Teoria laihdutussukkahousuista

Juttelin tänään ystäväni Ulla-Mari Karhun kanssa. Siinä tulimme pohtineeksi myös syitä syviä vaalitulokseen. Ulla-Mari esitti mielikuviin liittyvän teorian, jonka allekirjoitin välittömästi. Nyt se on selvitetty: yksi syy SDP:n tappioon olivat laihdutussukkahousut!

Vaikka tämä saattaa kuulostaa oudolta, niin tässä on osuva logiikka taustalla. Nimittäin jokainenhan meistä ikuisista laihduttajista tietää, että oikeasti laihtumiseen on vain yksi tie. Pitkä ja sitkeä tie. On vain syötävä vähemmän ja kulutettava enemmän – poppaskonstit eivät pitemmän päälle auta.

Tämän me naiset ja monet miehetkin (Harrikin, vaikka aloittaakin laihduttamisen noin kolmesti vuodessa aina alusta) varsin hyvin tiedämme. On vain sitkeästi tarkkailtava mitä syö ja katsottava, että kuluttaa enemmän kuin syö.

Mutta silti, vaikka me tämän niiiiiiin hyvin tiedämme, ei tämä pitkä ja sitkeä tie aina ole se houkuttelevin. Aina ei jaksa. Joskus vaan tulee suunnaton tarve kokeilla helpompia, mutkattomimpia ja nopeampia keinoja – jos ne vaikka tällä kertaa auttaisivat. Sitä ikään kuin suggeroi itsensä uskomaan jotakin sellaista, jota ei ihan oikeasti taida uskoa, mutta uskoo kuitenkin.

Ja niinpä me niin monet laihduttajat jossain vaiheessa sorrumme ostamaan laihdutussukkahousut. Tietäen alitajunnassa, etteivät ne välttämättä ole oikotie onneen, eivät ehkä auta…mutta kattia kanssa – kokeillaan. Joskus tuntuu, että ne laihdutussukkahousut voisivat olla sen ikuisen laihduttajan viimeinen toivo!

Se nyt vaan on niin, että ihmisluonteelle vain aika ajoin kerta kaikkiaan tulee kiusaus tilata laihdutussukkahousut! Tämä on täysin normaalia ja inhimillistä.

Nyt kävi niin, että Demarit näyttäytyivät pitkän linjan kuurina: pitkän linjan tupoina, tasa-arvo-ohjelmina, maltillisina veroratkaisuina, satsauksina palveluihin, kuntien resurssointeina, sitkeänä työnä päivästä toiseen isojen kokonaisuuksien kimpussa.

Kokoomus tarjosi laihdutussukkahousut: tasa-arvotupon – 500 euroa helposti ja vaivatta. Vaikka siihen saattoi tuntua vaikealta uskoa, täytyihän se kokeilla, mitäs jos sittenkin…

Summa summarum: näissä vaaleissa SDP tarjosi pitkän linjan laihdutusohjelman, Kokoomus tarjosi laihdutussukkahousut. Ja tällä kertaa oli sellainen aika, että ne oli helppo ja houkutteleva tilata.

Minusta tässä teoriassa on vertauskuvallisesti totuuden jyvä. Tappioomme on monta syytä ja niitä nyt käymme läpi, pohdimme ja analysoimme. Tämä varmasti on ollut yksi syy monien muiden joukossa, sillä onhan moni analysoinut, että tasa-arvotupolupaus oli se, millä Kokoomus sai paljon lisä-ääniä. (Siksi on muuten hurjan ikävää, että nyt Kokoomus keskittyy hurjalla leijonanraivolla kiistämään lupauksiaan ja etsimään keskuudestaan syyllistä annettuun lupaukseen. Ja aina näköjään löytyy sama syyllinen: puoluesihteeri Tujunen on jälleen mennyt ”kirjoittelemaan omiaan” – viimeksihän tämä tapahtui tekijänoikeuskysymyksen kohdalla. Seuraavaksi käynee ilmi, että tämä nopeakynäinen puoluesihteeri on kirjoittanut myös Kokoomuksen toteutumattoman lupauksen lapsilisien sitomisesta indeksiin. Mutta, joka tapauksessa, pienipalkkaiset naisvaltaiset alat tarvitsevat ja ansaitsevat kunnon palkan. Ja sen vuoksi on löydyttävä lisää oikeaa rahaa näiden palkkojen maksuun – ei vain mielikuvia).

Eli Kokoomus oli markkinoinnissa taitava, me olimme huonoja. Vaikka halusimme lisää rahaa palveluihin, jotta voidaan palkata lisää väkeä hoivapalveluihin ja maksaa parempaa palkkaa palvelujen tekijöille ja vaikka olimme ohjelmissamme varanneet reilusti enemmän rahaa kunnille kuin nykyiset hallituspuolueet, ei tämä auennut houkuttelevan näköisesti.

Kun palasin tapaamisesta eduskuntatalolle, mietin teoriaa. Yht’äkkiä tajusin, että enhän minä edes tarkalleen tiedä, millaiset laihdutussukkahousut ovat (niitä en ole postimyynnistä vielä tilannut, vaikka myöntää täytyy, että pari ”ihmeitä tekevää” kuntoilulaitetta on aikanaan jäänyt pölyttymään sängyn alle. Tiedättehän, sellaisia, jotka sulattavat rasvat lähestulkoon vain istuskelemalla – kuntoilemalla ilman hikipisaraakaan…helppoa, eikö?). Mutta ei se mitään, etten tiennyt – eihän Kokoomuskaan tiedä vielä tänä päivänä, mikä ”tasa-arvotupo” oikeastaan on.

Jatkoimme ajatuksen kehittelyä lehtienlukusalissa Vuolanteen Antin ja Paasion Helin kanssa. Totesimme, että yksi ero näissä laihdutussukkahousuissa Kokoomukseen nähden kuitenkin on. Ne saa palauttaa kolmen kuukauden kuluessa, jos ei ole tyytyväinen!

Ei kommentteja.

Vastaa