Tekemisen meininkiä

Joskus aika tuntuu kiitävän. Viime presidentinvaaleista ei millään tunnu olevan kuutta vuotta.

Muistan elävästi, kun Tarja Halonen valittiin ensimmäiseksi naispresidentiksi. Oli se jännittävää. Silmät pystyssä, melkein patsaaksi jähmettyneenä kädet hikoillen tuijotin tv-ruutua, kun toisen kierroksen ennakkoäänet siihen ilmestyivät.

Helpotus oli suuri, kun hyvin kävi. Olin riemuissani, kun Suomen kansa oli valinnut presidentiksi niin viisaan, eettisen ja aidon ihmisen. Tarja kun aina on ollut ihan oma itsensä – napakka ja viehättävä, huumorintajuinen ja tosi ihmisläheinen – ihan tavallinen Tarja. Tarja, jolle tasa-arvo on elämää, ei vain puhetta.

Suomalaiset olivat tehneet historiaa valitsemalla ensimmäisen naispresidentin. Ja tämä on näkynyt. Tarja on saanut paljon tunnettavuutta maailmalla ja hänen asiantuntemuksensa on saanut arvostusta.

Nyt kuuden vuoden jälkeen meillä on mahdollisuus tehdä taas historiaa. Nyt niin, että voimme valita Tarjan jatkoon jo ensimmäisellä kierroksella. Tosi iso osa suomalaisista on luottanut Tarjaan presidenttinä ja on valmis luottamaan jatkossakin – mitäs sitä vaihtamaan, kun on erinomainen ihminen tehtävässä nytkin: asiantuntemus ja ylivoimainen osaaminen jo valmiina.

Tämä vaatii sitä, että ihmiset todella käyvät äänestämässä. Vaikka Tarjan gallupsuosio on iso, ei se tuo yhtäkään ääntä. Ne on käytävä antamassa. Nimenomaan Tarjan menestyminen riippuu paljon siitä, että ihmiset myös tosiasiassa käyvät pudottamassa äänensä uurnaan.

Vaaleja olen tehnyt hyvällä mielellä. Ihmiset suhtautuvat istuvaan presidenttiimme kovin myönteisesti – näin ollen meillä kampanjaväellä on
periaatteessa helppo tehtävä.

Viimeksi, kun Tarjaa valittiin, me eduskuntaryhmämme kuusi nuorinta naiskansanedustajaa teimme pikkunäytelmän Tarjan elämästä, jota sitten
kiersimme esittämässä eri puolilla maata. Hulluahan se oli, kun uimapuvussa ja uimalakki päässä heiluimme teattereiden näyttämöillä satojen ihmisten edessä. Mutta siinä oli tekemisen meininkiä – ja sitä täytyy olla.

Nyt olemme luoneet uutta. Tällä kertaa musiikin parissa. Syntyi musiikkivideo, Tarja-rap (lataa katsottavaksi tästä). Ihan totta tämä on, vaikka tiedän, että kuulostaa kummalta, kun kansanedustajapoppoo ja muutama ministerikin siinä samassa ryhtyvät räppäämään.

Onneksi musiikki on yllättävän hyvä ja korkeatasoinen, tämä siksi, että mukana tiimissä oli ammattilainen Tatu Ferchen Kwan-yhtyeestä. Eli onneksi itse emme sentään säveltämään ryhtyneet. Ja rap on helppo, kun siinä saa vähän niin kuin lausua laulamisen sijaan – sopii siis meillekin, joista äiti sanoi, että iän myötä meni niin lauluääni kuin nuottikorvakin!

Mutta mitäpä sitä ei tekisi hyvän ehdokkaan eteen. Tekemisen meininkiä. Ja mikä kivointa, sitä on paljon mukana Tarjan kampanjassa. Täällä Ylöjärvellä on mahtava Tarjan tukiporukka. Mukana on paljon innokasta väkeä.

Ei muuta kun pistetään Tarja jatkoon jo ensimmäisellä kierroksella ja Penakin linnaan siinä samassa.

Itse hivenen kai jännittyneenä olen alkanut katsella taas poliittisia unia – niinpä niin, tätä politiikkaa tämä nyt taas näinä aikoina näköjään on jo 24 tuntia vuorokaudessa. Hurjinta oli, että kerran näin ahdistavasti unta, että Tarja olisi saanut 49 prosenttia äänistä. Mutta ei hätää, lohdutti ministeri Kari Rajamäki minua. Hänen 10-vuotias Antti poikansa on paljon parempi unen näkijä. Antti oli kuulemma nähnyt, että Tarja saisi ääniä 98 prosenttia. Hienoa, tässäpä meille haastetta:)

(julkaistu kolumnina Ylöjärven Uutisissa 11.1.2006)

Ei kommentteja.

Vastaa