Taide ja taiteilijat arvoonsa

Taiteilijoiden asiat ovat olleet viime aikoina paljon esillä. MOT kertoi apurahataiteilijoiden vaikeuksista työvoimaviranomaisten kanssa, monen median sivuilla ei kulu päivää ilman kirjoitusta joko tekijänoikeuksien oikeasta käsittelypaikasta tai veikkausvoittovarojen jakokysymyksestä.

Toisaalta tämä on hyvä; se kertoo siitä, että taiteilijoiden monet ongelmat on vihdoinkin laajemminkin tiedostettu. Huono se on sikäli, ettei näitä ongelmia niin paljon mediassa ruodittaisi, jollei niitä kosolti olisi.

Elämme hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa kaikille kuuluu vakaa ja riittävä toimeentulo. Perustuslailla taataan jokaiselle oikeus mm. perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana. Perustuslaissa ei sanota, että jokaisella – paitsi taiteilijalla.

Taiteilijoiden tulot ovat usein epäsäännöllisiä ja ”pieninä palasina maailmalla” kuten vanha suomalainen kansanlaulu sanoo. Ongelmia on niin perustoimeentulon, eläkkeiden kuin sosiaaliturvankin suhteen. Asia vaatisi nopeaa korjaamista, ja siinä suhteessa on valitettavaa, ettei esimerkiksi apurahataitelijoiden sosiaaliturvaongelmien ratkaisu mahtunut ensi vuoden budjettiin. Kaiken kaikkiaan taiteilijoita varten on luotava oma toimiva
sosiaali- ja eläketurvajärjestelmä.

***

Ensi vuoden talousarvioesitys ei valitettavasti lupaa kovin hyvää kulttuurille. Lähes ainoa todellinen lisä siinä on teattereiden, orkestereiden ja museoiden valtionosuusjärjestelmän kautta tulevat indeksikorotukset ja indeksien jälkeenjääneisyyden korjaukset, mikä on hyvä asia. Tosin nyt pelkona on, etteivät lisääntyvät resurssit kunnissa tule ohjautumaan näihin tarkoituksiin, vaan kuntien budjettien yleiskatteeksi.

Kulttuurin osalta budjettirivistöt osoittavat pääsääntöisesti nollakasvua, mikä tarkoittaa inflaation tahdittamaa kurjistumista Erityisen surullinen budjettiesitys on veikkausvoittovarojen osalta. Uusia, aiemmin verovaroin rahoitettuja menoja, ollaan siirtämässä veikkausvoittovaroista rahoitettavaksi. Tosiasiassa tämä tarkoittaa, että kulttuurilta, nuorisotyöltä, tieteeltä ja liikunnalta oltaisiin leikkaamassa 20 miljoonaa euroa niille kuuluvia veikkausvoittovaroja.

Tätä ei voi hyväksyä. Esitys on sekä eduskunnan tahdon että ns. jakosuhdelain hengen vastaista. Asia tulee korjata. Eduskunnassa tästä onkin noussut iso keskustelu ja toivon, että eduskunta tulee esityksen korjaamaan.

***

Kaiken kaikkiaan kulttuurilla ja taiteella on iso merkitys jokaisen ihmisen hyvinvointiin: millainen olisi maailma ja ympäristö ilman kulttuuria? Mitä, jos maailma ei olisi pullollaan musiikkia, kuvia ja kirjoja? Oikeus kulttuuriin ja taiteeseen: sen kokemiseen ja tekemiseenkin, tulisi olla kaikilla. Taiteen saatavuus on iso asia. Tämä asia liittyy niin taiteilijoiden toimeentuloon kuin taiteen varsinaiseen tarkoitukseenkin. Leo Tolstoihan sanoi kuuluisassa taidetta koskevassa esseessään, että taiteen tarkoitus on ilmaista tunteita ja siten palvella ihmisten välistä kommunikaatiota. Joskus tässä hektisessä maailmassamme olen miettinyt myös sitä, mitä tehdä, jos ihmiset eivät ehdi taidenäyttelyyn, konsertteihin tai museoihin? Silloin olisi hyvä tuoda taide lähelle arkeen: töihin, kouluihin, kauppojen edustalle, kadulle. Ja taidehan onkin siirtynyt myös siihen suuntaan: tilataiteilijat tuovat takkeja Satakunnansillalle, tanssijat tanssivat arkeemme ja Ylen Teema-kanavalle.

Yhdessä asiassa ollaan kuitenkin jatkuvasti pahasti jäljessä: prosenttiperiaatteessa. Jo vuosikymmeniä sitten muotoiltiin ihanne, jonka mukaan julkisessa rakentamisessa pyrittäisiin käyttämään tietty prosentti rakennusmäärärahoista taiteeseen. Prosenttiperiaatteeseen pääseminen tarkoittaisi taiteilijoille valtavasti lisää tilauksia – ja paljon enemmän taidetta usein liiankin kiireisten silmiemme eteen. Varakkaalla yhteiskunnalla tulee olla tähän varaa. On hyvä käyttää lisääntynyttä varallisuuttamme myös kauneuden ja ajattelun edistämiseen. Ehkäpä täytyisi palata takaisin klassisiin ihanteisiin ja nostaa taide sen ansaitsemalle paikalle yhteiskunnassamme. Ja muistaa nauttia sen voimia antamasta taiasta niin kiireisen arjen keskellä kuin kunnolla pysähtyenkin nauttimaan, kokemaan ja saamaan elämyksiä.

(julkaistu Kuvataiteilijoiden Lehdessä marraskuussa 2007)

Ei kommentteja.

Vastaa