Palveluita ilman pakkopullaa

Tulevan kevään yksi iso puheenaihe on kuntauudistus. Uudistuksen kuvaksi ovat julkisuudessa pelkistyneet kuntarajat, kuntien lukumäärä ja eräänlaiset ”karttaharjoitukset” kuntarakenteesta. Tästä ei ole kyse – kyse on palveluiden turvaamisesta.

Tehtäköön heti alkuun selväksi, että mistään ylhäältä valtion päästä käsin piirretyistä kuntakartoista tai kuntien pakkoliitoksista uudistuksessa ei ole kyse. Oma puolueeni SDP on korostanut, ettei missään nimessä hyväksy kuntien pakkoliitoksia. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että pakolla ei vain synny mitään hyvää tai kestävää.

Tämä on vähän sama asia, kun muutama vuosi sitten edellinen hallitus ilmoitti silloisen pääministeri Matti Vanhasen suulla, että eläkeikää tullaan nostamaan pakolla. Ihan kun joku sillä jaksaisi pitempään olla työelämässä, että hänelle käskynä ilmoitetaan, että ”Sinun on vain jaksettava pidempään – vaikka hampaat irvessä”.

***

Kuntauudistuksen ajatus on, että etsitään mallit, millä voidaan turvata julkiset palvelut tulevaisuudessakin. Kyse on siitä, että ihmiset pääsisivät jonoitta terveyskeskuslääkärille, että vanhustenpalvelut toimisivat tai että kaikki lapset saisivat koulussa hyvän opetuksen asuinpaikasta tai vanhempien rahapussin paksuudesta riippumatta. Jo nyt näissä asioissa on parantamisen varaa, ja paineita on, että ellei mitään tehdä, tulevaisuudessa tilanne heikkenee. Palveluja on parannettava, eikä niiden saa antaa rapistua.

Pallo on alueilla. Kuntalähtöisesti on katsottava, millaiset ratkaisumallit ovat parhaimpia ja lähdettävä toteuttamaan niitä kuntauudistuksen hengessä niin, että syntyy vahvoja peruskuntia, ei niinkään monimutkaisia hallintorakenteita, jotka itsessään syövät jo paljon voimavaroja.

Olennaista tässä uudistustyössä on tietenkin myös se, että palvelujen tekijät eli kuntien henkilöstö on mukana tässä työssä. Tärkeää on myös, että henkilöstön jaksamisesta muutostilanteissa pidetään huolta.

Paljon puhutaan, että toiminnan ja työn tulee olla tuottavaa. Ihan oikein. Mutta tässä täytyy nähdä, että tuottavuus kulkee käsi kädessä työhyvinvoinnin kanssa. Lyön vetoa, että ihminen, joka on motivoitunut työssään, on myös tuottavampi.

***

Kuntauudistusta ei missään nimessä saa käyttää ikään kuin keppihevosena palvelujen ulkoistamiseen. Päinvastoin, kuntauudistus on nähtävä mahdollisuudeksi vahvistaa julkisia palveluja.

Liian usein on nähty, että epäonnistuneen kilpailuttamisen seuraus on ollut sekä palvelun heikentyminen, että lopulta myös – irvokasta kyllä – sen korkeampi hinta. Eli ollaan ostettu huonompaa kalliimmalla. Ja tässähän ei ole mitään järkeä niin inhimillisesti katsottuna kuin taloudellisestikaan.

On laitettava malttia kilpailuttamiseen ja lisättävä kilpailuttamisosaamista kunnissa. Siksi on tärkeää, että hallitusohjelmaan on kirjattu myös hankintalain uudistaminen. Ja nimenomaan siinä hengessä, että se paremmin ottaa huomioon sosiaaliset tekijät, nythän kilpailupoliittiset painotukset ovat käytännössä aivan liian paljon niskan päällä.

(julkaistu JHL 249:n jäsenlehdessä 1.3.2012)

Ei kommentteja.

Vastaa