Pätkätyöelämään ei pidä alistua

Jokin aika sitten Kunnallisen työmarkkinalaitoksen johtajaksi siirtyvä Markku Jalonen totesi, että pätkätyöt kunnissa olisivat tulleet jäädäkseen; että ne olisivat vääjäämätön osa julkista työelämää, kerta kaikkiaan luonnollisia.

Tätä ennen Jalonen toimi toisella puolella: kuntien työntekijöitä edustavan Jytyn puheenjohtajana. Silloin hän vielä vaati perusteettomien määräaikaisuuksien karsimista. Tässäpä klassinen esimerkki laulun vaihtumisesta leivän vaihtumisen myötä.

Mutta lauloipa kuntatyönantajat mitä hyvänsä, on todettava, että pätkätöiden ”luonnollisuuteen” ei tule alistua. Näin ei voi olla – ei saa olla.

Jalonen perusteli pätkätöiden kuulumista kuntiin sillä, että ala on naisvaltainen ja sijaistarve siksi suuri. Vai niin, eli siksikö, että naiset silloin tällöin tuppaavat saamaan vauvoja, tulisi hyväksyä annettuna, että ”luonnollisestihan” naisvaltaisille aloille sitten ne pätkätyötkin kuuluvat?

Ja todettakoon lisäksi, että kuntasektorin työntekijöistä 25 prosenttia on määräaikaisessa palvelussuhteessa, eikä varmasti näin huimaa määräaikaisuuksien määrää voi perustella sijaistarpeella.

SIJAISPOOLIT KÄYTTÖÖN

Sen sijaan, että nostetaan kädet ylös pätkätöiden edessä, voitaisiin miettiä keinoja ja uusia luovia toimintamalleja, joilla turhista pätkätöistä
päästäisiin eroon. Yksi tällainen on itse asiassa jo vanha, mutta yhä liian vähän käytetty keino: sijaispooli.

Sijaispooli tarkoittaa sitä, että esim. kunnalla tai kuntayhtymällä on palkkalistoillaan määrätty määrä vaikkapa terveydenhoitajia tai opettajia, jotka käytännössä toimivat sijaisina: tekevät työtä aina siinä toimipisteessä, missä sijaista kulloinkin tarvitaan. Olennaista on, että nämä ihmiset on palkattu vakituiseen työsuhteeseen, vaikka sijaisuuksia tekevätkin. Työntekijä saa vakituisen työn tuoman turvallisuuden ja samalla helpottuu sijaispula, mikä on tänä päivänä jo iso ongelmamme.

Sijaispoolikin vaatisi työntekijältä melko paljon joustavuutta ja oppimiskykyä. Mutta onhan moni työntekijä jo tällä hetkelläkin eräänlaisessa ”sijaispoolissa” – mutta ilman sitä toistaiseksi voimassa olevaa työsopimusta ja vakituista palkkaa.

Sijaispoolista olisi sekin hyöty, että nämä työntekijät pääsisivät vakituisen työntekijän asemaan mm. työterveydenhuollossa ja perhevapaissa. Nämä työsuhde-edut täytyy tietenkin hoitaa kuntoon myös niiden työntekijöiden osalta, jotka tulevaisuudessakin tulevat työskentelemään määräaikaisissa työsuhteissa.

Sijaispooleja on kokeiltu eri puolilla maata, ja kokemukset ovat olleet myönteisiä niin työntekijöiden kuin työnantajienkin näkökulmasta katsottuna. Jos sijaispoolin kattava alue tehdään sopivan kokoiseksi, ei julkisen sektorin tarvitse maksaa vain istumisesta ja päivystämisestä, vaan töitä sijaisilla varmasti riittää koko ajan. Parhaillaan valtakunnassa halutaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksella päästä isompiin kokonaisuuksiin, joilla palveluja tuotetaan. Näin ollen sijaispooleille voisi löytyä luonnollisesti tätäkin kautta sopivan kokoisia toiminta-alueita.

KONKREETTISET KEINOT ESIIN

Kaiken kaikkiaan vuosikausia kestävä epävarmuus omasta toimeentulosta ja tulevaisuudesta on asia, mitä ammattiyhdistysliike ja työväenliike eivät voi hyväksyä. Pätkätyöt ovat Suomessa erityisesti naisvaltaisten alojen vakava ongelma. Esimerkiksi terveydenhuoltoalalla tehdään mitä arvokkainta hoito- ja hoivatyötä vaikkapa vanhusten parissa pienellä palkalla ja epävarmalla työsuhteella. Eivätkö nämä urheat ja usein aika pyyteettömät naiset ja miehetkin ansaitse arvostusta ja vakituisen työn tuottaman varmuuden elämäänsä?

Pätkäelämä on epävarmaa ja vaikeuttaa pitkäjänteistä suunnittelua. Asuntolainaa hakiessa pankinjohtajalle on ikävää selittää, että ”onhan minun määräaikaista sopimustani aiemminkin aina jatkettu”.

Selvityshenkilö Kirsti Palanko-Laaka totesi viime vuoden lopulla työministerille jättämässään selvityksessä, että määräaikaisia työsuhteita käytetään yhä väärin ja aiheetta. Töistä jotka eivät esimerkiksi oikeasti ole projekteja, tehdään ”projekteja” ja niin edelleen.

Mikä sitten ratkaisuksi? Miksi tarpeettomia pätkätöitä yhä on, vaikka ketjutuskieltoa ynnä muuta on yritetty ottaa käyttöön niiden poistamiseksi? Palanko-Laaka totesi loppuraportissaan, että osittain ongelma on työsopimuslainsäädännössä.

Työsopimuslaissa pitäisi suorasanaisesti kieltää määräaikaisten työsuhteiden väärinkäyttö. Ja kenties voisi olla aiheellista ottaa lakiin selkeä luettelo niistä töistä ja tilanteista, joissa määräaikaisia sopimuksia saa käyttää. Näitä esittää Palanko-Laaka – kannatan lämpimästi.

Yksi ongelma on valvonnan puute. Ammattiyhdistysliikkeellä ja työtuomioistuimilla ei ole tarpeeksi järeitä keinoja puuttua vääriin määräaikaisuuksiin. Oikeuden saaminen työelämässä ei saa olla kiinni siitä, että joutuu itse sitä hakemaan. Ammattiliitoilla tulee olla oikeus tarkistaa määräaikaisia sopimuksia sillä silmällä, onko niissä väärinkäytöksiä.

Kaiken kaikkiaan selvityshenkilön raportissa on paljon hyviä ehdotuksia turhien pätkätöiden karsimiseksi. Siinä esitetään mm. työsopimuslain selkeyttämistä, yt-toiminnan parantamista, henkilöstön edustajien ja työtuomioistuimen tiedonsaannin parantamista, työterveyshuollon järjestämistä ja tutkimustyötä sekä vuokratyön ehtojen ottamista kolmikantakäsittelyyn.

Työministeri Tarja Filatov asetti Kesäkuun lopussa kolmikantaisen työryhmän pohtimaan Palanko-Laakan ehdotuksia ja työn on määrä valmistua vuoden lopussa. Niinpä väistämättä pätkätöiden vähentämisessä ja pätkätyöntekijöiden aseman parantamisessa jää urakkaa myös ensi vaalikaudelle.

Ja siksipä ei ole yhdentekevää, ketkä silloin hallituksessa istuvat. Itse uskon vahvasti, että nimenomaan reilun työelämän näkökulmasta siellä tulee olla työväenliike edustettuna – enkä tällä tarkoita työväenpresidenttejä enkä ”työväenpuolueeksi” tai muuksi sellaiseksi vaalien alla julistautuvia oikeistoideologeja – niitäkin tullaan näkemään.

Ainahan voi puhua silmät kirkkaina pätkätyöläisten puolesta. Mutta se ei vielä tarkoita, että kun ratkaisuja oikeasti tehdään, asiaa enää katsottaisikaan sen pätkätyöläisen näkökulmasta. Niinpä todella toivon, että keskustelua käytäisiin asioiden kautta niin, että eri puolueet ilmoittaisivat hyvin konkreettisesti, millaisiin KÄYTÄNNÖN toimiin ne ovat valmiita turhien pätkätöiden karsimiseksi.

(julkaistu kolumnina SAK Pirkanmaan jäsenlehdessä syyskuussa 2006)

Ei kommentteja.

Vastaa