Rauha, rakkaus ja teknologia

Tänään on tasan kuukausi vaaleihin. Aika jännittävää. Juuri nyt istun Pasilan aseman Hesburgerissa. Vietän hetken luppoaikaa, kun kohta alkaa Radio Novan vaalihaastattelu. Sinne menen yhdessä Uudenmaan Antti Lindtmanin kanssa.

Miksi jo nyt olen täällä Pasilan asemalla? Niin, virallisesti olisin hyvin ehtinyt seuraavalla junallakin. Mutta se olisi ollut pendolino ja en uskaltanut ottaa riskiä, että se ei kulkisi aikataulussaan. Kyllä ne ”josseksi” ristityt italialaiset joskus kulkevat ihan ok, mutta jonkin verran yleistä on valitettavasti myös myöhästymiset, ja siksi jos suora lähetys alkaa klo 18, ei voi ottaa riskiä.

Viimeinen kauden työpäivä perjantai oli minulle vähän fyysisesti ”kovaonninen”. Olin sopinut, että menen alustamaan SEL:n väelle päivällä Viking Linelle Katajanokkaan, sieltä ehtisin ulos sitten ennen laivan lähtöä. Tilaisuus SEL:n väen kanssa oli kiva ja pitemmänkin ajan siellä olisi viihtynyt. Mutta olin sopinut palaverin illaksi Tampereelle, joten junaan oli ehdittävä.

Laivasta ehdin hyvin ulos ajoissa, mutta ongelmitta ei kaikki sujunut. Laivalla oli kova ruuhka, olisiko mahtanut olla abi-risteilyt alullaan. Taksijono terminaalissa oli iso, ei auton autoa. Soitinkin taksikeskukseen ja lupasivat lähettää, mutta eihän sieltä tullut kuin kaksi kolme ja ison jonon viimeisenä edelleen kökötin jo vähän huolestuneena, ehtiikö sitä Tampereen junaan ajoissa. Kun toistamiseen aloin soittaa taksia, loppui tietenkin akku ja olin ilman puhelinta siinä sitten. Ja varmaan lähemmäs 40 minuuttia olin siinä seistä kököttänyt!

Kun auton autoa ei näkynyt, en keksinyt muuta kun lähteä talsimaan. Muutenhan siinä ei mitään ihmeellistä olisi, mutta tässä tapauksessa oli kolme isoa ja painavaa kassia mukana, kun olin eduskunnasta roudaamassa tavaroita Tampereelle päin. Niitä sitten raahasin ja suunnistin kohti keskustaa, vaikka matka aika pitkältä ainakin sen taakan kanssa tuntui.

Jo toven kävelleenä, ihan jo puhki olevana huomasin onneksi lopuksi raitiotiekiskot ja lopulta pysäkin. Pelastus. Ei kun ratikkaan, joka onnekseni myös ajoi lähelle rautatieasemaa. Siinä ratikkaan noustessani, ihmettelin, miksi ihmeessä en ollut tehnyt sitä jo heti Katajanokalla, vaan lähtenyt talsimaan pitkän matkan kaikkine kasseineni.

Junaan pääsin kuin pääsinkin. Mutta vanha kunnon mr Murphy ei petä koskaan. Jos joku alkaa mennä mönkään, sama jatkuu. Nyt tietenkin oli hiihtoloma alullaan ja pendolino loppuun myyty. Yritin itselleni istumapaikkaa soittaa, mutta niitä ei enää ollut. Tikkurilaan asti pääsin istumalla parilla vapaalla penkillä, jotka sitten Pasilassa ja Tikkurilassa täyttyivät. Niinpä sitten loppumatkan istuin vaunujen välisellä käytävällä ulko-oven vieressä kassini päällä lattialla.

Siinä junan lattialla istuessani, tulivat mieleen kokemukset nuoruudesta ja festareista. Silloin joskus täpötäydessä junassa istuttiin lattialla pakaasien päällä. Kerran myöhemmällä iällä olemme Harrinkin kanssa jostain palatessa (Porin Jazz?) joutuneet vaunujen väliseen eteiseen seisoskelemaan.

Nyt on muuten Novan haastattelu ohi, oli kiva ja erilainen vaalihaastattelu. Toimittaja Sanna Kiiski soitti hyvää musiikkia ja oli tehnyt kiinnostavia kysymyksiä – itse voisin kuvitella, että kuulijoita kiinnostavalla tavalla. Antti Lindtman on tosi hyvä tyyppi, nuori toivomme tosiaan, fiksu ja osaava – on kiva, että hienoja nuoria ehdokkaita meillä piisaa kaikissa vaalipiireissä. Sopisi hyvin yhdeksi kuopusmieheksi sd-ryhmään eduskuntaan, kun Backmanin Jouni on jo viidettäkymmenettä käyvänä vähän tähän kuopuksen rooliin kyllästynyt.

Niinhän sitä joskus huomattiin, että tämän kauden demariryhmän nuorimmat miehet ovat olleet kolme nuorta vihaista miestä: Backman, Heinäluoma ja Bryggare.

Takaisin perjantaihin: toisaalta olihan siinä reissumieltä istuskella junan välikäytävässä lattialla kassin päällä. Onneksi ei tullut kylmä, kun selän takana porotti patteri ja ulkotakin piti päällä. Jippii vapaus ja zippielämä.

Zippi on nuorisokulttuuri – vähän niin kuin hippi, mutta siellä mottona on rauha, rakkaus ja teknologia. Joskus useita vuosia sitten Harrin kanssa katsoimme ohjelmaa, jossa näitä nuorisokulttuureita esiteltiin ja silloin päätimme julistautua zipeiksi. Jotenkin se tuntui meistä hauskalta. Naurettiin niin että mahaan sattui, kun päätimme, että olemme zippejä. En oikein tiedä miksi se oli niin hauskaa, mutta yhden elämäni isoimmista ja pisimmistä nauruista tuolloin nauroin Harrin kanssa – se ei meinannut loppua ollenkaan. Ja vieläkin tunnen itseni zipiksi. Onkohan heitä nykyisin olemassa noin muuten – minun ja Harrin lisäksi?

Tässä junassa nyt istun tänään Sunnuntaina kohti Tamperetta ja jostain kumman syystä muistelen julistautumistamme zipeiksi. Nostalgista.

Torstaina olin Maikkarin vaali-iltamisssa. Siellä mm. Niinistö oli paljon äänessä eri haastatteluissa. Olin vähän yllättynyt, kun Saulilla oli niin vähän asiasanottavaa. Oli enemmänkin tämän nykykokoomuksen lanseeraamalla pintapuolisella imagolinjalla, eli että toistetaan vain muutamaa sanaa ja sanontaa ja yritetään niillä saada ihmisten mielikuviin joku tietty sanoma menemättä sen enempää syvällisempään keskusteluun.

Saulin muotitermi tuossa haastattelussa oli ”taivaanrannan maalaus”. Tuli ihan mieleen Mikko Alatalon Rokkilaulaja-biisi, mitä muuten pienenä tyttönä fanitin.

Siinähän lauletaan ”sä lauloit biisin taivaanrannan maalari, ja sulla oli upouusi haalari”. Että tämän sortin rokkilaulaja se meidän Niinistömme on. Presidentinvaalissa puettiin ylle haalarit – toden totta – upouudet sellaiset, sen verran oli tuore kokoomus tuolloin työväenpuolueena. Ja nyt lauletaan ”Taivaanrannan maalaria” sitten mollissa.

Niillä rahoilla muuten, joita Kokoomus SDP:n ohjelmissa kritisoi, haluamme vahvistaa palveluja mm. pistämällä vanhustenhuollon kuntoon palkkaamalla 20 000 uutta ihmistä hoivatyöhön. Sillä haluamme myös vahvistaa ihmisten sosiaalista turvallisuutta parantamalla mm. lapsilisiä, opintotukea jne.

Eli tulevan kauden osalta olemme arvioineet, että meillä on mahdollisuus käyttää 2.4 mrd lisää rahaa palveluihin ja sosiaaliturvaan. Keskustalle tämä summa on 1.5 mrd ja Kokoomukselle 1 mrd. Samaan aikaan sekä Kokoomus että Keskusta käyttäisi SDP:tä huomattavasti isomman summan veronkevennyksiin. Eli he mieluummin laskevat veroja ja käyttävät talouden liikkumavaraa siihen. Me käytämme samaa liikkumavaraa toisin.

Mutta jos ja kun esim. Kokoomus kovasti puhuu opiskelijan puolesta, palvelujen puolesta jne., niin millä rahalla se tosiasiassa nämä uudistukset rahoittaisi? Tuo miljardi kun menee jo olemassa olevien sitoumusten täyttämiseen. Eli nyt jos koska täytyy olla tarkkana, että se, mitä luvataan, aiotaan tosissaan myös toteuttaa. Miljardi ei näihin riitä – se on sellaista taivaanrannan maalausta uskotella, että näin olisi.

Ei kommentteja.

Vastaa