TARVITAAN SUUNNANMUUTOS

JHL 249 jäsenlehti 2/2016

Kirjoitan tätä tekstiä heti kohta aurinkoisen Vapun jälkeen. Vappu on työväenjuhla ja silloin tulee usein ajatelleeksi perimmäisiä arvoja, miltä pohjalta yhteistä tulevaisuutta rakennamme tänä päivänä.

Poliittinen ja ammatillinen työväenliike lähti kauan sitten taistelemaan yhteiskunnallisen tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Nämä arvot ovat aarre ja säilyvät ikivihreinä. Ja ovat mitä ajankohtaisimpia myös tänä päivänä.

Meidän on rakennettava yhteiskuntaa, jossa jokainen on osallinen ja kaikki pidetään mukana. Se tarkoittaa, että kaikilla ihmisillä on oikeus säälliseen toimeentuloon ja ettei ketään päästetä syrjäytymään. Se tarkoittaa tasa-arvoista koulua lapsillemme, hyvää päivähoitoa ihanille pikkupirpanoillemme ja arvokasta hoivaa ikäihmisillemme.

Aikanaan yli sata vuotta sitten taisteltiin myös yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden puolesta. Tänäänkin tarvitsemme sitkeää kamppailua demokratian puolesta. Esimerkiksi markkinavoimat eivät saa sanella, millaisessa yhteiskunnassa haluamme elää ja millaista tulevaisuutta rakennamme lapsillemme.

Näitä yllä olevia periaatteita miettiessä täytyy todeta, että tänä päivänä on nähtävissä huolen pilviä poliittisella taivaalla. Hallituksen arvovalinnat ja toimet ovat vahvistamassa yhteiskunnan eriarvoisuutta, eikä yhteen suurimmista kysymyksistä, työllisyyteen, kohdisteta riittävästi toimia.

On todettava, että politiikan suuntaa on käännetty porvarihallituksen toimesta hyvin markkinaehtoiseksi. Tämä arvovalinta näkyy palvelujen ja omaisuuden yhtiöittämisessä ja kaupallistamisessa.

Yhtiöittämisideologia näkyy niin sosiaali- ja terveyspalveluissa kuin suunnitelluissa liikenneratkaisuissakin maanteiden, rautateiden ja vesiväylien osalta.

Tuntuu, että Suomea ollaan nyt laittamassa myyntikuntoon. Eduskunnassa Sdp teki välikysymyksen tästä markkinaehtoisuudesta, yhtiöittämisvimmasta ja Suomen suunnasta.

Hallitus on myös halunnut muuttaa työmarkkinasopimisen mallia ja toimivaa yhteisen sopimisen perinnettä ollaan työntämässä roskalaatikkoon. Surullisen kuuluisalla pakkolakipaketilla matkan varrella yritettiin puuttua sopimusvapauteen, – onneksi tästä jouduttiin luopumaan.

Paikallisen sopimisen osalta on hurjimmissa puheenvuoroissa jo vaadittu yleissitovuuden purkamista kohti yksilötason sopimuksia. Näin markkinatalous tuotaisiin työehtoihin ja jokainen olisi oman onnensa seppä.

On iso virhe, ettei hallitus ole ensimmäisenä vuotenaan käytännössä tehnyt konkreettisia toimia työpaikkojen luomiseksi tässä ja nyt. Tilanteessa, jossa työttömiä on yli 350 000, 4000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin, leikataan työllisyysmäärärahoja. Nuorisotakuun rahoitus on ajettu alus aikana, jolloin nuoria on työttömänä liki 45 000 ja määrä on kasvussa.

Arvovalintoja tehdään myös talouden sopeuttamistoimien yhteydessä. Hallitus kohdistaa nyt leikkaukset heikompiosaisiin. Ne osuvat kohtuuttomasti työttömiin, lapsiperheisiin ja moniin palveluiden käyttäjiin kohoavina asiakasmaksuina. Eläkkeensaajien verotus eriarvoistettiin suhteessa palkansaajiin – täysin päinvastoin, mitä vaalien alla luvattiin.

Samaan aikaan eduskunnalle yritettiin tuoda veronkiertäjien armahduslakia, ajettiin omaisuuksien piilottamista mahdollistavaa hallintarekisteriä ja leikattiin harmaan talouden torjunnan rahoitusta.

Kansalaiset kysyvät oikeutetusti: onko tämä reilua? Ei ole.

Ei voi olla niin, että pieni ihminen laitetaan talkoisiin samaan aikaan kun etuoikeutettu eliitti ja isot yhtiöt voivat suunnitella ja vältellä verojensa maksua veroparatiisien kautta.

Isoa huolta aiheuttavat myös suuret ja kohtuuttomat leikkaukset koulutukseen, osaamiseen sekä tutkimukseen. Tästä kantaa huolta moni perhe ja opiskelija. Niin myös koulutuksen asiantuntijat ja talousekonomistit. Kun leikataan koulutuksesta, leikkaamme tulevaisuudesta. Koulutus ja osaaminen ovat avainasemassa Suomen kilpailukyyn kannalta.

Jotta huominen olisi valoisampi, tarvitaan suunnanmuutos. Nyt mennään väärään suuntaan. Suomea ollaan viemässä pelottavan kovaa vauhtia kohti markkinaehtoista yhteiskuntaa, jossa raha ja lompakon paksuus ratkaisee.

Nyt pitää satsata työllisyyteen mm. investoimalla: rakentamalla ihmisille koteja, ja korjaamalla päiväkoteja, kouluja ja kirjastoja. Viennin ja yrittäjyyden vahvistamiseksi tarvitaan täsmätoimia. Käyttöön tulisi ottaa ns. EMU-puskurit, jotka alentaisivat työnantajien kustannuksia, parantaisivat kansalaisten ostovoimaa ja kilpailukykyä.

Veroja pitää kerätä oikeudenmukaisemmin. Jos veropohjaa laajennettaisiin niin, että aliverotettu finanssisektori otettaisiin mukaan talkoisiin, voitaisiin pieni- ja keskituloisen palkansaajan ja eläkkeensaajan verotusta hieman keventää. Miljoonaperinnöistä, osingoista ja pääomista olisi mahdollista maksaa hieman enemmän veroja kuin nykyisin. Se olisi reilua taakanjakoa.

Vaihtoehtoja on. Parempi vaihtoehto perustuu oikeudenmukaisille arvovalinnoille.

Pia Viitanen

JHL 249 jäsen

 

 

 

 

Ei kommentteja.

Vastaa