Puhe nuorisojärjestöjen yhteisseminaarissa 7.11.

Hyvät nuorisojärjestöjen ja nuorten palvelujärjestöjen edustajat!

On ilo päästä puhumaan teille tänään. Te ja edustamanne järjestöt ovat yhdessä kuntien nuorisotoimien kanssa suomalaisen nuorisotyön selkäranka.

Arvostan todella paljon kansalaisjärjestötoimintaa. Olen monesti miettinyt, kuinka arvokasta, pyyteetöntä ja hienoa toimintaa kansalaisjärjestökentällämme on. Osaavia ihmisiä, näkemystä, ideoita, toimintaa ja välittämistä. Tätä kaikkea on arvostettava.

Mielestäni on todella tärkeää, että poliittisessa päätöksenteossa kuunnellaan kansalaisjärjestöjä ja ammennetaan niiden tiedoista ja taidoista eväitä myös poliittiseen päätöksentekoon. Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan, kun mietitään ratkaisuja vaikeisiinkin ongelmiin. Usein käytännön olosuhteet ja tarpeet tunnistava kansalaisjärjestökenttä tietää mitä pitäisi tehdä.  On siis viisasta kuunnella.

Kun tulin kulttuuriministeriksi päätin, että yksi toimintani lähtökohta on vuorovaikutus kansalaisjärjestöjen ja taiteen kentän kanssa. On tärkeää, että olemme kaikki vuorovaikutuksessa ja että kynnys on matala ottaa yhteyttä ministeriöön aina kun siltä tuntuu.

***
Järjestötoiminta tukee nuorten kasvua, antaa heille vaikuttamisen ja oppimisen paikkoja sekä kannustaa aktiiviseen kansalaisuuteen. Valtio ja kunnat ovat avustaneet järjestöjänne ja toimintaanne jo pitkään vapaan kansalaistoiminnan aatteessa ja nimissä. On tärkeää, että järjestöt itse määrittävät omat tehtävänsä ja tavoitteensa. Valtiovallan tehtävänä taas on tukea mahdollisimman monenlaista kansalaisjärjestöjen kenttää. Näin on oltava myös jatkossa.

Nuoret ja heidän tilanteensa ovat olleet poliittisen keskustelun keskiössä hyvässä ja – valitettavasti joskus pahassakin viime vuosien ajan. Syksyn pahoinpitelyt, nuorisotyöttömyys, lastensuojelun tila ja monet muut aiheet keskusteluineen ovat osoittaneet, että suomalaisia kiinnostaa ja koskettaa kansakuntamme nuoren sukupolven kuulumiset.

Politiikkona usein kiertäessäni tapaamassa ihmisiä, kuulen kaikenikäisiltä tärkeät terveiset: pitäkää huolta lapsista ja nuorista sekä ikäihmisistämme. Varmasti juuri näin kansamme haluaa. Tämä on myös arvokysymys.

***

Tuorein kouluterveyskysely toteaa, että valtaosalla nuoria menee hyvin, mutta sitten meillä on joukko nuoria, joilla menee yhä huonommin. On syytä tunnistaa onnistumisia, mutta myös asioita, joihin on edelleen puututtava.

Kouluterveyskyselyn mukaan 7 prosenttia eli noin 7000 kyselyyn vastanneista peruskoulun 8.-9. luokkalaisista kokee jatkuvaa kiusaamista. Ammattikoulun 1.-2. luokalla opiskelevista kiusatuksi joutuu noin 1400 nuorta ja lukion 1.-2. luokalla noin 500 nuorta. Tämä tarkoittaa yli 10 000 yläkoulun ja toisen asteen oppilasta, jotka tulevat kiusatuksi viikoittain.

Luku ei ole mairitteleva. Se on huolestuttava.

Kouluterveyskyselyyn liittyvässä THL:n raportin mukaan  ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajanuoret erottuivat selvästi muista tutkituista nuorten ryhmistä. Heidän vanhempansa olivat muita yleisemmin työttömänä. He olivat muita yleisemmin vailla yhtään läheistä ystävää. Lisäksi he joutuivat muita nuoria yleisemmin myös kiusatuiksi, fyysisesti uhatuiksi ja seksuaalisen väkivallan kohteeksi.

Johtopäätöksissä todetaan, että jatkuvan kiusaamisen uhriksi joutuminen nostaa merkittävästi mielenterveysongelmien ja syrjäytymisen riskiä. Kiusaaminen on ollut esillä jo pitkään. Tutkimus osoittaa, että ihan syystä. Työssä kiusaamisen lopettamiseksi ei saa yhtään hellittää!

***

Meillä  on myös joukko nuoria, vuosittain noin 5-6000 nuorta, jotka syystä tai toisesta tippuvat koulutusjärjestelmämme ulkopuolelle. Ilman jatko-opiskelupaikkaa, harjoittelua tai työtä oleville nuorille kasautuu monia ongelmia. Kuluneiden parin vuoden aikana on otettu käyttöön nuorten yhteiskuntatakuu, jonka perusteet ja tarkoitukset ovat edelleen erinomaisen tärkeitä.

Tämä on ollut merkittävä askel nuorten hyvinvoinnin ja työllistymisen tukemiseksi. Yhdessä aiemmin käyttöönotetun Sanssi-setelin kanssa nuorten työllisyys onkin saatu pidettyä edes jollain tavoin kontrollissa, varsinkin verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan.

Silti asia ei ole vielä lainkaan kunnossa. Emme saa hellittää, työtä täytyy jatkaa hihat käärittyinä. Nuorisotakuun ajatus on kehittyä jatkuvasti niin, että tavoittaisimme juuri ne, joita takuulla pitää tavoittaa. On tärkeää pitää kiinni nuorisotakuusta ja samalla kehittää toimintamallejamme nykyistä ennaltaehkäisevämpään suuntaan.

Esimerkiksi ilman asuntoa ei ole kovinkaan helposti mahdollista pitää elämäänsä sellaisessa järjestyksessä, että pystyisi ongelmitta kohtaamaan arjen haasteet. Olenkin esittänyt, että pohtisimme vakavasti, miten nuorten asumisen voisi liittää nykyistä tiiviimmin nuorisotakuun ajatukseen.

Arvoisa seminaariväki,

Olen saanut paljon palautetta, jossa eri toimijat kritisoivat nykyistä nuorten tukemiseen liittyvää  hankerahoituksen viidakkoa. Tässä viidakossa selviytyminen edellyttää lähestulkoon Tarzanin taitoja kun on selvittävä jatkuvasta lomakkeiden,  suunnitelmien, tilitysten ja raporttien tekemisestä. Tällä hetkellä meillä on tuhansia hankehakemuksia, satoja erilaisia toimijoita ja kymmeniä erilaisia rahoituslähteitä, joilla pyritään auttamaan näitä syrjäytymisvaarassa olevia nuoria.

Hyvä asia tietenkin on, että näitä riittää. Kysymys silti kuuluu, miten saamme nämä arvokkaat voimavarat paremmin käyttöön niin, ettei toimijoiden voima mene pykäläviidakossa suunnistamiseen. Miten käyttää hyväksi näitä voimavaroja niin, että ne hajanaisuuden sijaan olisivat selkeämmin hahmotettavissa oleva kokonaisuus jossa joka sentti maksimaalisella tavalla ohjautuu itse toimintaan?

Keskeistä olisi voida keskittyä siihen, että nuori saa tukea silloin, kun hän sitä tarvitsee. Mitä varhemmin, sen parempi. Nyt erilaiset hankkeet ja toimijat joutuvat kilpailemaan resursseista ja keksimään polkupyörää uudestaan. Kuten sanottu – monesti tämä hankerumba on poissa toimijoiden perustyöstä. Olisi tärkeää, että eri hallinnonalat tekisivät nykyistä enemmän yhteistyötä. Minulla on asuntoministerinä hyviä kokemuksia yhteistyön tiivistämisestä lähiöiden kehittämisen osalta.

Perustimme lähiöasiain neuvottelukunnan, johon kuuluvat viisi eri ministeriä ja tärkeitä sidosryhmiä esimerkiksi Kuntaliitto, jonka kautta keskeiset tahot kerätään yhteen varmistamaan, että hallinnonalat soutavat samaan suuntaan ja tietävät toistensa mahdollisuuksista ja toimista. Ja näkevät, kun tulee paikka kehittää yhteistyötä.

Myös nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi voisimme käydä lisääntyvää vuoropuhelua kaikkien oleellisten toimijoiden kesken mm. juuri tämän viidakon tekemiseksi selkeämmäksi. Olisi hyvä pohtia yhdessä keskeisten tahojen esim. työ- ja elinkenoministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön ja kaikkien muiden keskeisten tahojen kanssa miten saisimme nykyisin käytössä olevat resurssit yksinkertaisemmin, selkeämpinä kokonaisuuksina ja tehokkaammin käyttöön, nuorten hyväksi.

Hyvät ystävät,

Nuorisotyön vahvuuksia ovat aina olleet kyky toimia yhdessä nuorten kanssa ja nuorten ehdoilla, tehdä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa ja olla monessa mukana. Nuorisojärjestöt sekä kuntien ja seurakuntien nuorisotoiminta tarjoavat erittäin merkittävän panoksen yhteiskuntamme tukemiseksi ja nuortemme turvallisen aikuiseksi kasvamisen auttamiseksi.

Useissa tutkimuksissa, viimeksi eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilaamassa tutkimuksessa nuorten syrjäytymisen ehkäisyä koskien, on todettu, että parasta ennaltaehkäisyä ovat toimivat peruspalvelut. Nuorisopolitiikassa tämä tarkoittaa huomion kiinnittämistä kaikille nuorille suunnattuun, nuorten kasvua tukevaan ryhmämuotoiseen nuorisotyöhön, jota toteutetaan kuntien ja järjestöjen toimesta. Järjestöillä ja niiden toiminnalla on tässä aivan keskeinen rooli.

Ystävät,

Nuorten osallisuus on hyvin tärkeä asia, sen eteen pitää tehdä töitä. Osallisuus ja osallistumisen mahdollistaminen on tärkeä tavoite monessakin mielessä. Luottamus siihen, että voi vaikuttaa ja on merkityksellinen, tulee kuulluksi ja se, että voi toimia muiden  kanssa,  liittyvät tulevaisuuden uskoon-

Nuorisobarometri 2013:n teemana oli osallisuus ja vaikuttaminen.  Nuorten mielestä kaikkein tehokkaimpia vaikuttamisen tapoja ovat äänestäminen ja aktiivinen toimiminen nuorisovaltuustoissa tai järjestöissä. Nuorisotutkimusverkoston tilastotutkija Sami Myllyniemi luonnehti, että

– ”Nuorten politiikkakäsitystä voi pitää melko perinteisenä”, ja että

– ”Nuorilla on vahva luottamus poliittiseen järjestelmään, mikä on tullut esiin myös muutamassa aiemmassa kyselytutkimuksessa.”

Nuorisobarometrissä nuoret perustelivat osallistumattomuuttaan mm.:

– ettei ole kannustettu tai pyydetty mukaan.

– jopa joka viides kaikista nuorista pitää merkittävänä osallistumattomuuden perusteena sitä, ettei ole mitään sellaista asiaa, minkä puolesta haluaisi vaikuttaa.

– tärkein syy jättää äänestämättä viime kuntavaaleissa oli vaikeus löytää itselle sopiva ehdokas.

Suuri osa nuorista kokee, että vaikutusmahdollisuudet koulussa ja omassa kunnassa ovat vähäiset. Viittaakohan se siis haluun – jota on – osallistua ja vaikuttaa. Nuorisobarometrin tulokset haastavat nuorisotyötä ja järjestökenttää  tarjoamaan osallistumisen  ja osallisuuden paikkoja nuorille, kysymään nuoria mukaan.

Järjestöissä näitä paikkoja riittää. Osallisuus ja osallistuminen on haaste, joka ei onnistu ilman järjestöjen asiantuntemusta. Samalla kiinnitän myös huomioita siihen joukkoon nuoria, joka ei ole koulun, töiden tai teidän toimintanne piirissä. Miten saada näiden nuorten ääni kuuluviin?

Olisi hienoa, jos järjestöt voisivat olla yhä enemmän läsnä siellä, missä nuoretkin ovat eli kouluissa. Kynnys mennä ja toimia koulussa saisi olla erittäin alhainen. Monipuolinen  järjestö- ja harrastustoiminta pitäisi mahdollistaa koulussa ja erityisesti  klo 14-18 välisenä aikana. Tämän kautta nuoret ja järjestöt löytäisivät helposti toisensa.

Haastetta riittää myös nuorisovaltuustoille, oppilaskunnille ja koulun toimintakulttuurille. Nuorisovaltuustojen ja oppilaskuntien olisi syytä olla paikkoja, jossa voidaan oikeasti vaikuttaa, tehdä päätöksiä ja tulla kuulluksi. Koulun toimintakulttuurin pitäisi olla osallistavaa eli oppilaita olisi kuultava monessa koulun toimintaan liittyvissä asioissa.

Nuorisolaissa  puhutaan kuulemisvelvoitteesta. Nykyisin kirjaus on varsin avoin. Voisiko sitä vahvistaa esimerkiksi toteamalla, että nuorilla on oikeus tulla kuulluksi. Kuntalain uudistus tuo myös nuorten kuulemiseen uusia välineitä. Pidän tätä hyvin tärkeänä.

Arvoisa seminaariväki,

Järjestötoiminta on usein vapaaehtoistoimintaa ja vapaaehtoistoiminnalle on viime aikoina kasautunut uusia haasteita. Välillä kilpailulainsäädäntö voi estää perinteisen toimintamuodon jatkamisen, välillä verottaja tulkitsee uudella tavalla talkootyötä. Suomi on järjestöjen maa. Valtiovallan olisi huolehdittava, että järjestöillä on reilut toimintaedellytykset. Olisi aika nostaa kansalaistoiminta jalustalle. Kansalaistoiminnan edellytyksiä on lisättävä – ei hankaloitettava.

Olisikin laadittava kansalaisjärjestötoiminnan edistämisohjelma. Joukko toimia, joilla voimme parantaa kansalaisjärjestötyön edellytyksiä ja poistaa sen esteitä.  Tämä on niin tärkeä asia, että tulevassa hallitusohjelmassa tulisi päättää tällaisen ohjelman laatimisesta ja toteenpanosta.

Hyvät järjestöjen edustajat,

Yksi tärkeimmistä ajankohtaisista ja nuorisotyön tulevaisuutta määrittävistä asioista on nuorisolain uudistaminen. Kun pari viikkoa sitten puhuin Allianssin tilaisuudessa korostin muutamaa asiaa:

– nuorisotyölain uudistaminen tarjoaa mahdollisuuden puhua merkityksistä. Mihin tarvitsemme nuorisotyötä, mitä lainsäädännön kautta voidaan saada aikaan ?

– toiseksi kiinnitin huomiota siihen, että lain uudistamisessa kuullaan laajasti koko nuorisotyön ja nuorisotoimijoiden kenttää ja että me mahdollistaisimme yli sektoreiden menevän tarkastelun.

– kerroin myös, että lakia valmistelee työryhmä, mutta valmistelutyö ei jää sen sisälle. Työryhmä on eräänlainen toiminnallinen nyrkki, joka ammentaa esityksensä laajan, avoimen keskustelun kautta.

Käytössä on monia keinoja, mm.:

– avoimet verkkokyselyt (nyt julkistettu kolme kappaletta: yleinen kysely koko laista, nuoren ikämääritelmästä sekä seuraavasta nelivuotisesta nuorisopolitiikan kehittämisohjelmasta);

– vierailut erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa esittelemässä lakiuudistushanketta;

– AVIen kanssa järjestettävä aluekierros;

– nuorisojärjestöjen tapaamiset

Korostin myös, että olisi tärkeää miettiä erilaisia uudenlaisiakin keinoja, millä saisimme myös niiden nuorten näkemyksiä kuulluksi, jotka eivät toimi järjestöissä. Työryhmä on vasta aloittanut työnsä, joten vaikuttamaan ehtii vielä loistavasti.

Uudistaminen halutaan tehdä mahdollisimman avoimesti, läpinäkyvästi ja ihmisiä kuunnellen siten kuin Suomen avoimen hallinnon toimintasuunnitelma edellyttää. Aikaisemmin puhuin osallisuudesta. Haluan siis varmistaa, että nykyisen nuorisolain § 8, jonka mukaan ”nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa”, toteutuu.

***

Nuorisolain uudistamisen yhteydessä tulee mietittäväksi myös nuorisojärjestöjen avustamisen periaatteet. Nämähän nousivat jälleen viime viikolla keskusteluun myös julkisuudessa.

Tätä värikästäkin keskustelua, erityisesti poliittisten nuorisojärjestöjen avustuksista, käydään käytännössä joka vuosi. Se on hyvä, sillä asioista pitää keskustella ja nyt, kun lakia uudistetaan on erityisen hyvä aika tälle.

Minusta keskustelu osoittaa selkeästi, on tarve uudistaa myös tätä järjestelmää. On käytävä läpi ongelmakohdat ja mietittävä, millaisia uusia malleja on löydettävissä. Tätä pohdintaa on käytävä yhdessä. Haluan kiittää teitä, jotka olette jo nyt ottaneet kantaa ja tarjonneet vaihtoehtoisia malleja rahoituksen järjestämiseksi.

Siispä: Minusta on selvää että jos ongelmia on, uudistamme systeemiä. Tarvetta tälle on ilmennyt. Tätäkin keskustelua pitää käydä avoimesti ja laajasti niin, että tuloksena saamme aikaan parhaan mahdollisimman ja aikaan sopivimman järjestelmän.

***

Kerroin aiemmin mainitsemani Allianssin tilaisuuden aluksi kokemuksestani tuoreena melko nuorena kansanedustajana ja Nuoran puheenjohtajana. Nyt haluan tähän loppuun kertoa saman, koska siinä kiteytyy paljon siitä, mitä edellä olen käynyt läpi.

Nuoran tuolloisen seminaarin avasi varapuhemies Mikko Pesälä. Hän sanoi, että nuoria on viisasta kuunnella. Nuoria on viisasta kuunnella siksi, koska nuoret aistivat ensimmäisinä yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset. Se teki minuun ison vaikutuksen.

Tehdään siis yhdessä töitä nuorten elinolojen parantamiseksi, nuoria kuunnellen ja nuoret mukaan ottaen.

Ei kommentteja.

Vastaa