Rahalla valtaa – Hurlumhei

Viime aikoina maailman menossa on noussut ilmi monia vastenmielisiä piirteitä. Rahan valta jyllää ja välillä näyttää siltä, että alkeellisetkin moraalin ja etiikan periaatteet on heitetty roskakoriin.

Finanssikriisin puhkeaminen nosti esiin yhdet tämän ilmiön kasvoista: kasinopelejä pelataan kehittelemällä pääomapiireissä mitä ihmeellisimpiä sijoitustuotteita ja mekanismeja, joiden avulla on helppo kääräistä lyhytaikaisten rahapelien voitot harvojen taskuun. Ja jos jotain menisi pieleen, niin oletetaan, että ainahan viime kädessä löytyy veronmaksaja, joka maksaa viulut.

Ikävää on myös viime aikoina liiankin usein jyllännyt ”pelin henki”, johon näyttää kuuluvan, että johtajille firmoissa löytyy bonus- ja optiojärjestelyjä samaan aikaan, kun työväki pistetään kiristämään lompakkoa tai potkitaan ulos. Oikeutetusti ihmisten kiukku nousee näitä uutisia lukiessa päivittäisistä lehdistä. Eihän tämä varsinaisesti laitonta ole – mutta oikeustajun vastaista se on hevosen kokoisissa mitoissa.

Ikävä esimerkki tämän päivän markkinameiningistä paljastui, kun kävi ilmi, että kansainvälisten pääomasijoittajien omistamien terveyspalvelufirmojen voittoja kierrätetään erilaisten järjestelyjen kautta maailmalla niin, ettei käytännössä veroja voitoista juuri enää kotimaahan maksetakaan. Lopputuloksena veronmaksaja kustantaa paitsi palvelun, myös yksittäisten firmojen voitot ulkomaille – liki nollaverolla.

***

Ihan oman lukunsa tähän kaikkeen tarjoaa vaalirahakohu, joka viime päivinä on kiteytynyt isoihin oikeudenkäynteihin. Ihmetellä voi maailmanmenoa tässäkin jupakassa. Nyt täällä suomenmaassakin, joka perinteisesti on kansainvälisten arvioiden mukaan ollut maailman vähiten korruptoituneimpia maita, haluttiin rahaa käyttää poliittisen vallan ostoon.

Haloo: mikä ihmeen hurlumhei-henki täälläkin pääsi jylläämään, kun joissakin liikemiespiireissä näytettiin ajateltavan jo lähtökohtaisesti, että mitäs tässä: ostetaan rahalla valtaa ja vaikutetaan sillä jopa hallituksenkin kokoonpanoon.

Tämähän sanottiin ääneen: tavoitteena oli porvarihallitus, jossa tunnetusti onnistuttiinkin. Julkisuudessakin ääneen sanotusti Kehittyvien maakuntien Suomen porukka tavoitteli oikeistohallituksen syntymistä vaalirahoituksellaan. Kysehän oli siitä kuuluisasta ”maksullisesta arvovaikuttamisesta”. Arto Merisalo kertoi Apu-lehdessä 21.8.2009, että ”ennen muuta olimme tyytyväisiä, etteivät demarit voittaneet”.

Suomi on ollut monessa demokratian edelläkävijä. Jo yli sata vuotta sitten maailman kärjessä meillä säädettiin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus kaikille, riippumatta vaikkapa sukupuolesta tai rahapussin paksuudesta. On todella vakava asia, jos päättävien pöytien kokoonpanoon ja päätöksiin vaikuttavat tahot, joita sinne ei missään mielessä ole demokraattisesti valittu.

On tehtävä kaikkemme, jotta demokratia kansanvallan, ei rahan vallan, ytimenä säilyttäisi arvonsa. Vaalirahasotkuissa ei ollut mitään hyvää. Mutta hyvää löytyi sen seurauksista: vaalirahalainsäädäntöä tiukennettiin ja muutettiin avoimemmaksi.

Parannettavaa vielä jäi. Vaalirahoituslainsäädännöstä jäivät pois kampanjakatot eri vaiheiden jälkeen. Niitä esitettiin asiaa valmistelleessa työryhmässä, mutta edellinen hallitus toi tässä suhteessa torson lain eduskuntaan. Sdp:lle tämä oli iso pettymys.

Kampanjakatot ovat olennainen ja tehokas tapa kitkeä rahan valtaa politiikasta. Kai ihmisetkin haluavat, että tilaa riittää myös asiakeskustelulle, eikä vain jättikokoisille mainoskampanjoille.

Tähän asiaan voidaan hyvin puuttua ja korjata sinänsä hyvään uuteen lainsäädäntöön jäänyt musta aukko. Vaalirahoituslainsäädäntöä voidaan tiukentaa ottamalla mukaan viime kierroksella pois jääneet kampanjakatot.

Demokratia on liian arvokas asia tuhlattavaksi. Politiikan oikeutus perustuu siihen, että ihmiset kokevat, että joku tolkku tässä maailmassa on vielä tallella. Siksi oikeus, kohtuus ja kansanvalta kunniaan!

Ei kommentteja.

Vastaa