”Sosiaalista” politiikkaa

Eläminen on tullut viime aikoina kalliimmaksi. Kaikki maksaa nyt selkeästi enemmän kuin ennen: esimerkiksi ruuan hinta on noussut viime vuodesta 7,6 prosenttia ja asuminen 5,7 prosenttia.

Erityisesti hintojen noususta ovat kärsineet ja tulevat kärsimään kaikkein pienituloisimmat: yksinhuoltajaperheet, kansaneläkeläiset, työttömät ja toimeentulotuen varassa elävät. Ja kirpaiseepa elämisen kallistuminen myös ihan tavallistakin palkansaajaa ikävällä tavalla. On käymässä niin, että monelle perheelle elämisen kallistumisen myötä tulee jäämään miinusmerkki rahakukkaroon: tulot eivät nouse samaa vauhtia kuin menot.

On todella huolestuttavaa, että tähän samaan syssyyn hallitus on myös omalta osaltaan lisäämässä ihmisten elämisen kustannuksia. Hallitus on päättänyt pahentaa suomalaisten tilannetta korottamalla kunnallisia palvelumaksuja: jo alle keskituloisten perheiden päivähoito, terveyskeskuksessa käynti tai vaikkapa hammaslääkärissä käynti tulee maksamaan tulevaisuudessa enemmän.

Useat sosiaali- ja terveysalan kansalaisjärjestöt ovat tuoneet esiin huolensa maksujen noususta. Heidän mukaansa ratkaisu tulee lisäämään huolestuttavalla tavalla terveyseroja ihmisten välillä ja vaikeuttamaan esimerkiksi pitkäaikaissairaiden tilannetta. Monet kaikkien köyhimmät ja vaikeimmassa asemassa olevat ihmiset sysätään maksajan asemaan.

Haloo: oliko tämä se hallitus, jonka pääministeri ei nykyisin näytä muuta toistavan, kuin että hallitus on niin kovin ”sosiaalinen”. On aika ylimielistä, että hallitus näyttää uskovan, että ihmisten hätään auttaisivat retoriset silmänkääntötemput. Kun maksut nousevat, niin kuinka paljon lohduttaa ilosanoma illan uutisissa: pääministerin kasvot toistaa tuttua lausetta: ”tämä hallitus tekee sosiaalista politiikkaa”!

Myös päivähoitomaksujen osalta monet perheet kokevat ikävän yllätyksen. Keskituloisilla perheillä ja jo alle keskitulon tienaavilla perheillä on edessä useampien kymppien korotus lasten päivähoitomaksuun. Lähihoitajan ja bussikuskin perheellä maksut nousevat samaan aikaan kun eläminen muutenkin kallistuu. Tämä tekee tosi ison loven rahapussiin. Kyseessä ovat perheet, jotka muutenkin ovat ahtaalla ja joissa sinnitellään jokapäiväisen elämisen menojen kanssa: kengät ostetaan lapsille palkkapäivänä ja menot muutenkin suunnitellaan tarkkaan.

Kaiken kaikkiaan politiikan pitäisi rohkaista ihmisiä sekä lapsen- että työntekoon. Julkisen päivähoidon maksut ovat siinä tärkeässä roolissa. Pitkällä tähtäimellä voitaisiin jopa pohtia päivähoidon maksuttomuutta. Ajatus ei ole niin radikaali kuin miltä se kuulostaa. Onhan peruskoulu ollut alusta asti maksuton.

Erityinen synti hallituksen maksujen korotusesityksessä on kaiken kukkuraksi se, että se ei jätä maksuista saatavia lisätuloja kunnille palvelujen parantamiseen. Ei, päinvastoin. Tulot imaistaan valtion kassaan. Tämä on huolestuttavaa, sillä tiedämmehän, että kunnissa taloustilanne on vaikea. Vaaleissa vuosi takaperin kunnallisten palvelujen parantaminen näytti olevan kaikkien puolueiden huulilla: vanhusten hoitoon haluttiin lisää henkilöstöä ja päiväkotien ryhmiä haluttiin pienentää – todella tärkeitä asioita. Nyt näistä lupauksista muistuttaminen on jätetty oppositiolle. Viisas hallitus kuuntelisi.

Hallituksen politiikka on – Vanhasen väitteistä huolimatta – niin epäsosiaalista, että hallitus melkein tekee opposition työt sen puolesta. Kuntalaisten ja kuntien puolesta olen kuitenkin huolissani; kylmä tuuli puhaltaa myös hallituksen suunnalta ja siinä tuulessa palelee Suomen kansa.

Onneksi ulkona sentään paistaa aurinko. Ja se muistuttaa aina iloisella tavalla, että kesä koittaa pian – tätä eivät kai edes hallituksen retoriset silmänkääntötemput voi estää.

(julkaistu JHL:n nettilehdessä kolumnina toukokuussa 2008)

Ei kommentteja.

Vastaa