Ovatko poliitikot kultalusikka suussa syntyneitä valehtelijoita? – Viitanen ja Feldt-Ranta romuttavat stereotypiat poliitikoista

Vaalien alla järjestettävät keskustelutilaisuudet usein keskittyvät tiiviisti kunnan päätöksentekoon. Paneeleissa poliitikkoja tentataan sotesta, paikallisista puheenaiheista ja valtakunnallisestikin puhuttavista asioista. Tampereen Koskikeskuksessa tiistaina järjestetyssä keskustelussa otettiin hieman toisenlainen kulma.

– Nyt ei puhuta vaaleista, vaan siitä, millaisia ihmisiä meidän päättäjämme ovat. Ajattelin, että voisimme raaputtaa vähän pintaa syvemmältä, alusti tilaisuuden juontanut SDP:n entinen kansanedustaja, Sitran vanhempi neuvonantaja Jouni Backman.

Backmanin johdolla SDP:n kansanedustajat Pia Viitanen ja Maarit Feldt-Ranta pääsivät murskaamaan poliitikkoihin liittyviä sterotypioita omien kokemustensa kautta.

Kultalusikka suussa syntyneet?

Backman muistelee kertoneensa vaalikentillä, että hän nukkui ensimmäistä kertaa omassa sängyssä 17-vuotiaana. Sitä ennen hän jakoi sängyn veljensä kanssa, koska tilaa kotona oli vähänlaisesti. Tämän hän kertoi siksi, että moni mieltää poliitikot kultalusikka suussa syntyneiksi, vaikka Suomessa politiikkaan voi nousta – toisin kuin monissa muissa maissa – monenlaisista lähtökohdista.

Maarit Feldt-Ranta kertoo kasvaneensa onnellisessa, mutta vaatimattomassa ja vähävaraisessa perheessä. Isä oli sokea, eikä 1960-luvulla apua ja tukea juuri saanut. Hän kertoo oppineensa sitkeyttä. Kotoa kumpuaa myös ajatus siitä, että rakkaus ja toisista ihmisistä välittäminen kannattelee.

Pia Viitanen taas on ylpeästi lähiön kasvatti. Se on iskostunut hänen identiteettiinsä niin, että kun media viime vaalikaudella kysyi, kukas tämä uusi asuntoministeri oikein on, tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä.

– Olen Pia Viitanen Hervannasta ja lähiöt ovat lähellä sydäntäni, hän muistelee.

Haluan käydä kotipaikkakunnallani kaupassa ostamassa maitoa ja puhua siellä muiden kanssa.

Poliitikkoja kuvataan usein myös tavallisesta arjesta vieraantuneiksi. Maarit Feldt-Ranta myöntää, että 15 vuotta valtakunnanpolitiikassa on opettanut, että ”siitä omasta arkisesta Maaritista” kiinni pitäminen ei ole itsestäänselvyys. Feldt-Rannan mielestä on tärkeää, että yhteyttä arkeen vaalitaan.

– Haluan käydä kotipaikkakunnallani kaupassa ostamassa maitoa ja puhua siellä muiden kanssa. Tämä voi kuulostaa vähän hölmöltä ja hassulta, mutta päättäjän arki muodostuu helposti sellaiseksi, että kontakti tavalliseen arkeen katkeaa, jollei sitä tietoisesti ylläpidä, Feldt-Ranta kuvailee.

Kyyniset ja kyllästyneet?

Viitasen ja Feldt-Rannan vastauksissa vilisee kaikenlaista pehmeää – rakkautta, toisista välittämistä ja ihmisluonnon pohjimmaista hyvyyttä. Politiikassa kuitenkin ollaan usein synkkien ja kovien asioiden äärellä – talous takkuaa, sote vie suohon ja työttömyys piinaa. Eikö vähemmästäkin kovetu ja ihanteet katoa?

– Kyllä ne ihanteet ovat säilyneet ja itse asiassa vuosien varrella vahvistuneet. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan liikuttuvani ihmisten elämäntarinoista – iloista ja suruista. Siitä olen kiitollinen, etten ole kyynistynyt, vaikka politiikassa on paljon sellaista, mikä helposti kyynistää ihmistä, Feldt-Ranta kertoo.

Myös Viitanen on saanut pidettyä kiinni ihanteistaan, uskosta oikeudenmukaisuuteen.

– Kun saa jotain aikaiseksi ja maailma siirtyy ehkä pienen askeleen parempaan suuntaan, se antaa kovasti voimaa, Viitanen kuvailee.

Epärehelliset roistot?

– Mielestäni poliitikot ovat rehellisiä ja uskon, että politiikkaan lähdetään ihan vilpittömästä halusta parantaa asioita, Viitanen vastaa Backmanin kysymykseen poliitikkojen rehellisyydestä.

Feldt-Ranta on samaa mieltä. Hän muistaa järkyttyneensä, kuinka hän muuttui päättäjäksi tullessaan yhdessä yössä ”reippaasta, ahkerasta ja tunnollisesta kolmen lapsen äidistä itsekkääksi paskiaiseksi, oman edun tavoittelijaksi ja roistoksi”.

– Jos kaikki päättäjät arvioidaan tällä tavalla, eivät kaikki kiinnostuneet välttämättä jaksa tai viitsi hakeutua politiikkaan. Huomaan, että moni kollega, joka saa paljon negatiivista palautetta, meinaa välillä musertua palautteen alle, hän sanoo.

Viitanen uumoilee, että mielikuva epärehellisyydestä voi kummuta paikoin siitä, ettei kaikkiin kysymyksiin voi antaa yksiselitteistä vastausta – etenkään jos vielä itsekin punnitsee ja pohtii kantaansa johonkin asiaan.

 Joskus Ben Zyskowicz meni tunnustamaan, että minä olen hänen lempiväittelijänsä.

Vanha klisee siitä, että politiikassa asiat tappelevat, eivät ihmiset, pitää keskustelijoiden mielestä kutinsa. Kavereita ollaan yli puoluerajojen, vaikka joskus eduskunnassa ”kinataan oikein kunnolla”. Kolmikko Viitanen, Feldt-Ranta ja Backman lähtevät paljastusten tielle:

Ben Zyskowicz (kok.) on yksi lempivastustajani, mutta se ei tarkoita, ettemme voisi istunnon jälkeen siellä kahvilassa olla kavereita. Joskus Zyskowicz meni muuten tunnustamaan, että minä olen hänen lempiväittelijänsä. Ihmiset voivat tulla toimeen keskenään, vaikka poliittisesti olemme toden totta asioista eri mieltä, Viitanen kertoo.

– Olen hyvä kaveri Kääriäisen Sepon (kesk.) kanssa. Kun sanoin tänään Sepolle, että lähden Tampereelle yhteen Pian tilaisuuteen, Seppo heitti, että: ”Älä sitten hirveästi hauku kepua siellä.”, Feldt-Ranta virnistää.

– Ystävyydestä kertoo, keitä kutsuu juhliinsa. Olli-Pekka Heinonen (kok.) on ystäväni ja hän on ollut minun juhlissani ja minä olin hänen häissään. Vitsailin, että olen täällä se kiintiödemari, Backman muistelee.

Demokraatti 23.3.2017

Linkki uutiseen: https://demokraatti.fi/kultalusikka-suussa-syntyneita-valehtelijoita-viitanen-ja-feldt-ranta-romuttavat-stereotypiat-poliitikoista/

 

Ei kommentteja.

Vastaa