928 linjattiin kirjastojen käytön maksuttomuus keskeiseksi periaatteeksi. Silloin ja aina myöhemminkin kirjastolainsäädännössä ja kirjastoja koskevissa politiikkalinjauksissa on korostunut mahdollisuus kehittää itseään varallisuudesta riippumatta. Voimassa olevassa vuoden 1998 kirjastolaissa todetaankin, että ”Kirjastojen omien kokoelmien käyttö kirjastossa ja niiden lainaus on maksutonta.”

 

Kirjastolain uudistamisen keskeisenä tavoitteena on vahvistaa kirjastojen asemaa yhteiskunnassa sekä turvata maksuttomien ja laadukkaiden kirjastopalvelujen saatavuus kaikkialla maassa. Nykyisen kirjastolain valmistelu ja esityöt ajoittuvat jo noin 20 vuoden taakse. Lain kokonaistarkastelulle on syntynyt jo ajallinenkin tarve.

Uuden lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2017 alusta.

 

Hyvät kuulijat,

Pohjoismaisissa demokratioissa on puhuttu erityisestä demokratiaälystä, kansalaisten sisäistämästä ajatuksesta, jonka mukaan kaikilla tulee olla lähtökohtaisesti yhdenvertaiset mahdollisuudet koulutukseen ja itsensä kehittämiseen. Nyt yhteiskunnassa on merkkejä tämän demokratiaälyn rapautumisesta ja eriarvoistumisen ja eriarvoistuvien mahdollisuuksien yhä laajemmasta hyväksynnästä.

Suomalainen yleinen kirjasto kiinnittyy vahvasti demokratiakeskusteluun. Kaikille avoimena, maksuttomana palveluna kirjasto edistää monipuolisine kokoelmineen kansalaisten sivistyksellisten perusoikeuksien toteutumista. Kirjaston ideaa kannatteleva yhdenvertaisuusajattelu – kaikkien tasa-arvo kaikkien kanssa – on kirjaston sielu.

Kirjasto on kaikkien eikä se kysele kenenkään tarkoitusperiä. Kirjastot ovat aidon osallisuuden paikkoja, joissa myös alisteisiksi helposti mieltämämme ryhmät kuten asunnottomat, työttömät ja monet maahanmuuttajaryhmät kokevat itsensä täysivaltaisiksi toimijoiksi.

 

Ruotsin uuden, vuoden 2014 alussa voimaan tulleen kirjastolain tarkoituspykälään on kaikkien julkisten kirjastojen pääasialliseksi tehtäväksi nostettu demokraattisen yhteiskuntakehityksen tukeminen.

 

Norjan uudistetun kirjastolain tarkoituspykälään päädyttiin puolestaan lisäämään kirjastoille uusia tehtäviä. Lain mukaan kirjastojen tulee toimia riippumattomina kohtaamispaikkoina ja yhteiskunnallisen vuoropuhelun areenoina. Niiden tulee myös aktiivisesti välittää tietoa ja aineistoja, sekä tehdä toimintaansa ja kokoelmiaan tunnetuiksi.

 

Perustuslakiimme on kirjattu julkisen vallan tehtäväksi edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Miten julkinen valta, tässä tapauksessa kirjastot, voivat edistää kansalaisten yhteiskunnallista osallistumista ja osallisuutta? Kirjastot kiinnittyvät olennaisesti niihin valtioneuvoston viime keväänä julkaiseman demokratiapoliittisen selonteon linjauksiin, jotka korostavat yhteiskunnallisen keskustelun ja vuoropuhelun tärkeyttä, hallinnon avoimempia tietovarantoja, kansalaisyhteiskunnan parempia toimintaedellytyksiä sekä vapaaehtoistyön edellytysten kehittämistä osallisuuden vahvistamiseksi.

Kun kirjastolain uudistamistyötä nyt opetus- ja kulttuuriministeriössä käynnistetään, on kirjaston demokratia-arvojen tunnistaminen aivan keskeistä. Uuden kirjastolain tulee muuttuvassakin kontekstissa edistää suomalaisen yhteiskunnan demokratiakehitystä.

Kirjastolain uudistaminen on prosessi, jossa hyvään lopputulokseen pääseminen edellyttää moniäänisen ja demokratian hengessä erimielisenkin joukon vahvaa osallistumista ja osallistamista. Ensimmäinen mahdollisuus lainvalmisteluun osallistumiseen tarjoutuu jo tänään iltapäivällä, jolloin kirjastopäivien ohjelmaan on varattu aikaa yhteiseen työryhmätyöskentelyyn.

 

Hyvät kuulijat,

Suomalaisen yhteiskunnan osaamisperustassa on monia vahvuuksia, mutta

tulevaisuuden kannalta välttämättömien luku- ja laskutaitojen taso on kaikkien oppimistulosarviointien perusteella Suomessa laskussa. Suomen vahvuutena toiminut tasa-arvo näyttää heikentyneen ja sosiaalinen tausta vaikuttaa yhä voimakkaammin oppimistuloksiin. Tiedot ilmenevät tuoreesta Kansallisen osaamisperustan vahvistaminen -hankkeen loppuraportista.

 

Vaikka suomalaisnuorten lukutaito on kansainvälisesti verrattuna edelleen korkeatasoista, se on kuitenkin tuoreimpien PISA- tulosten valossa selvästi laskenut. Samalla myös niiden nuorten määrä, joiden lukutaito ei riitä tietoyhteiskunnan vaatimuksiin, on meillä kasvanut.

 

Koulutuksen tutkimuslaitoksen tekemä tuore selvitys nostaa puolestaan esille erittäin suuret erot lukutaidossa maahanmuuttajataustaisten nuorten ja muiden nuorten välillä. Maahanmuuttajataustaisia nuoria on huomattavan paljon heikoimmilla suoritustasoilla ja vain pieni määrä heistä yltää korkeatasoisiin suorituksiin lukutaidossa. Yhdenvertaisuuden ja osallisuuden näkökulmasta tämä on huolestuttavaa.

 

Valmisteilla oleva perusopetuksen valtakunnallinen opetussuunnitelma korostaa monipuolisten luku- ja kirjoitustaitojen – monilukutaitojen – merkitystä opetusta läpileikkaavana laajana osaamiskokonaisuutena. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman valtakunnallisen Lukuinto-ohjelman kokeilujen pohjalta voidaan todeta, että opettajien ja kirjastoammattilaisten yhteistyölle rakentuvat toimintamallit ovat ensiarvoisen tärkeitä lasten ja nuorten monipuolisten luku- ja kirjoitustaitojen kehittämisessä.

 

Sähköisten tietovarantojen maailmassa kirjastolla on tulevaisuudessa yhä keskeisempi rooli kaikkien oppiaineiden itsenäisen tiedonhankinnan ja tiedonhallinnan ohjaajana ja tukijana.

 

Kulttuuriministerinä haluankin painottaa yleisen kirjaston aktiivista roolia koulun yhteistyökumppanina, kun opetussuunnitelmia paikallisesti laaditaan ja toteutetaan.

Hyvät kuulijat,

Väinö Linna sanoi 35 vuotta sitten puhuessaan Työväen Sivistysliiton 60-vuotisjuhlassa Tampereella, että vain sivistyksellinen tasa-arvo voi luoda yhteiskuntaan todellisen tasa-arvon.

 

Tämän sivistyksellisen tasa-arvon edistäminen on uudistettavan kirjastolain keskiössä.

Näillä sanoilla haluan toivottaa teille kaikille antoisia ja tulevaisuutta visioivia kirjastopäiviä.

Ei kommentteja.

Vastaa