SDP – tulevaisuuteen katsova uudistaja

Sosialidemokratia liikkeenä on aina ollut muutosvoima ja uudistaja. Viime vuosisadan alussa kahdeksan tunnin työpäivä, kunnallinen demokratia ja torpparien vapauttaminen olivat radikaaleja ajatuksia taantumusta vastaan. Tuolloin esitetty ajatus siitä, että ihminen on tulotasostaan riippumatta tasavertainen, oli ajassaan likipitäen vallankumouksellinen.

1930-luvun hurjina vuosina taistelimme oikeusvaltion puolesta: Eikö kaikilla ole oikeus kokoontua kun haluavat? Eikö ole oikeus saada lehtensä julkaistua? Sodanjälkeisinä vuosina SDP teki työtä työelämäkysymysten parissa: työehtosopimukset sekä antoivat puhtia talouselämälle että paransivat työntekijöiden työoloja.

Yksi merkittävin saavutuksemme – ja kiistattoman edistyksellinen, nyt Pisa-tutkimusten juhlima – oli peruskoulu. Kun Pekka Kuusi kirjoitti kuuluisan ”60-luvun sosiaalipolitiikkansa”, lähtivät sosialidemokraatit tomerasti toteen panemaan Kuusen uusia ajatuksia.

Myös ympäristöasioissa olemme olleet uudistajia. Sosialidemokraateilla oli puolueista ensimmäisenä ympäristöohjelma. SDP:n puheenjohtaja, pääministeri Kalevi Sorsa esitti ympäristöministeriön perustamista jo vuonna 1973. Ympäristöministeriötä tuolloin kuitenkin verrattiin jopa ”ruttoon” ja sitä vastustettiin ankarasti, joten perustaminen onnistui vasta vuonna 1983.

Ja ovatpa Sosialidemokraatit olleet myös ensimmäisten joukossa vaatimassa avoliitossa olevien tasavertaista kohtelua naimisissa oleviin nähden – olemme osoittaneet uudistusmielisyyttä monella saralla.

***

Se mikä on uudistamista ja mikä taantumista on tietysti arvopohjasta kiinni. Jonkun mielestä se, että työelämän turvallisuutta parannetaan, voi olla ”takapakkia”, ainakin jos muistaa keskustelun, mikä käytiin jokin aika sitten, kun yhteistoimintalakia parannettiin. Eli parannettiin mm. vuorovaikutusta työpaikoilla ja työntekijöiden tiedonsaantioikeutta vaikkapa pätkätöiden osalta.

Maailma on tänä päivänä epävarma ja turvaton. Liian usein ihminen joutuu jännittämään työpaikalla, milloin firman tuotanto siirretään Kiinaan ja käteen jää irtisanomislappu. Siksipä työelämän turvallisuuden parantaminen epävarmassa maailmassa on mitä suurinta uudistusmielisyyttä. Jos meneteltäisiin toisin päin: heikennettäisiin esimerkiksi irtisanomissuojaa, olisi se kaikkea muuta kuin uudistusta; pikemminkin ”vanhennusta”: paluuta aikoihin, kun työntekijöillä ei ollut riittävää suojaa.

Nyt, oppositiostakin käsin mm. juuri työelämän uudistaminen ihmisen ehdoilla, turhien pätkätöiden karsiminen, pienipalkkaisten naisvaltaisten alojen palkankorotukset jne., ovat meille niitä asioita, joiden puolesta teemme työtä.

Jatkamme myös työtämme kunnallisten palvelujen puolesta. Aikanaan se, että keksittiin malli, jossa yhteisesti verovaroin taataan kaikille tasapuolisesti koulutus-, terveys- tai vaikkapa liikunta- ja kirjastopalveluja oli iso uudistus. Nykykielellä sanottuna ”mahtava sosiaalinen innovaatio” (kaikenhan nykykielellä pitää olla ”dynaamista” ja ”innovatiivista”…tällä lienee syynsä, vaikka tietty suoremminkin voisi sanoa, että virtaa pitää töpselissä olla ja luovuutta ja kekseliäisyyttä kehiin).

Toivottavasti vaalien alla näistä samoista teemoista isosti ääntä pitäneet porvarilliset puolueet nyt tuoreessa porvarihallituksessa tulevat nämä asiat muistamaan myös teoissa, ei vain sanoissa. Hallitusohjelma ja retoriikka ovat
pullollaan ”uudistusmielisyyttä”, ”dynaamisuutta” ja ”innovatiivisuutta”, mutta toistaiseksi työelämän osalta on jäänyt käteen vain työministeriön pistäminen pakettiin ja hallinnolliset laatikkoleikit.

Samoin palveluihin ja sitä kautta esimerkiksi niihin paljon puhuttuihin julkisen alojen palkkoihin on varattu vain hitusen lisärahaa. Tämä on huono asia, eiväthän palkat pelkillä puheilla nouse, vaikka retoriikka kuinka dynaamista olisikin.

Sosialidemokratian arvot tasa-arvosta, vapaudesta ja solidaarisuudesta ovat mitä nykyaikaisimpia. Niitä tarvitaan tämän päivän maailmassa enemmän, kuin yleisesti ajatellaankaan. Uudistukset ja kehittäminen, jota yhteiskunta vaatii, lähtevät aina arvopohjalta. Uskon, että kaikilla on parempi olla, jos ne arvot, joiden pohjalta uusia malleja ja toimintatapoja etsitään, ovat edellä mainittuja.

Näiden arvojensa myötä SDP ei ole taantumuksen puolue, niin kuin joskus halutaan antaa ymmärtää. SDP on ollut ja tulee olemaan johtava tulevaisuuspuolue!

(julkaistu Turun sosialidemokraattien lehdessä 1.5.2007)

Ei kommentteja.

Vastaa