Pökköä pesään

Viime aikoina irtisanomisuutiset ovat synkentäneet mieliä. Mekin Pirkanmaalla saimme järkyttäviä uutisia Perlokselta Ylöjärveltä. Kuusi sataa ihmistä on menettämässä työpaikkansa.

Tämä nykyajan meno irtisanomisineen on sietämätöntä. Usein ollaan kiinnostuneita vain lyhytnäköisestä voiton tuottamisesta ja siitä vaan sitten väki veks, kun siltä tuntuu. Ja tuotanto ulkomaille. Ja niin edelleen.

On ihan hyvä, että tätä tämän päivän hurlumhei-menoa alkaa jo arvostella sellaisetkin tahot, joilta sitä ei heti ensimmäiseksi odottaisi. Esimerkiksi Raimo Ilaskivi kirjoitti jokin aika sitten pitkän artikkelin, jossa hän toi esiin huolen väen jakautumisesta kahden kerroksen väkeen. Toisaalla on tavallinen tossuntallaaja, toisaalla taas optiolla ja yritysmyynneillä rikastunut kerma. Menoon miltei tuntuu kuuluvan, että mitä enemmän johto onnistuu saneeraamaan väkeä pihalle, sen muhkeammat bonukset se saa.

Myös valtiovarainministeri Antti Kalliomäki käytti tiukan puheenvuoron asiasta. Hän tuomitsi ”kultapossukerholaisten” meiningin, jossa Suomessa kerätään voittoja, investoidaan ulkomaille ja aletaan passittaa väkeä kilometritehtaalle.

Pitkällä tähtäimellä tästä ei hyödy kukaan. Olisi korkea aika saada yhteisiä pelisääntöjä maailmalle, joilla estetään haitallinen verokilpailu sekä työehtojen ja ympäristönormien polkumyynti. Tässä riittää haastetta niin Suomen kuin maailmankin poliitikoille. Ilaskivi kuuluttaa, että maailman mahtavien on istuttava pöytään kirjoittamaan yhteiset hyvinvointiyhteiskuntaa koskevat säännöt. Tehtävä ei ole helppo. Ilaskivikin toteaa, että ”toisella puolella pöytää istuisivat poliittiset päättäjät, toisella kahlitsemattoman, kasvottoman markkinatalouden edustajat. Rahan mahti vastaan poliittista”.

Selvää on kuitenkin, että jotakin on tehtävä. Ja siinä toivon Suomen olevan aktiivinen. Hallitus on aiemmin tehnyt globalisaatioselonteon, jonka näkökulma on lähinnä se, miten Suomi sopeutuu kehitykseen. Kyllähän sopeutumistakin mietittävä on, mutta se ei toki voi olla ykkösjuttumme. On lähdettävä siitä, miten me osaltamme vaikutamme kehitykseen ja olemme mukana tekemässä maailmasta sen näköistä, mikä meistä olisi hyvä.

Nyt hiljan valmistui toinen ulkoministeriön selvitys eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle. Tämä keskittyy nimenomaan globalisaation hallintaan. Selvityksessä todetaan, että Suomi haluaa vaikuttaa erityisesti Euroopan unionin ja YK:n vahvistamiseen sekä samalla etsiä globalisaation hallinnan uusia keinoja. Hyvä. Tässä ei sovi olla liian ”pliisu”, mitä nämä paperit usein tuppaavat olemaan. Pökköä pesään hallitus, sitä odotetaan!

***

Näitä viime aikojen irtisanomisia emme valitettavasti voi eduskunnan käskyillä estää. Sen sijaan meidän on etsittävä keinoja, joilla irtisanottuja ihmisiä ja irtisanomisista kärsineitä alueita tuetaan. Ja tietenkin pitää yrittää löytää keinoja, joiden avulla syntyy uusia työpaikkoja.

Yksi tärkeä asia on muutosturvan parantaminen, eli irtisanottavan ihmisen aseman parantaminen. Eduskunnassa on parhaillaan käsiteltävänä tätä koskeva laki. Siinä edistetään työttömäksi jäävän ihmisen mahdollisuutta hakea koulutusta ja uutta työtä sekä luodaan oikeus yksilölliseen työllistymisohjelmaan ja korotettuun työttömyysturvaan.

Kaiken kaikkiaan tärkeää on parantaa työllisyyttä. Ahdistavista irtisanomisbuumeista huolimatta jotakin hyvääkin on tapahtunut:
työttömyyskäyrät näyttävät, että työllisiä on nyt 50 000 enemmän kuin vuosi takaperin. Toki tiedämme, ettei tämä vielä läheskään riitä.

Yksi iloinen asia on, että juuri vappuna tuli voimaan eläkeratkaisu, jonka avulla vihdoin joukko pitkään työttömänä olleita pääsee eläkkeelle. Kertaluonteisen eläkeratkaisun arvioidaan koskevan noin 4000 ihmistä.

Ja tälle olisi hyvä saada myös jatkoa, sillä on paljon ihmisiä, jotka nyt eivät juuri ja juuri mahdu lain asettamiin rajoihin, mutta eläkkeelle pääsyn ansaitsisivat, koska ovat tosiasiassa työkyvyttömiä.

(julkaistu kolumnina Hervannan Sanomissa 25.5.2005)

Ei kommentteja.

Vastaa